tiistai 4. elokuuta 2015

Tornien ritarit

Eppu kävi parvekkeella ihmettelemässä kitiseviä pääskysiä ja samalla sain houkuteltua katseen kameraankin. Naapurit, jos heillä parvekkeen ovi tai ikkunat olivat auki, saattoivat kyllä ihmetellä täältä kuuluvaa sormien napsuttelua, pörinää, pärinää, pihinää, vihellystä ja maiskutusta. Millään näillä ei tietysti ollut katseen suuntaamiseen mitään vaikutusta, mutta vanha tuttu höyhenhuiska sentään hetken tepsi.


Mauno puolestaan on vihdoin alkanut päästä mustan pömpelin makuun ja on viihtynyt sen katolla useampana päivänä. Johan tästä puolisen vuotta taitaakin olla kun se meille tuli.


Mauno aiheutti henkilökunnalle eilen melkein sydänpysähdyksen karkaamalla pihalla valjaista. Henkilökunta oli samalla ulkoilutusreissulla laittamassa roskia roskakatoksessa ja joutui venymään ylettääkseen roskikseen Maunon jäädessä ulos. Yhtäkkiä fleksi tuntui kevyeltä ja kelasi sisään pelkät valjaat narun päässä! Henkilökunnalle tuli kiire – mutta kuten kaikki kissanomistajat tietävät, juoksukilpaan ei kannata lähteä eikä huutaminen auta – pois hiippailevan Maunon perään. Mauno oli jo ennen karkausta hyvin ärhäkkänä, ilmeisesti haistellussa hiekoitusastiassa oli jotain mielenkiintoisia merkkejä, sillä Mauno oli häntä aivan pörrössä suhisemassa henkilökunnalle, mikä on hyvin poikkeuksellista käytöstä Maunolta ja yleensä tarkoittaa provokaatiota toiselta kissalta.

Siinä me hiippailtiin peräkkäin pitkin pihaa, Mauno ei antanut kiinni ja henkilökunta oli sydän syrjällään pyörtymäisillään pelosta ja kamalista ajatuksista joko suoraan silmien edessä auton alle säntäävästä Maunosta tai sitten ikuisiksi ajoiksi viereiseen metsään katoavasta rakkaasta. Onneksi risuleikitys hetken takaa-ajon jälkeen kiinnosti Maunoa sen verran että henkilökunta sai kaapattua suhisevan, sylkevän ja ulisevan Maunon syliinsä ja kipitettyä lujaa kotiin. Ja onneksi Mauno ei pistänyt vastaan kuin suullisesti, muuten ei olisi välttämättä ollut hyvä loppu ulkoilulla.

Mutta saattaa olla, että tämä oli oikeasti meidän viimeinen ulkoilu. Varsinkin, jos Mauno tuosta keksi miten (peruuttamalla) valjaista pääsee pois.

20 kommenttia:

  1. Uijui! Kyllä pamppaili sydän täällä ihan vaan lukiessakin, sen verran on tuosta kokemusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökunnan sydän ei tainnut pamppailla ollenkaan, pysähtyi melkein.

      Poista
  2. Hui! Kissa karanneena valjaista vaatii hurjaa keskittymistä ja rauhallisuutta. Yksinkin väärä liike tai sana.. Onneksi sait Maunon kiinni! - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi todellakin. Ja onneksi siihen ei tullut ketään muita sekoittamaan tilannetta. Meillä on vielä piharemontti menossa, eli työkoneita kulkee, vaikka onneksi siihen aikaan oli jo rauhallista. Mutta lapsia on paljon, koiriakin, ja muuta kulkijaa.

      Poista
  3. Oijoi :-/ Mut eikö muka ole sellaisia valjaita että kissa ei pääse pois? Pakko olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauno on niin suikero malliltaan, että jos oikein vetää, pääsee peruuttamalla pois. :(

      Poista
    2. Onpas teillä ollut pelottava ulkoilukeikka! Vänttisen valjaista ei kyllä pitäisi päästä pois, kunhan ovat sopivat eli vatsaremmi riittävän tiukalla. Olen tilannut häneltä kahdet valjaat ihan kissan mittojen mukaan, Gerizahin valjaissa muistaakseni kaularemmi kokoa M, vatsaremmi S. Hinta ollut sama kuin valmiissa valjaissa.

      Poista
    3. Meillä on se ongelma, että Mauno vetää ulkona tosi paljon, ja jos valjaat on sellaiset kurkun ympäri menevät (niinkuin meillä ennen oli), Mauno sai yskäkohtauksia ulkoillessa, kun valjaat painoivat kurkkua. Vaihdettiin sitten nuo enemmän rinnasta tukevat. Ja ne on ollut muuten hyvät, paitsi nyt.

      Poista
  4. MInulla pääsi kissa myös valjaista karkuun tänä keväänä. Hoksasin tilanteen kuitenkin nopsaan ja mikäs nyt on ensimmäinen miten ehtii reagoida ennen kuin kissa säntää metsään; no HÄNNÄSTÄ kiinni. Siitähän se sitten tulistui ja puri ja raapi käden tikkauskuntoon, mutta en silti voinut päästää irti kun se olisi voinut pahimmillaan tarkoittaa sitä ettei kissaa enää koskaan näy. Loppujen lopuksi sain hyvän niskaotteen kissasta ja soitin poikakaverin ulos hakemaan kissan sisälle ja kuskaamaan mut päivystykseen. Tästä on nyt muistona arvet kädessä, mutta olen edelleen sitä mieltä että mieluummin tuo fyysinen kipu kuin se huoli siitä palaako kisu enää koskaan kotiin. Sähisi se mulle loppuillan sitten, ja seuraavana aamuna kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :D

    VastaaPoista
  5. Kamala tilanne. Itsekin päässäni päätin että jos Mauno alkaa ryppyilemään niin otan vaikka minkälaista otetta hampaasta tai tassusta, jos vaan saan pidettyä kiinni, mielummin puretan itseni kun päästän kissan karkuun. Onneksi Mauno tykitti kuitenkin vaan suusta, eikä alkanut venkoilemaan. Ensitavoite oli päästä edes rappuun, että pääsee oven taakse, mutta paineltiin suoraan kotiin kun räkimistä lukuunottamatta Mauno pysyi hyvin sylissä. Ja kun päästiin oman oven taakse, Mauno oli taas oma rauhallinen itsensä ja tilanne oli ohi ihan kuin sormia napsauttamalla. Mutta se onkin hyvin tyypillistä Maunolle, ikävä tilanne menee ohi sekunnissa ja rauha on maassa, kun taas Eppu muistaa ikävät asiat pitkään.

    VastaaPoista
  6. Mulla kävi toisen kissan kanssa viime kesänä ikävä välikohtaus, jossa naapurin koira sai kissalle semmoisen hepulin, että kissa singahti (miten se kävikin niin nopeasti, vaikka valjaissa on kuljettu ongelmitta viisi vuotta...) valjaista todella sukkelaan ja oli täysin vauhkona ja sylki ja raapi kun yritin lähestyä. Siitä sitten nokkelana vetoketjullinen huppari auki ja viskasin sen metrin päässä sähisevän kissan päälle. Nappasin kissan syliin ja sisälle kipittäessäni kissa oli täysin rentona ja aivan hiljaa. Siinä hetkessä olin ihan varma, että se oli saanut sydänkohtauksen ja kuupahtanut, mutta se tosiaan vain rauhoittui aivan reporangaksi kun sai hupparin päälleen. Sen jälkeen olen aina ulkoiluttanut kissoja vetoketjullisen paidan kera. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkelasti reagoitu! Sitä itsekin ajattelin että ei ollut kuin t-paita (ja verkkarit) päällä, että kädet olisi kyllä saanut kyytiä, jos Mauno olisi päättänyt sirkkeliksi ryhtyä. Pitäisi varmaan kulkea ulkona joku pyydystysverkko mukana... :D

      Poista
  7. Huijjui! Onneksi sait Maunon nopsasti kiinni, nuo on ihan kamalia tilanteita! Meillä onneks tuo Lilli ei paljoa remmissä hötkyile, mutta nää muut.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan, muuten olisi nyt iso suru.

      Poista
  8. Hui kauheaa, onneksi tilanne päättyi hyvin! Meillä ei ole toistaiseksi syntynyt karkaamistilanteita, paitsi että anoppilassa ulko-ovi jäi kerran auki ja Kiira sai hetken seikkailla terassilla. Onneksi myös Kiira on erittäin tasainen ja rauhallinen valjastelija, joten se tulisi todennäköisesti kutsusta luokse tai jäisi syömään ruohoa ja sen saisi helposti kaapattua syliin. Tomu on meinannut pari kertaa lähteä peruuttamaan valjaista ja olisi varmaankin puikulaisen muotonsa takia päässyt irti jos en olisi löysännyt hihnaa. Sekin on onneksi hoksannut, että ulko-ovi on turvapaikka, ja säikähdettyään se juoksee yleensä ovelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauno on kerran päässyt ovesta ulos, edelisestä asunnostamme, kun tuli joku lähetti, jolle oven avatessa Mauno livahti ulos ja lähetti olikin salvannut alaoven auki pakettia kantaessaan. Siinä iski paniikki, koska sen talon edessä meni tie ihan muutaman metrin päässä ja juoksin sukkasillani ulos. Onneksi Mauno oli pysähtynyt nuuskimaan heti ensimmäistä puskaa ja sain sen kaapattua syliin siitä heti melkein ovelta, mutta kyllä silloinkin sydän tykytti ja teki mieli kuristaa se lähetti. Ja sehän se näiden mau-puikuloiden kanssa, että peruuttamalla pääsevät ulos valjaista. Yleensä vahdin tarkasti, ettei peruuttamaan pääse, mutta kun olin roskiksella oli Mauno avoimen oven takana näkymättömissä sen muutaman sekunnin ja vahinko pääsi tapahtumaan.

      Poista
  9. Oneksi tuli onnellinen loppu tälle tarinalle ! Meidän ulkoilut jäi siihen, kun Nilsson nykäsi flexin kädestä ja lähti karkuun - onneksi tosin kotioven suuntaan. Meillä muutenkin on kauhunhetket kun ovikello soi: me asutaan maantasoilla ja tällä on rappuun karkailevia kissoja ja rapun ovi monasti auki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on itse asiassa kerran käynyt noin myös, kun Mauno oli ihan penska. Se nykäisi ja lähti kiitämään koliseva (ja pelottava) flexi perässään. Asuttiin silloin Töölössä ja ulkoiltiin sisäpihalla, joten pelotti sielläkin, mutta sain nopsaan kiinni, kun flexi hidasti vielä silloin pikkuista Maunoa. On tämä jännittävää elämää. Turhankin.

      Poista
  10. Huh. Jutun olen lukenut jo aikaisemmin, mutta nyt vasta pystyn kommentoimaan. Hurja tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kamala tilanne, joka onneksi sitten laukesi parhain päin.

      Poista