torstai 13. elokuuta 2015

Tule hyvä raksu, älä tule paha raksu...

Meillähän pojat saavat raksut vain herkkuna, heitettynä ympäärinsä (yleensä) keittiön lattiaa. Samalla vähän aktivointia ja ruuan eteen vaivan näkemistä, etteivät ihan laiskistu. Tapa on syntynyt siitä, että jollain piti harhauttaa, kun Mauno aina yrittää luikahtaa ulos kun ovi aukeaa, joten henkilökunta alkoi heittämään raksuja keittiöön ja pääsi sillä aikaa livahtamaan ulos. No, tapa on opittu ja nykyään pojat jo tietävät, että kun henkilökunta alkaa tehdä lähtöä, raksuja on tarjolla. Ja aina välillä muutenkin.

Tässä eräänä päivänä henkilökunta heitti raksuja keittiöön, Mauno oli jo paikalla (koska tunnistaa tietyn keittiön kaapin aukaisun) ja Eppu ryntäsi paikalle rymisten. Mauno söi raksuja, Eppu ryntäsi paikalle, nappasi raksun suuhunsa ja sylkäisi sen saman tien pois ja kipitti pöydän alle kököttämään. Tämä oli henkilökunnasta hyvin poikkeuksellista. Vaikka Eppua kohti heitteli raksuja, se ei koskenut niihin. Hyvin poikkeuksellista.

Seuraavana päivänä sama toistui ja oli jo hyvin hyvin huolestuttavaa. Heräsi ajatus, että onko suussa jotain kipeää, kun raksut eivät kelpaa. Seurasi tarkkailua.

Muu ruoka meni normaalisti alas.

Ja kas, raksutkin menivät alas kun niitä laittoi kasan Epun nokan eteen. Raksut menivät myös aktivointipelin kipoista. Ei siis vikaa suussa.

Ongelma on selvästi henkinen. Epäilen, että kun Eppu ryntäsi rymistellen raksupaikalle, se melkein rymysi Maunon päälle. Eppu kun on iso poika ja sellainen, noh, hieman kömpelö, sillä on sarvikuonotyyppinen juoksutyyli, kun vauhtiin päästään, sitten mennään... Mauno taisi vähän rähähtää Epulle ja ehkä nyt sitten ei uskalla raksuja syödä samoilta apajilta? Koska Mauno on pomo.


Mutta ei Eppu aivan alistettuna elä. Juuri hetki sitten katselin kun Mauno nukkui rauhassa Pömpelin huipulla, Eppu hyppäsi sinne ja ahdisti Maunon alas.

Keskimäärin puntit ovat siis tasan.

Pitää nyt vielä vähän seurailla tätä raksujuttua kuitenkin. Eppu vaan on sellainen herkkäpoika, että muistaa ikävät jutut pitkään. Esimerkiksi aika monta vuotta sitten (ehkä neljä?) se sai vähän vettä päälleen Tallinnassa hotellissa, kun avasin vesipullon huomaamatta, että se olikin hiilihapotettua vettä ja hölskynyt kassissa. Eppu vieläkin pakenee, kun näkee juomapulloa avattavan. Eli kaikki ikävä pysyy tiukasti muistissa.

EDIT: Ilmeisesti asiasta julkisesti kirjoittaminen mursi Epun jään ja tänään taas raksuja syötiin ihan normaalisti poimien lattialta yhdessä Maunon kanssa. Mikäli kausi olikaan, näyttäisi olevan ohi.

10 kommenttia:

  1. Tai sitten Eppu epäilee, että jätätte kohta hänet kun heität raksuja? Ja kun ei syö, niin ette jätä? Kissan ajatuksia kun osaisi lukea.. ja kissan muisti on tooooosi pitkä joissakin asioissa. - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että kyse olisi siitä. Ihan rauhassa se nukkuu kun olen pois. Mutta muisti sillä on vaikka kuinka pitkä. Olisipa henkilökunnallakin. Edes hyvässä.

      Poista
  2. Hienot/kiusalliset aivot Epulla! Mutta tuollaiselle olis kyllä hyvä opettaa mitä vaan, kun kaikki menee kalloon ja pysyy siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että opettaminen olisi eri juttu :D Vain huonot asiat pysyvät, joten pitäisi opettaa ikävän kautta eikä se ole kiva juttu.

      Poista
  3. Voi Eppua! Meillä yksikään kissa ei ole noin pehmeä, mutta Eemeli arastelee kodin ulkopuolella ja Kiira saattaa jotakin asiaa säikähtää ihan kunnolla silloin harvoin kun säikähtää. Etenkin Tomu on tosi itsevarma, se ei jää muistelemaan muiden kissojen sähinöitä tai mitään muutakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu on todella pehmeä, mutta vastaavasti sitten taas Mauno superkova, eli mitä tahansa ikävää tapahtuukin, se on sekunnissa ohi, kun tilanne muuttuu, eikä vanhoja muistella. Sillä on ihan ilmiömäinen ylityskyky, esimerkiksi lääkärissä kun on yhtä suhinaa, se on oma mussukka itsensä kun kynnyksen yli kävellään.

      Poista
  4. Pehmo-Eppu, suloista ♥
    Meillä Sofilla on tuollainen norsun muisti ja nimenomaan ikävistä asioista. Neiti muistaa vieläkin varoa suihkupulloa, vaikka sitä on käytetty viimeksi varmaan pari-kolme vuotta sitten. Silloinkin vain muutaman kerran ja pikkuisen selän puolelle. Herkkä mikä herkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu on niin fyysisesti kuin spyykkisestikin pehmeä <3

      Poista
  5. Joskus se ääneen sanominen tosiaan auttaa :) Nauratti tuo sarvikuono. Meilläkin on tuollainen pieni rotweiler täällä - nimittäin Kreeta liikkuu joka paikkaan juosten kuin olisi isompikin eläin. Kovaa haastaakin tuota veljeään, että saas nähdä kun tuota massaansa vielä kasvattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epulla on tosiaan sellainen, no, sarvikuonomainen, tapa juosta, hidas kiihtymään ja kun massa pääsee vauhtiin niin sitten mennään suoraan eteenpäin. Jossain englanninkielisessä mau-ryhmässä joku taisi käyttää ilmaisua "labrador type", joka on myös kyllä aika kuvaava. Mauno tietysti loikkii ketterästi, mutta Epun meno on suoraviivaisempaa. Mutta se oikeastaan kuvastaa niitä hyvin, Mauno on spagettiaivo ja Eppu tunneliaivo noin muutenkin.

      Poista