tiistai 15. maaliskuuta 2016

Veljellistä rakkautta

Pojilla oli hyvää painia menossa ja henkilökunta tarttui käden ulottuvilla olevaan kameraan – paha vaan, että silakkaparvien kuvauksesta kiinni oli jäänyt pitkä makroputki, joten tuli aika tiukkaa rajausta. Pitäisi aina muistaa vaihtaa zoomi tilalle, kun on kuvannut jotain tiettyä juttua, mutta eihän sitä kaikkea jaksa muistaa.

Tiukkaa kurkipotkua tuloillaan...


Veljellistä halailua...


Performanssiteos nimeltä "Huuto hännälle".


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu, silloin kun pojat ylipäätään mahtuivat kuvaruutuun :)

      Poista
  2. Onpa hienoja kuvia. Mielikuvitus näytti minulle tassu- ja häntäkuvan lähes Michelangelon Luomisena. Halauskuvassa ilahduttaa erityisesti pilkistävät hampaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, aika kovat viittauksen kohteet kun ollaan Michelangelossa. Epun hambit ovat aina menossa mukana.

      Poista