Keittiömestari Klimppi ja Kiehuva Kala

Maunohan ei ole mikään pateettinen mies eli tasalaatuinen mössö ei kelpaa, ruuassa pitää olla klimppejä ja kastiketta.

Jos tarjolle laittaa pateeta, on tuloksena syvä paheksunta. Se ilmaistaan nuuhkaisemalla ruokakuppia, mouruamalla syvältä ja kaapimalla kakkaruoka peittoon (siis raapimalla lattiaa). Kuten edellisiltana kun kehtasin tarjota Animondan riistapateeta. Hylkäämisen lisäksi.

Yritin sitten hyvitellä tapahtunutta keittämällä seitä. Keittotapahtumaa piti seurata intensiivisesti vierestä koko sen ajan kun kala oli kiehumassa.


Lisäksi kun kala oli kiehunut ja siirtynyt jäähtymään jääkaappiin ja kuumalle hellalle oli laitettu kattilaan kylmää vettä suojaksi, piti sitä ihanaa vienosti kalanmakuista vettä tietysti lipittää.


Kala maistui ja kun keitin sitä kunnon palan, jäi sitä vielä kuppiin kun mentiin nukkumaan. Ajattelin, että Mauno voi käydä sen sitten syömässä yöpalana.

Väärin ajateltu.

Aamulla seitä oli vielä jäljellä. Sen sijaan tiskipöydälle ruokakuppiin jäänyt patee oli syöty.

Mauno on myös siitä helppo, että se ei koske henkilökunnan ruokaan. Olen antanut sen nuuhkia kaikkea, mutta mitään se ei syö, ei edes lipaise. Ihmisruoka on yäk.

Tämä huomattiin eilen, kun lämmitin itselleni iltapalaksi hotdogin. Laskin sen keittiön työpöydälle, täydensin ketsupilla, sinapilla ja paahdetulla sipulilla. Mauno hyppäsi työpöydälle nuuhkimaan. Käänsin selkäni laittaakseni sipulirouheen toiselle puolelle kaappiin. Sillä aikaa Mauku kaapi ällöttävää hodaria paperiin, raaps raaps. Peittoon moinen kakkaruoka! Pahaa!