perjantai 31. lokakuuta 2008

Win-win -tilanteita


Elämän vaikeitä päätöksiä: leikkiäkö tyynykasassa vai peitteen sisässä, kun sohvan peitettä oiotaan.

torstai 30. lokakuuta 2008

Attenzione, por favor!


Henkilökunta teki taas ilkeät temput ja katosi suljettujen ovien taakse, muka maalaamaan. Ensin leikitti ja heti kun viaton pieni kissanpoika menee torkuille, katoaa ja sulkee ovet. Epistä! Siitähän tuli tietysti huutoa. Ja koska huuto ei avannut ovia, piti keksiä jotain dramaattisempaa.

Tavaroiden pudottaminen on aina hyvä. Tällä kertaa uhriksi pääsi eteisen kaapin päällä oleva herkkupurkki. Ei sekään tosin tällä kertaa avannut ovia, mutta ainakin vähän nosti henkilökunnan pulssia siellä ovien takana. Kyllä se sen kuuli.


Remonttihommissa on hyviäkin puolia. Kaikenlaisia kiinnostavia ja ennennäkemättömiä tarvikkeita ilmestyy sisälle ja niitä voi hyvin soveltaa leikkeihin. Kaikki on muunnettavissa leikkivälineiksi Maukun mielestä. Helposti.

Ja sitten pitää vielä vilauttaa hieman hienosti parantunutta peräosastoa ja lähettää symppisterveisiä Toveri Mäykyselle, jolla on ollut hieman mutkikkaampaa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Heräääätys!


Mauno on alkanut leikkiä käkikelloa aamuisin hyppäämällä sängyn vieressä olevan kaapin päälle kiekumaan. Tänään se teki sen kuudelta (kello soittaa 15 yli 7). Tuhahdin ja käänsin kylkeä ja kieltäydyin antamasta huomiota. Maunolla ei ole kiire syömään, mutta aamurapsutukset on saatava. Se on ruokaa tärkeämpää.

No, jos ei huomiota saada niin huomio on otettava.

Mauno hyppäsi alas ja oksensi makkarin matolle. Henkilökunta nousi ja vähän äkkiä.

Heheh.

Illan voikin sitten koisata tolkku pois. Oksussa oli palmunlehteä, joten sitä oltiin oltu kielletyissä hommissa ennen herätystä. Huoh. Pitkän aikaa onkin ollut rauhallista palmun kanssa.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Maukka telkkarissa

Niin, pitää vielä mainostaa että meidän Maukka on päässyt vilmille ja esiintyy parhaillaan Mustan ja Harmaan blogissa. Ei meidän henkilökunta vaan osaa tehdä sellaisia vilmejä, jotka tänne blogiin mahtuis, se kuvaa vaan satamegaisia sotia ja rauhoja.

Kylpysimulaattori


Olen nähnyt Mauno-neidin kylvyssä... lallalaaa.

Koska Maunolle ei ole järjestetty erillistä kylpymahdollisuutta, se usein makoilee pesualtaassa. Nyt oli tarjolla erikoiskylpy, sillä henkilökunta oli jättänyt pesuvadin kuivumaan kylpyhuoneen pöydälle. Pitihän sitä siis mallata.


Perheen molemmat kissat kylppärissä.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Mauno Valkoiseen Taloon!


Tänään henkilökunta oli sen verran reipas, että vetäisi eilen oksalakattuun linnaan pohjamaalin. Tällä kertaa Mauricio ei säestänyt vienolla aarialla, vaan huusi kuin palosireeni suljettujen ovien takana. Ihme, jos ei tule naapureilta valituksia...

Huudon yltyessä päätin testata onnistuisiko maalaaminen niin, että Maunolla on pääsy makkariin. Päästin sen sisään ja se teki kierroksen, kävi tarkastamassa, että mitäs täällä suljettujen ovien takana oikein tapahtuu. Ajattelin, että tämähän sujuu nätisti, voin hyvin maalata, eikä hajukaan ole paha, kun maali on kuitenkin vesiohenteista, joten ei haitanne Maukkaa. Ensimmäiset pensselinvedot ja Mauno oli sisällä linnassa. Ajattelin, ettei se haittaa, koska linnaa ei nyt maalata sisältä (se maalattiin jo ennen kasausta). Seuraavat ja se kiipeli "lintulaudalle" - joka oli tietenkin juuri maalattu. Selvä peli, Maukka ulos ja huuto sai jatkua.


Pienen tauon jälkeen vetäisin pohjamaalia vielä toisen kerroksen, kun maalia kerran riitti, se on kuitenkin aina eteenpäin ja helpottaa pintamaalin kanssa. Viimeiset tipat vetelin vielä tummimpiin oksankohtiin, että sain purkin ihan tyhjäksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Tarkastaja Turakainen sai pieniä maalivaurioita, nyt on valkoista korvassa, viiksissä ja tassuissa, mutta sattuuhan sitä, työmiehelle. On ainakin tarkastettu että maalauksessa on käytetty eläinystävällistä myrkytöntä, hajutonta vesiliukoista pohjamaalia.



Jos ensi viikolla sitten pintamaali ja muut somistukset.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Puuskaista edistystä


Linnan kanssa on edistytty, jos ei massiivisesti niin puuskittain kuitenkin. Henkilökunta kyllästyi käsin hiomiseen ja kävi ostamassa hiomakoneen ja se nopeutti työtä huomattavasti. Tänään saatiin viimeiset hionnat tehtyä, mitä nyt vielä pikkuisen tuli paklattua, joten ne on hiottava vielä siistiksi ennen pohjamaalia.

Mauno tietysti pelkäsi hiomakoneen ääntä, ja onhan se toki kova, kun siihen vielä yhdistetään imuri. Se pakeni keittiöön jääkaapin päälle ja kun hionta taukosi ja henkilökunta kävi jääkaapilla se tuijotti sieltä silmät lautasen kokoisina ja korvat vaakasuoraan piipottaen. Ensimmäisen hiontakerran jälkeen se nukkui illan tiukasti sylissä käpertyneenä. Lapsiraukka.


Tänään vedin vielä hionnan jälkeen oksalakan pintaan, jospa sitä huomenna saisi pohjamaalin vetäistyä. Sitten onkin jo aika siirtyä ulkopintaan ja pitäisi vihdoin päättää väri ja teema... Samalla pitää hankkia muut somisteet, eli K-rautaan käy taas matka.

Lakkaamiseen taas Mauno olisi halunnut osallistua innokkaasti, mutta se teljettiin oven taakse, sillä haju on todella voimakas ja ikkunaa on pakko pitää auki kunnolla. Sen lisäksi lakkakerros ei varsinaisesti kaipaa karvoitusta pintaansa. Suljetun oven takana Töölön kastraattikuoron soolotenori Mauricio Egyptiano esitti aariaa suuresta kaipauksesta...

Kun linna on valmis, on aika kääntää katse vessan suuntaan. Se on vielä se osa kissakalustusta, joka kaipaa säätöä olohuonekelpoiseksi. Näköjään kaiken saa tehdä itse, kun markkinoilta ei valmiina löydy.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Ivles


On sillä korvatupsut. On on. Kattokaa ny. Suloset.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Huippuhetkiä


Aina välillä sohvan peite lötköttää niin pahasti, että se pitää oikoa. Sitä varten pitää tyynyt heitellä kasaan lattialle - ja mikäs sen parempi paikka leikkiä kuuripiiloa!

maanantai 20. lokakuuta 2008

Henkilökunnalle huutia!


*näyttää keskisormea*
On se nyt perkula, ettei täällä saada mitään aikaiseksi. Tällaisessa lautakopissa joutuu asustelemaan eikä mitään edistystä tapahdu. Välillä vähän hinks hinks, mutta missä se ulkomaali viipyy!

Huoh.


sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Viikonloppuonnea

Onnea on vapaapäivä ja mahdollisuus pötkötellä rauhassa.



Vanpyyrit nukkuvat päivisin.



Kuuluisa maun älykkyys aivan loistaa silmistä.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uusia näköaloja


Maunolle avautui tänään taas uudet näköalat. Tai no, päätepysäkille se on päässyt ennenkin, hyppelemällä, mutta nyt tuli ihan uusi väline ja reitti.

Vihdoin taloon tuli kunnon kiipeilypuu. Olen niin pitkään tuskaillut, miten markkinoilla ei ole katseenkestäviä kiipeilypuita enkä millään löytänyt sellaista, minkä olisin kotiini huolinut.

Jos ei löydä valmiina, pitää tehdä tai teettää. Omien ajatusteni pohjalta tämän tolpan kehitteli meille Kotimies Korte, ja olemme Maunon kanssa aivan älyttömän tyytyväisiä. Se on täydellinen. Minun silmääni (jos nyt kodissa kiipeilypuu pitää olla... ja pitäähän se) ja Maunon käyttötarkoituksiin.


Mauno meinasi lähteä kiipeämään jo heti kun tolppa oli pystyssä, ennenkuin se oli kiristetty paikoilleen. Sitten kun se sai luvan, se otti muutaman harjoituksen, jotka pysähtyivät kun alkuvauhtia ei ollut ja haba ei aivan riittänyt. Ei mennyt kuin pari minuuttia kun se suihkaisi ylös kirjahyllyn päälle ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa, se vetäisee alhaalta ylös muutamassa sekunnissa. Mieluinen on.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Muru


Mauno ei syö "ihmisten ruokaa". Montaa asiaa on tarjottu (juustoa, kinkkua...), mutta mitään se ei ole syönyt, haistaa kyllä. Ei edes lipase maistaakseen. Paitsi leivänmuruja. Se nuolee lautasen aina, kun vaan saa luvan.

Tänään oli tarjolla oikein vadillinen muruja, kun henkilökunta ystävineen vietti toast-kekkereitä. Kun ihmiset kälättivät keittiössä, Mauno vetäytyi linnan rauhaan ja nukkui melkein koko illan. Pikkuisen on vielä liian muhkea tuo tyyny, ei näytä nukkuma-asento kovin mukavalta.

torstai 16. lokakuuta 2008

Tukanpesukone

Kattokaas, mulla on tämmönen uus laite (tästä tais olla jo jotain juttua eilen). Tää on oikein insinööritairon helmi ja mää sain tän siltä ihanalta Mustan ja Harmaan Ihmiseltä, ku ne ei tykänny. (Tai ymmärtäny... *shhhh*) Mää esittelen teille tän toiminnan.


Tää on tämmöttine hiustenpesukone. Musta kun tuli ny viime viikolla metroseksuaali tai joku konsulentti kuitenski ni pitää hualehtia tukan puhtaudesta. Eli samalla ku mää juan täältä kiposta niin tualta päältä tulee vettä tukkaan. Paitti jos henkilökunta on ollu laiska (usein on) niin sit ei tuu vettä, mutta jos oikein passaa päänsä nii sit saa edes niskahiaronnan tolla tököttävällä osalla.


Mutta määpä osaan juara myäs tästä nokasta. Ettei pelkästään siittä kupista sieltä alhaalta. Tässon tuareempaa.


Nii-i. Ihan tällee nätisti lipitän nokasta. Osaan.


Eikä tässä viälä kaikki hyvä yleisö:

Täältä päältäkin voi juara! Tai jossei ylety juamaan, niin ainakin voi rämpätä! Ja mikäs sen parempaa kuin rämppäys! Ihan ykköstä!



Väistys ny Michelin-miäs, tää on mun vehje!


Että mää kyllä kiitän isosti niitä ihmisiä (se Mustan ja Harmaan Ihminen ja sit Kynsi-täti) ku ne toi mulle tän hianon laitteen. Ne heti tiäs, että mää tykkään tämmöttisistä!

Musta tulee isona insinööri kans!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Linnanrakennusta


Linnanrakennus on sujunut odotettua hitaammin. Käsityötä on ollut enemmän kuin henkilökunta osasi odottaa. Eikä tässä ehkä ole tullut hötkyiltyä, "lomaillessa".

Maanantaina paklasin ruuvinreijät ja muut kolot. Tänään sain hiottua paklaukset ja hionnan jälkeen vedettyä toisen paklauskerroksen niihin kohtiin missä se oli tarpeen. Hiomista olisi vielä tarjolla reunoissa, mutta se on käsin aika hidasta... Ulkoasukin on vielä päättämättä, liikaa ideoita mielessä. Noh, sitä miettiessä voi hioa aukkojen ja yläkerran reunat, lakata oksalakalla, maalata pohjamaali...


Työnjohtaja tietysti tarkkailee työn edistymistä...


"Lintulautaan" porattiin reikä, jotta siihen saa jotain roikkumaan. Ainakin Ikeasta ostettu mobile on ollut suosittu rämpättävä. Lisäksi ostin Ikeasta päällilokeroon tyynyt ja siihen kankaan, mutta voipi olla että tyyny on liian muhkea, ja ylös pitää miettiä jotain muuta ratkaisua (se vaan on halvempi kuin esim. vaahtomuovipala) tai sitten siihen pitää ommella jotain kokoonkuristusta ("nappipistoja" läpi).

Lahjakas lapsi


Ainokaisena Mauku on tietysti täysin hemmoteltu ja lahjoja sataa sieltä ja täältä. Eilen oli oikein lahjuspäivä. Ensin posti toi hienon laserpointterikynän, joten saatiin palauttaa Aten lainassa ollut pointteri takaisin oikealle omistajalleen. Pointteri on ihan älyttömän suosittu, Mauno tietää missä sitä säilytetään ja välillä istuu pöntön (sohvan vieressä oleva säilytysjuttu) vieressä ja tuijottaa, että josko henkilökunta voisi vähän leikittää. Jokainen pöntön oven rapsahdus saa Maunon hakemaan, että missä se punainen piste on. Se siis selvästi tajuaa kyseessä olevan leikin ja mistä piste tulee, mutta se ei haittaa sitä, sen perässä juostaan silti.


Ikeasta nappasin mukaani valikoiman lasten leluja, ne ovat siitä mukavia, että ne ovat yleensä kestäviä ja niissä ei ole irtoavia osia tai muuta vaarallista. Leluja annetaan käyttöön vähitellen, samalla kun vanhoja siirretään jemmaan keräämään innostusta. Näistä alotettiin.

Illalla tuli vielä ihan parhaat vieraat, jotka paitsi jaksoivat palluttaa ja leikittää ja ihailla niin toivat ihanan vesilähteen sekä todella kiinnostavia kukkia, joissa oli jotain ihania nakerrettavia heiniä. Vesilähteestä ei ole valitettavasti kuvaa, kun herra ei ole suostunut leikkimään sen kanssa silloin kun henkilökunnalla on kamera kädessä, mutta kurkata voi Mustan ja Harmaan blogiin. Kukkiin piti suihkuttaa illalla Cothivetiä, kun ne olivat niin kiinnostavat, että meinasi mennä maljakko nurin ja heinät parempiin suihin.

tiistai 14. lokakuuta 2008

maanantai 13. lokakuuta 2008

Rämppä-Mooses


En oo rämpänny maljakkoa! En oo! Et voi todistaa!

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Nukku-Mauno


Aamulla nukuttiin pitkään, yli yhdeksään, vaikka jossain vaiheessa jo aiemmin tunsinkin kylmän ja märän kirsun poskellani. Muutenkin päivä on mennyt köllöttelyyn, vaikka välillä on otettu (Maukka siis) armottomia spurtteja ja huudettu uloskin. Normaalia menoa siis.

Ihanaa, ensi viikko vapaata ja lisää köllöttelyä.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Peräpeilijutskia


Potilas Saarinen on hyvää vauhtia toipumassa koettelemuksesta. Peräpeili luonnollisesti punoittaa kuin Korkeasaaren paviaaneilla, mutta onhan operaatiosta vasta vuorokausi.

Yö meni oikein rauhallisesti, Maukulainen nukkui henkilökunnan kainalossa kunnes kahdeksan maissa piti tulla huutamaan palvelua eli ruokaa. Päivä on mennyt melkolailla samaa rataa eli pääosin nukkuen. Välillä vähän leikki maistuu, mutta henkilökunta yrittää olla yllyttämättä kovasti, joten tylsyyttä tapetaan sitten nukkumalla. Ruokakin on maistunut, tosin ei enää ihan niin ahmimalla kuin eilen illalla, mutta yön aikana olikin vedetty sekä illan märkäruuat loppuun että raksukuppi tyhjäksi ja aamusta vielä triittipallokin tyhjäksi. Ei ihme ettei tänään enää ole niin maistunut, paitsi uni.

Cothivettiä on suihkauteltu, mutta Mauno inhoaa sitä sy-väs-ti. Sen ryhtää tiehensä takajalkojaan ravistellen ja menee nurkkaan, josta tuijottaa todella murhaavasti. Sen jälkeen se alkaa laahaamaan persuuksiaan lattiaan. Päivällä oli huvittava näky kun Mauno Jackson veti moonwalkia lautalattialla, tosin eteenpäin. Liukuva kissa...

Onneksi se ei näytä kantavan kaunaa kiusallisista operaatioista, vaan tulee syliin ja kylkeen nukkumaan ja purisemaan. Vähän taistellaan nuolemisesta, mutta onneksi tänään on nukuttu niin paljon, että peräosasto on saanut olla rauhassa. Ei millään haluaisi sitä tötteröä hakea. Tipan teippaukset revittiin etutassusta heti eilen, mutta se on onneksi niin pieni reikä, ettei siitä ole isoa murhetta. Poskessa oleva vekki (maanantailta) alkaa olla myös jo aikalailla parantunut.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Potilas Saarinen liittyi Töölön Kastraattikuoroon


Potilas Saarinen on kotona.

NÄLKÄ! NÄLKÄ! NÄLKÄ!

Aamulla oli herätys kuuden jälkeen viimeiselle aterialle. Kahdeksan jälkeen lähdettiin töihin, mitä juhlistettiin kovaäänisellä laululla ratikassa. Aamupäivän tunnit menivät työhuoneen tutkiskeluun, ohjelmassa oli mm. multien kuopiminen kukista, palmuun kiipeäminen, ison tuopillisen vettä kaataminen henkilökunnan papereille sekä karkaaminen käytävään. Sekä tietysti huoneeseen piipahtaneiden vierailijoiden hurmaamiseen. Puolesta päivästä eteenpäin menikin unien parissa.

Lääkärissä piti vähän suhahtaa, kun tohtori pisti piikin kankkuun. Muuten piti keskittyä nuuskutteluun. Aine ei meinannut millään vaikuttaa uteliaaseen mau-nuorukaiseen, henkilökunta (lääkärikeskuksen) joutui useampaan kertaan piipahtamaan huoneessa kurkkaamassa josko siellä nukuttaisiin. Ei nukuttu. Parit pienet vaahto-oksut tuli, mutta onneksi henkilökohtainen henkilökunta oli ottamassa koppia. Veltto, mutta edelleen sitkeästi hereillä oleva Mauno vietiin operaatiohuoneeseen ja henkilökunta sai poistua. Mauno sai tietysti kehut upeasta ulkomuodostaan, kauniista turkistaan ja "kovan menijän" luonteestaan.

Parin tunnin päästä koitti nouto. Mauno oli hereillä kopassaan ja hoito-ohjeiksi annettiin lepoa, tilan tarkkailua ja seurantaa ainakin huomisen vielä. Lisäksi kerrottiin, että kauluria ei ole, mutta "eivät ne yleensä ole kiinnostuneita nuolemaan haavaa..."

Eipä. Mauno oli hiljaista poikaa kopassa, mutta kotona köpsytteli reippaasti ulos. Palasi vielä tarkistamaan kopan pariin kertaan, ei siis saanut traumoja siitä. Sen jälkeen tarkistamaan paikat ja - nuolemaan. Siinä kohtaa henkilökunta oli ikävä ja suihkautti Cothivetiä. YÄK! Mauno ryntäili ympäriinsä takakinttuja ravistellen ja yök-ilmeitä näyttäen.

Pikku hypähtelyn jälkeen se suuntasi ruokakupille ja veti ruokaa nassuun. Pieni pyrähdys olohuoneessa ja takaisin aterioimaan. Yli 12 tuntia ilman ruokaa - johan se pistää mahan kurnimaan.

Seuraavaksi hiekkikseen pissalle - armotonta lorotusta. Olihan siitäkin ollut varmaan 12 tuntia. Henkilökunta ystävällisesti oli poistanut katon valmiiksi, jos se vaikka olisi haitannut.

Peppuosasto on selvästi vähän kipeä, istuminen on vähän hankalaa ja koko ajan nousee kinttu sitä varten että nuolempa alaosaston, yäk, enpä nuolekaan. Ruokakupeilla on käyty ainakin neljään kertaan ja uutta henkilökunnan Hullujen Päiviltä hankkimaa triittipalloakin piti pyöritellä, että sai sieltäkin muruset kerättyä. Ei siis kestänyt kauaa senkään opettelu (eilen ostin).

Pieniä unosia on vedetty, vielä käydään vähän hitaalla, syöty on ja käyty vessassa, joten eiköhän tässä ole toipuminen hyvässä vauhdissa. Katsotaan miten yö menee, viikonloppu koitetaan olla hiljakseen. Mikään paikka ei oikein ole hyvä, kun kaikkiin kokeiltuihin tarttuu se kamala Cothivetin haju, mutta ehkä siihenkin totutaan.

Me kiitämme Eläinlääkäriasema Käpälämäkeä ja Tanja Hakkaraista hyvin menneestä operaatiosta ja ystävällisestä palvelusta.

torstai 9. lokakuuta 2008

Kuin viimeistä päivää

Vaikka kuinka groteskia ja brutaalia ja kornia niin pakko ne oli ikuistaa. Eli, Maunon karvanopat viimeistä päivää:


Sen lisäksi Mauku haluaa lähettää parantumisterveiset taiteilijatoveri Harmaalle. Mauno teki tänään tervehdykseksi tällaisen hienon Suomi-neidon, ajatuksena oli että sen voisi laittaa sitten sinne Japanin biennaaliin, että ne japanialaiset katsojat sitten vähänniinkuin näkisi mistä kunnon kollit on kotoisin.


Itse artisti esittäytyy harvemmin nähdyn salamavalon paisteessa:

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Puoli vuotta - ja tässä kaikki?!?


Siis synttärit, sää ostat ittelles lampun ja mää saan pahvilaatikon?!?

Niin se vaan menee. Tänään Mauno täyttää siis 6 kk. Jei! Laatikon lisäksi Mauno saa herkkuruokaa, seitä, joka on tällä hetkellä ihan suosikki. Yleensä sitä on ollut viikonloppuna, mutta nyt vähän rikottiin rutiinia juhlan kunniaksi.

Vaa'allakin käytiin, painoa on tasan 3,5 kg. Virallinen tulos saadaan varmaan lekurissa perjantaina karvanoppien hyvästelytilaisuudessa (katsotaan paljonko paino siitä laskee...).

Mukava Kynsi-täti kävi eilen visiitillä ja toi laserpointterin, se oli välitön hitti ja Mauno juoksi niin paljon että alkoi läähättämään. Pitääpä juoksuttaa poikaa kunnolla niin kunto kohenee.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Henkilökunta koulutukseen!


Täällä ei selvästikään osata laittaa hiekkaa sopivaa määrää. Aina kokovaihdon tai täydennyksen jälkeen hiekkaa pitää tassulla kaivaa luukusta ulos lattialle.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Prinssi Mauno I:n linna

Pitäähän sitä prinssillä (Maunon virallinen nimi suomeksi on Taistelijaprinssi) linna olla, joten eikun rakentamaan. Suunnittelusta en voi ottaa credittiä, se on suoraan kopioitu Moderncatin kuvissa näkemästäni, jonka joku kanadalainen oli kissalleen rakentanut. Tästä aiemmin postasinkin.

Hahmottelin kuvaa apuna käyttäen sovelletut mittapiirustukset. Mitoitus laskettiin niin että runko saatiin kahdesta valmiista liimapuulevystä, joiden pituus on 3 m, eli korkeudeksi tuli 150 cm ja leveydeksi 60 cm kanttiinsa. Luukut ovat 20x25 cm ja niiden takana on hyllyt, jotka ovat 30 cm syviä. Päällä on taso, jolle tulee pehmustettu lepäilyalusta, sinne ei pääse linnan sisältä, vain ulkokautta.

Isäni, siis Maunon vaari, rakensi rungon ja kuljetti osat plaanona tänne. Maalasin ne sisältä kahteen kertaan valkoisella vesiohenteisella pohjamaalilla (täällähän ei puunväriä suvaita).



Palat yhdistettiin ja hyllyt ja päällitaso asennettiin paikoilleen. Vielä rakennelma on vailla viimeistelyä, eli ruuvinkantojen kittaaminen, aukkojen ja muiden sahausreunojen hiominen sekä päällimaalaus. Vielä en ole ihan edes päättänyt mikä päälliväriksi tulee, sitä pitää hieman kypsytellä. Oikeastaan vaihtoehtoja on mielessä kolme erilaista, ja lopullinen sijoituspaikka antaa oman panoksensa. Lisäksi väriin sopivaksi pitää myös miettiä päällistyyny. No, viikon päästä alkaa loma, sitä ennen yritän tehdä pohjatöitä sen mitä viikolla ehdin ja lomaviikolla on sitten tarkoitus suorittaa pintamaalaus.


Ei se oikeasti niin valtava ole kuin joistain kuvakulmista näyttää...