Mauno-neidistä amish

Mauno kyllästyi pikkutirppaan ja päätti lähteä ja ryhtyä amishiksi.


No ei vaan. Mauno alkoi eilen näkertää toista tassuaan ja roikottaa ja ravistella sitä istuessaan. Mitään ei näkynyt eikä astuminen tuntunut haittaavan, mutta jotain oli selvästi vialla. Kun tilanne oli sama tänä aamuna, oli pakko soittaa aika lääkärille. Tällä kertaa mentiin CatVetiin, kun viimeksi Käpälämäessä kohtelu oli aika... noh, sellaista ettei me ehkä mennä sinne enää. Otettiin sitten taksi ja hurautettiin Haagaan iltapäivästä.

Mauno ei jaksanut kovin kauaa antaa vieraan tädin kopeloida, joten paremman tutkimistuloksen saamiseksi se piti rauhoittaa. Sitten pääsikin kunnolla koplaamaan ja sieltähän löytyi märkivä varvasvälitulehdus. Siihen sitten saatiin antipojootit ja kuuppa päähän. Noin yleisesti Maunoa kehuttiin, että turkki on upeassa kunnossa, paino sopiva (4,5 kg) ja poika oikea lihaskimppu.

Mauno tykkäsi lämpimässä nukkumisesta niin ettei ollut kovin innostunut heräämään. Kölli vaan lämpökaapissa. Niinpä sitten tunnin odottelun jälkeen, kun silmät vähän räpsyivät, tungettiin Mauno koppaan ja kotimatkalle.


Kotona sitten ei tarvittu kuin muutama minuutti peiton alla omalla paikalla ja liikkeelle piti lähteä. Vaikka horjuvin askelin, mutta suoraan ruokakupille. Valitettavasti henkilökunta korjasi kaiken syötävän pois ulottuvilta, kunnes kävely kulki suoraan.

Henkilökunta oli hieman huolissaan yksin kotiin jääneestä Tirpasta, olihan se ensimmäistä kertaa yksin, koskaan, missään.

Ja pah, herra veteli sikeitä eikä edes huomannut, että kotiin tultiin.


Kunnes se huomasi Maunon pönttö päässä...


Mauno oli niin pelottavan näköinen, että piti vetää ylös tolppaan.


Painiminen on vaikeaa pönttö päässä, mutta sitä on siitä huolimatta harjoitettu jo. Eppu ei ihan tykkää Maunon uudesta amish-lookista, vaan murisee ja sähisee sille ja sen omituisille liikkeille - ja varmaan hajuakin tarttui sieltä vetskulta.

Ja jotta tässä vastoinkäymisessä ei olisi kaikki, Eppu on tietysti ollut eilisillasta ripulilla. Liekö sitten oudot ruuat, isot annokset vai vatsassa jylläävät trichomonakset, mutta plöröä tulee. Kun Mauno oli herännyt kunnolla ja saanut ensimmäiset suupalat, henkilökunta tekikin pikareissun ulos ja haki Epulle Attapectiniä apteekista ja Maunolle kuuppaan pannan.

Harmittaa kovasti. Juuri kun poitsuilla oli kivaa keskenään, pestiin, painittiin ja köllittiin ja eilen Mauno kiipesi ensimmäistä kertaa Epun tulon jälkeen oma-aloitteisesti henkilökunnan syliin. Nyt yksi ripuloi, toisella on kuuppa päässä ja leikit on sähinää ja murinaa. Onneksi sentään Maunon saama antibiootti oli sitä mitä viimeksikin (kuolajuttu) ja se suorastaan rakasti sitä ja söi ihan namina. Mutta periaatteessa kuuppaa pitäisi pitää siihen asti että kuuri on ohi.

Ai niin, annettiin samalla myös verinäyte kissojen DNA-tutkimukseen. Panos tieteelle, kun kerran oltiin rauhoitettuna.