(valitettavasti se valopiste ei oikein näy kuvassa, mutta on Maunon tassujen luona)
Henkilökunnan pitää tietysti hieman hämmentää pakkaa. Koska Eppu on kova vaanija, on hauska sijoittaa laserin valo lähelle Maunoa, joka aina Eppua leikittäessä makailee lähistöllä tarkkailemassa tilannetta. Eppu ei huomaa Maunoa vaan vaanii pistettä hyökkäysasennossa, Mauno taas ei ymmärrä miksi pikkutirppa niin avoimesti kyttää häntä.
Ja KAPOW!
Eppu on muutenkin kova poika vaanimaan. Se aavistaa koska Mauno tulee keittiöstä rauhassa dallaillen ja suupieliä nuoleskellen, asettuu vaanimisasentoon nojatuolin kulman taakse ja hyökkää, jolloin Mauno pomppaa metrin puolitoista suorilta jaloilta ilmaan häntä puuhkana - ja sitten mennään. Melkein kuulen Epun nauravan hihii...
4 kommenttia:
Ovela häiskä toi Eppu!
Hah, kerrankin voi sanoa, että meillä on toisin päin! Yleensä kun Maunon ja Epun roolit ovat ihan kuin meillä vanhemman ja nuoremmman kissan, ruokailutavoista hoitamiseen ym.... Mutta meillä Cisu haluaa vaania ja tehdä pikkusyöksyjä, pikkuveli on se joka ravaa ja riehuu. Nämä leikkimistyylit eivät oikein sovi yhteen, ja aluksi Cisukin teki leikkimislakon. Nyt molemmat ovat vähän sopeuttaneet tapojaan ja kumpikin voi taas leikkiä, jopa yhdessä saman vihollisen (lelun) perässä.
Nurkan takana vaaniminen ja sieltä viattoman kaverin (tai kenties tahallaan saaliksi asettautuvan?) päälle loikkaaminen on ihan paras leikki!
Eppu on kyl aika epeli. :)
Hei, meillä kanssa poika (nyt 1-v. kissa)lopetti keväällä leikkimisen, kun kaveriksi saapui tyttöpentu... Leikkimiseksi riitti pennun seuraaminen ja sen kanssa kisaileminen. Nyt muutaman kuukauden päästä on alkanut leikki taas maistua ja muutenkin vanhat tavat tulleet takaisin. Btw. hieno blogi sinulla!
Lähetä kommentti