Työn raskaan raatajat, generation 2
Lasten palatessa kouluihinsa koitti Epullekin lapsuuden loppu ja työpäivä. Aamulla kaivettiin siis kassi kaapista - ja Eppu pakeni. Leikillä saatiin X-asentoinen Eppu kassiin ja matkaan. Rapussa vielä huudatti, mutta ratikkamatka meni hämmentyneen hiljaisuuden vallassa.
Mukana oli oma peitto, muutama lelu ja toive siitä, että työhuoneesta löytyisi vielä Maunon kotoisaa tuoksua, vaikka edellisestä vierailusta onkin hieman aikaa.
Työpaikka osoittautui Epun mielestä aika pelottavaksi paikaksi ja ihan ensimmäisiksi hetkiksi piti paeta kirjahyllyn takana olevaan koloon niin että henkilökunta ajatteli jo kadottaneensa pikkutirpan. Ovi käytävään oli auki ja esteenä oli noin sen korkuinen pahvi, että henkilökunta arvioi Epun pysyvän sen takana. Pysyikin. Maunohan vetää samaisesta pahvista kirkkaasti yli. Oven ohi kulkevia ihmisiä piti kyyristellä.
Kun pahimmasta pelosta päästiin, Eppu asettui henkilökunnan käden ulottuville pöydälle nukkumaan. Siitä oli hyvä tarkkailla käytäväliikennettä myös, vaikka silmät luppasivatkin ihan oikeasti kiinni ja unikin tuli.
Karvainen parin kilon paperipaino työpöydällä on mukava henkilöstöetu.
Kun paperipainona olo väsytti, oli aika siirtyä nukkumaan tuoliin omalle peitolle.
Kotiinpaluun jälkeen tulikin uni henkilökunnan kainalossa, Maunon nukkuessa myös vieressä. Kyllä työssäkäyminen on raskasta! *henkilökunta nyökkää*
Noin kaikenkaikkiaan päivä sujui aika hyvin, Eppu on kyllä selvästi Maunoa arempi ja varovaisempi. Eikä se ole ollenkaan niin kova nuuskuttelija kuin Mauno! Harjoittelua tarvitaan, että Epusta saadaan reissukelpoinen, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa.
Mukana oli oma peitto, muutama lelu ja toive siitä, että työhuoneesta löytyisi vielä Maunon kotoisaa tuoksua, vaikka edellisestä vierailusta onkin hieman aikaa.
Työpaikka osoittautui Epun mielestä aika pelottavaksi paikaksi ja ihan ensimmäisiksi hetkiksi piti paeta kirjahyllyn takana olevaan koloon niin että henkilökunta ajatteli jo kadottaneensa pikkutirpan. Ovi käytävään oli auki ja esteenä oli noin sen korkuinen pahvi, että henkilökunta arvioi Epun pysyvän sen takana. Pysyikin. Maunohan vetää samaisesta pahvista kirkkaasti yli. Oven ohi kulkevia ihmisiä piti kyyristellä.
Kun pahimmasta pelosta päästiin, Eppu asettui henkilökunnan käden ulottuville pöydälle nukkumaan. Siitä oli hyvä tarkkailla käytäväliikennettä myös, vaikka silmät luppasivatkin ihan oikeasti kiinni ja unikin tuli.
Karvainen parin kilon paperipaino työpöydällä on mukava henkilöstöetu.
Kun paperipainona olo väsytti, oli aika siirtyä nukkumaan tuoliin omalle peitolle.
Kotiinpaluun jälkeen tulikin uni henkilökunnan kainalossa, Maunon nukkuessa myös vieressä. Kyllä työssäkäyminen on raskasta! *henkilökunta nyökkää*Noin kaikenkaikkiaan päivä sujui aika hyvin, Eppu on kyllä selvästi Maunoa arempi ja varovaisempi. Eikä se ole ollenkaan niin kova nuuskuttelija kuin Mauno! Harjoittelua tarvitaan, että Epusta saadaan reissukelpoinen, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa.
Multa on ilmeisesti mennyt jotain ohi, mutta onko siis jokin spesiaali syy siihen, että roudaat Epun töihin ja jätät Maunon kotiin? Onko tarkoituksena totuttaa pieni mies reissaamaan vai pitää se iän vuoksi vielä mahdollisimman lähellä?
VastaaPoistaSulla on kyl mahtava työpaikka, kun voit ottaa kissan mukaan :)
VastaaPoistaFanny,
VastaaPoistaihan vaan sen vuoksi että poitsu oppii reissaamaan, olemaan muuallakin kuin kotona ja tutustuu muihinkin ihmisiin kuin henkilökuntaan ja ystäviin. Ettei tulis niin shokkina sit kun pitää johonkin lähteä, lääkäriin, hoitoon tai näyttelemään.
Kissoilla kun on muuten tuo elinpiiri niin suppea, neljän seinän sisällä kun elävät, niin se on vähän eri kuin koirilla, jotka tottuvat siihen että on ihan normaalia että mennään ovesta ulos. Jos käytäis ulkona vaan kerran vuodessa lääkärissä niin se olisi aika shokki ilman totuttelua.
Molempia ei voi ottaa kerralla mukaan koska a) en jaksa kantaa molempia ja b) sitä hulinaa ei kukaan kestäisi, alkaisi paikat särkymään pienessä työhuoneessa.
Tuollainen toimistokissa on oiva ratkaisu stressiä vastaan. Mieliala kohenee oitis, kun silittää silkkiturkkia. Ja silmäniloakin siitä on. Hakkaa kaikki veistokset ja muut taideteokset! :o)
VastaaPoistaMitä Mauno tykkäsi, kun palasitte kotiin. Oliko se mustis, kun tirppa oli päässyt sun kanssa johonkin varmaan tosi ihanaan paikkaan?
VastaaPoistaKiitos selvennyksestä, olen taas vähän viisaampi. Kun on koirien kanssa tottunut pelaamaan, on kissojen maailman itsestäänselvyydetkin välillä täyttä hepreaa. :)
VastaaPoistaKovin nuorena teillä joutuu jo raatamaan broileriannoksensa eteen;) Suorastaan kauheata lapsityövoiman käyttöä teidän työpaikalla. No onneksi Eppu on sentään ottanut hommat lepäilyn kannalta.
VastaaPoista