Risusavotta


Henkilökunta aina välillä tuo tuliaisia ulkomaailmasta sisälläeläville. Tällä kertaa pihan puita oli puu-tarhurit karsimassa ja henkilökunta nappasi siitä tuliaisen pojille. Maunon mielestä risu oli ääääärimmäisen kiinnostava hajumielessä, siitä piti nuuskutella jokainen neliömillimetri. Eppu otti tapansa mukaan hieman ronskimman lähestymistavan ja rouskutteli oksia palasiksi.

Tulisipa kevät ja pääsisi pian valjastelemaan.

Kommentit

  1. Aikovatko molemmat valjastella kevään tullen? Meillä joo. Odotan kevättä NIIN paljon jo siksi, että sitten pääsee kissojen (ainakin Cisun) kanssa ulos. Viime kevään metsälenkit olivat hauskinta maailmassa, sekä kissalle että ulkoiluttajalle.

    VastaaPoista
  2. Eppu oli ainakin viime kesänä vielä kovin innoton valjastelemaan, joten jos se ei kesän tullen reipastu niin Maunon kanssa vaan valjastellaan. Toki Eppuakin koitan totuttaa asiaan, mutta jos se ei sitä kiinnosta ja tuntuu vastenmieliseltä niin sitten ei pakoteta. Eppu on vaan niin paljon Maunoa arempi (tosin sitten myös vastaavasti sopeutuvaisempi...). Mauno sen sijaan on innokas valjastelija ja sitä on vaikeampi hillitä kuin tunkea ulos. Yö ja päivä tässäkin.

    VastaaPoista
  3. Meillä pidetään kovasti peukkuja, että Toto nyt kypsässä yhden vuoden iässä pitäisi valjastelusta, ettei sen pidä olla yksin kotona kun muut ulkoilevat. Toto aloitti valjastelun paljon reippaammin kuin Cisu aikoinaan, mutta kuinka ollakaan, eräänä päivänä paha tuuli kahisutti lehtiä metsässä (joka vain näkyi pihalta, Toto ei ollut kahinan lähelläkään) ja siihen loppui se into. Loppukesä vaan kökötettiin ulkona sylissä haavanlehden lailla vapisemassa. Toivottavasti enää ei käy niin. Cisu nyt huutaa välillä talvellakin ulos, niin että hänellä ei liene pelkotiloja kevään tullen.

    VastaaPoista
  4. Pahaa pelkään, ettei Epun valjastelusta tule mitään. Sille on kauhistus joutua ulos kotoa, nytkin kun on oltu reissussa, se menee henkilökuntaa pakoon joka aamu kun alkaa näyttää siltä, että tässä ollaan lähdössä johonkin... eli pelkkä käytävään joutuminen on paha homma, vaikka siellä kiva asia odottaisikin - joka sekin oli ainakin viime kesänä Epun mielestä enemmän pelottava kuin kiva, sylissä vaan piti täristä. Yhdessä ei voi viedä, kun Eppu huutaa rapussa niin Maunokin alkaa huutamaan ja kaaos on valmis. Lisäksi kun toinen painaisi pihalla kuin hirvi ja toinen kököttäisi sylissä niin yhtälö on aika vaikea.

    VastaaPoista
  5. Mikä niillä pelkuripikkuveljillä on? ;) Hirvi ja sylivauva -yhtälö on kyllä hankala, testattu on. Jos Toto aikoo olla yhä sylivauva, saa jäädä sisätiloihin tai istua repussa (jotkut kissat kai istuvat, tosin en voi meidän villiäisistä kuvitellakaan), mutta ainakaan sitä ei voi kantaa, jättiköntystä.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä! Meilläkin haluttaisiin jo niin kovasti ulos, mutta kun pienet ei oikeen kestä noin kovia pakkasia. lähtevät vaan vetämään takaisin ovelle päin. Neiti ei edes pääse ulos asti. :D
    Nyt pienet tylsistyvät ja turhautuvat sisällä. Kun lumettomana aikana niitä vietiin ulos parhaimmillaan kahesti päivässä, mutta ainakin 5-7 kertaa viikossa. Kuinka usein teillä käydään?

    VastaaPoista
  7. Meillä käydään aina alkukaudesta Maunon kanssa melkein päivittäin ulkona, kunnes meno menee mahdottomaksi ja sisälläolo huudoksi, jolloin feidataan kerran viikkoon tai kahteen viikkoon, jotta saadaan volyymi alas. Onneksi nyt on sisällä kaveri niin ei tarvii tylsyyttään huutaa ulos.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Kissanruokaa kotiinkuljetuksella - helppo homma?

Lyyra kolme vuotta!