Kadonneen jäljillä
Joskus pojat onnistuvat katoamaan, näinkin pienessä asunnossa. Yleensä henkilökunnalla on, jos ei nyt näkö- tai kuulohavaintoa pojista, jonkinlainen aavistus takaraivossa siitä missä pojat ovat. Useimmiten heidän läsnäolonsa aistii. Ja toki pojilla ovat ne omat paikkansa, josta he yleensä löytyvätkin.
Sitten taas joskus he onnistuvat häviämään melkolailla totaalisesti. Kuten toissapäivänä. Ei mitään havaintoa kummastakaan ja yllättäen eivät olleet siellä missä yleensä, eli makuuhuoneen sängyllä, työhuoneen sohvalla tai edes työhuoneessa kaapin päällä. Siispä etsintään. Mauno usein löytyy etsinnässä kylpyhuoneen lattialta itsekseen nukkumasta, lattiassa on sopiva lämmin paikka vesijohdon kohdalla.
Tällä kertaa sieltä löytyi yllättäen myös Eppu, henkilökunnan saunakorista. Ei kyllä meinannut löytyä, musta kissa mustasta korista hämärästä kylppäristä. Nukkui onnellisena mutta nousi tietysti pystyyn kun henkilökunta kävi hakemassa kameran.
Henkilökunta onkin vähän ihmetellyt että eikö koppa kelpaakaan, kun ei ole kiinnostanut kumpaakaan.
Mauno taas samana iltana tuntui hävinneen, kunnes löytyi omasta kissanpääkopastaan (muistanette, se joka Ranskasta asti tilattiin käyttämättömäksi seisomaan...), jonka suuaukkoa oli kivasti kavennettu kasaamalla sen päälle päiväpeitto ja viikkaamattomia puhtaita pyykkejä. Sinne oli kiva nukahtaa.
Sitten taas joskus he onnistuvat häviämään melkolailla totaalisesti. Kuten toissapäivänä. Ei mitään havaintoa kummastakaan ja yllättäen eivät olleet siellä missä yleensä, eli makuuhuoneen sängyllä, työhuoneen sohvalla tai edes työhuoneessa kaapin päällä. Siispä etsintään. Mauno usein löytyy etsinnässä kylpyhuoneen lattialta itsekseen nukkumasta, lattiassa on sopiva lämmin paikka vesijohdon kohdalla.
Tällä kertaa sieltä löytyi yllättäen myös Eppu, henkilökunnan saunakorista. Ei kyllä meinannut löytyä, musta kissa mustasta korista hämärästä kylppäristä. Nukkui onnellisena mutta nousi tietysti pystyyn kun henkilökunta kävi hakemassa kameran.
Henkilökunta onkin vähän ihmetellyt että eikö koppa kelpaakaan, kun ei ole kiinnostanut kumpaakaan.
Mauno taas samana iltana tuntui hävinneen, kunnes löytyi omasta kissanpääkopastaan (muistanette, se joka Ranskasta asti tilattiin käyttämättömäksi seisomaan...), jonka suuaukkoa oli kivasti kavennettu kasaamalla sen päälle päiväpeitto ja viikkaamattomia puhtaita pyykkejä. Sinne oli kiva nukahtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti