Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille. Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt. Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt...
Yksinasumisen edut tulee mieleen, eikö?
VastaaPoistaEn tiä, en oo koskaan asunu yksin.
VastaaPoista<Kissani nimeltä Kirppu (pieni ärhäkkä siamilainen) tykkää myös nypyttää veljeään joka onkin sitten kasvanut lihakkaaksi ja suureksi. Velpoeka ei voi kuin juosta pakoon, toiseen suuntaan juoksevat sitten eri järjestyksessä. Huutoa, maukunaa rääkynää, moiruamista, miksi kukakin haluaa niitä ääniä kutsua. Sisarukset huutavat toisilleen, mutta niinhän ne tekevät ihmissisaruksetkin. Namua joulua Maunolle ja Epulle. Toivottavasti henkilökunta on varannut riittävästi herkkuja KISSOILLE ja hienon paksuoksaisen kuusen KISSOILLE!!t. Kirppu ja Mörkö!
VastaaPoista