4-8 ja jännä päivä
Ensinnäkin, taas rusahti kalenterissa yksi viikko kohti luovutusikää. Tänään pennut täyttivät 8 viikkoa ja enää nelisen viikkoa odoteltavana (en ihan tarkalleen 12 vkoa synttäripäivänä pääse hakemaan, mutta siitä parin päivän päästä)
Ja tänään olikin jännä päivä! Koko konkkaronkka, mammaa myöten, pakattiin koppaan ja huristeltiin lääkäriin tarkastukselle ja ensimmäisille rokotuksille. Koko porukka oli tosi reippaasti kyydissä, vaikka varmasti jännitti kun ensimmäistä kertaa oltiin kodin ulkopuolella. Lääkärille piti tietysti vähän sihistä ja rokotukset pistivät kiljumaan ja sätkimään, mutta niistäkin selvittiin. Kaikki olivat oikein terveitä, vain Maunolla ja velipoika Leijonakuninkaalla on pieni knikki aivan hännänpäässä. Se ei haitanne elämää jatkossa, kun sijoittuu ihan hännän kärkeen. (Ja oli jo tiedossa ennen lääkärireissua.)
Sitten huristeltiinkin takaisin kotiin ja oltiin aika väsy, mutta hiukan jaksoi poseeratakin.
Mauno on vielä sinisilmäinen, vaikka osalla pentueesta silmät alkavat jo vihertämään. Ei mitään kiirettä, lopullinen väri pitäisi olla saavutettuna 1,5 vuoden ikään mennessä, joten tässä on vielä aikaa.
Mauno oli ihan cool ja onnistui näyttämään ainakin sekunnin siltä että mikäs tässä on, melkein bore.
Mutta sitten korvat höristyivät tarkkaavaiseen ilmeeseen.
Poseeraus alkoi vähän ottamaan kupoliin ja piti mennä chillailemaan tuolin alle. Hittoakos sillä kameralla sohotat!
Velipoika otti maitobaarista huikat...
Mauno lähti tutkimusmatkalle, mittatikkuna toimikoon vaikka taustalla häämöttävä pistorasia. Mutta on ne täplät edelleen komeat.
Sitten iski väsy, tyynynä toimi siskolikka.
Lääkärireissulla poikkesimme viereisessä eläinkaupassa ja Mauno sai kynsisakset ja ison pussin raksuja kasvattajan suosittelemaa laatua.
Ja tänään olikin jännä päivä! Koko konkkaronkka, mammaa myöten, pakattiin koppaan ja huristeltiin lääkäriin tarkastukselle ja ensimmäisille rokotuksille. Koko porukka oli tosi reippaasti kyydissä, vaikka varmasti jännitti kun ensimmäistä kertaa oltiin kodin ulkopuolella. Lääkärille piti tietysti vähän sihistä ja rokotukset pistivät kiljumaan ja sätkimään, mutta niistäkin selvittiin. Kaikki olivat oikein terveitä, vain Maunolla ja velipoika Leijonakuninkaalla on pieni knikki aivan hännänpäässä. Se ei haitanne elämää jatkossa, kun sijoittuu ihan hännän kärkeen. (Ja oli jo tiedossa ennen lääkärireissua.)
Sitten huristeltiinkin takaisin kotiin ja oltiin aika väsy, mutta hiukan jaksoi poseeratakin.
Mauno on vielä sinisilmäinen, vaikka osalla pentueesta silmät alkavat jo vihertämään. Ei mitään kiirettä, lopullinen väri pitäisi olla saavutettuna 1,5 vuoden ikään mennessä, joten tässä on vielä aikaa.
Mauno oli ihan cool ja onnistui näyttämään ainakin sekunnin siltä että mikäs tässä on, melkein bore.
Mutta sitten korvat höristyivät tarkkaavaiseen ilmeeseen.
Poseeraus alkoi vähän ottamaan kupoliin ja piti mennä chillailemaan tuolin alle. Hittoakos sillä kameralla sohotat!
Velipoika otti maitobaarista huikat...
Mauno lähti tutkimusmatkalle, mittatikkuna toimikoon vaikka taustalla häämöttävä pistorasia. Mutta on ne täplät edelleen komeat.
Sitten iski väsy, tyynynä toimi siskolikka.
Lääkärireissulla poikkesimme viereisessä eläinkaupassa ja Mauno sai kynsisakset ja ison pussin raksuja kasvattajan suosittelemaa laatua.
Ainakin ekan kuvan perusteella Maunolla on hieno profiili. :c) Ja onpas kokoa tullut lisää, ainakin Maunon veljelle maitobaarikuvasta päätellen!
VastaaPoistaKissanpennut ovat niin järjettömän suloisia, mullakin on hirveä odotusjännitys päällä puolestasi. :c)