M•A•U•K•U•J•A

Tämä on ollut aika vuoristoratapäivä. Ensin tuli tieto, että go, Epun voi hakea, sitten se kumottiin parin tunnin sisään. Sitten käytiin vielä keskusteluja ja päädyttiin siihen, että kyllä sen voi hakea. Trichomonakseen kun ei oikein ole lääkettä, se paranee ajan kanssa eikä pitäisi aiheuttaa ripulia kummempaa, jos jotain on aiheuttaakseen. Eläinlääkäriasema Felinan, jossa testit tehtiin, kanta oli, että ei vaikuta luovutukseen. Niin sitten päädyttiin, että Eppu kotiin vaan. Epun tulo oli Maunolle järkytys. Se oli pää ovenraossa vastassa ja kun sieltä tulikin kassi, jossa oli Eppu, oli järkytys hirveä. Kassia piti sähistä ja murista. Siihen sitten jämähdettiinkin, eteiseen ihmettelemään että mikä hemmetti tuolla kassissa on. Eppu ei uskaltanut kassista ulos ja Mauno tuijotti herkeämättä sähisten ja suhisten. Pikku hiljaa siirryttiin olohuoneeseen, jossa on sitten sähisty ja muristu, ajettu takaa ja leikittykin. Tosin leikkiminen koskee vain Eppua, Maunoa ei leluilla huijattu. Tarkkailu

Eipä tule Eppu tänne tänään. Puoli tuntia ennen hakureissulle lähtöä tuli tieto, että trichomonas-testin tulos on positiivinen, eli luovutus siirtyy ja Eppu lähtee Tampereelle kasvattajan luokse odottelemaan kunnes testi on nega. Ei tämä ihan yllärinä tullut. Aamuun asti odoteltiin testituloksia, sitten tuli tieto, että giardia negatiivinen ja ehdin jo siivoamaan raivolla ja valmistautumaan noutokeikkaan. Puoli tuntia ennen lähtöä tuli tieto, että trichomonas positiivinen eli luovutus siirtyy nyt määrittelemättömän ajan eteenpäin. Jos toista kissaa ei olisi, voisi Eppu tulla, mutta Maunon vuoksi ei kannata riskeerata tartuntaa. Ei ihan kesän paras päivä.

Maunolla on uudehko lelu, Eurooppa-pallo, josta se on varsin innostunut. Henkilökunta oli hieman epäileväinen kyseisen pallon kanssa, koska se on pehmeää höttöä (stressipallo), jonka Mauno voisi hyvin silputa hampaillaan. Mutta ei, sillä leikitään äärimmäisen nätisti, kuljetellen ympäri kotia pitkin lattioita pyöritellen. Tänään ollaan kyllä otettu vähän helteestä itseemme ja maattu kuin manaatit. Maunokaan ei ole juuri eväänsä liikauttanut, makaillut vaan ja nukkunut päivän. Aamullakin henkilökunta heräsi ennen Maunoa eikä Mauno edes noussut nojatuolista - ennenkuin henkilökunta väkivalloin tuli ja otti syliinsä. Sitten vaivuttiin sohvalle ja Mauno otti tunnin tirsat henkilökunnan päällä. Mukavan lämmin turkislämpöpullo! Mutta kyllä meitä nyt vähän jänskättää!

Aamut käyvät vähiin ja täällä on tehty pikkuveljen tuloon liittyviä valmisteluja. Mauno on tietysti osallistunut täysillä maalauspuuhiin. Ihmeen hyvin herra on pysytellyt erossa ihan kriittisemmistä paikoista ja luultavasti ihan ilman maalin hivaustakaan turkissaan. Kiitos kuulunee myös nykyisille hyytelömäisille maaleille, jotka eivät juurikaan roisku ja kuivuvat nopeasti. Teljetä ei ole herraa tarvinnut ollenkaan - onneksi.

Helteet eivät ole pahasti meitä murjoneet, sillä vanhan kivitalon paksut seinät pitävät kämpän tasalämpöisenä ympäri vuoden ja säänvaihtelut eivät sisällä tunnu. Pientä vaikutusta on ehkä Maunon nukkumatavoissa ollut, se makoilee mielummin paljaalla lattialla kuin nojatuolissa tai linnassa, mutta toisaalta välillä myös ikkunalla auringossa. Sylissäkään ei viihdytä, ainakaan kovin pitkää aikaa, vaikka tänään pitikin perinteiset sylipäikkärit ottaa iltasella, mutta vain puolisen tuntia. Henkilökunnallakin alkoi eilen loma, joten nyt on kuusi viikkoa aikaa keskittyä kotielämään - joka todennäköisesti menee ainakin alkuun liennytyksen merkeissä, kunhan Eppu saadaan lauman jatkoksi.

Eiliset leikkaukset ja sirutukset ovat kuulemma menneet hyvin ja pentulaiset toipuneet operaatiosta nopeasti. Mauno sen sijaan on tässä jo pidempään hieman sätkytellyt henkilökuntaa tirauttamalla silloin tällöin kuolatipan suustaan. Muistissa on vielä kevään kuolaputouskohtaus, joka ilmeisesti oli nielutulehdus kun meni ohi antibiooteilla. Keskimääräistä intensiivisempi tarkkailu - onhan tulevan pentulaisen vuoksi oltava hieman varpaillaan - on johtanut henkilökunnan kuolauksen alkulähteille. Henkilökunta huomasi kuolauksessa toistuvan kuvion aika nopeasti. Kun henkilökunta saapuu töistä tai muuten poissa oltuaan, tervehditään ovella seisomalla takajaloilla henkilökunnan jalkoja vasten. Sen jälkeen pyöritään jaloissa, heitetään ehkä muutama kuperkeikka henkilökunnan riisuessa ulkovaatteita. Sen jälkeen henkilökunta vaihtaa työvaatteet kotivaatteiksi ja sitten seuraa mussuttelua. Mauno pääsee syliin ja sitten mennään köllimään joko sohvalle tai sängylle ja Mauno saa kunnn rapsutukset ja

Aamukamman piikit sen kun harvenevat... Tänään oli Maunolla vähän rankka päivä. Se maukui ja hepuloi aamulla sen verran, että henkilökunta teki pikapäätöksen ja nappasi Maunon kassiin ja mukaan töihin. Kassiin, reppuun, ei mentykään tuosta vaan, vaan seurasi armoton väsytyskikkailutaistelu. Pihassa piti taas vähän huudella, mutta ratikkamatka menikin aika hiljaa. Työpäivän piti olla sopiva Maunon mukaanottamiselle, mutta eipä aina mene suunnitelmien mukaan. Aamusta Mauno pääsi mukaan tele/webbikonferenssiin ja kun vielä sattui niin että respan sijainen oli pois, pääsi Maunokin muutamaksi hetkeksi respakissaksi. Ja kun tiskin takana ei oltu kunnolla vaan hypättiin tiskin yli muutamaan otteeseen ja lähdettiin huitelemaan käytäville, seurasi siitä valjaisiin ja hihnaan päätyminen. Loppupäivä sitten nukuttikin jo. Koska henkilökunnalla on huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa, oli Maunon työvierailut vähäksi aikaa nyt tässä. Huomenna saa taas levätä päivän kotona ja alkaa pikkuhiljaa ker

Huomenna pikkuiset maukulaiset menevät viimeisille rokotuksille ja Eppu ja Ejaaz menettävät perhekalleutensa. Perjantaina on sitten ensimmäisen pennun aika lähteä omaan kotiin. Siitä ne sitten pikku hiljaa vähenevät, saa nähdä mitä mieltä Cleo-mamma on kun pentuja katoaa. Eppu taitaakin olla toiseksi viimeinen joka lähtee, tiistaina, ja viimeiseksi jääkin sitten Italiaan lähtevä tyttö, joka lähtee vasta elokuun puolivälissä.

Kilpavarustelu yltyy kohti loppuhuipentumaa. Eilen henkilökunta toi kotiin toisen hiekkalaatikon. Aivan samanlaisen kuin jo käytössä olevakin. Tämän ympärille tosin rakennetaan kaappi, toisin kuin vessassa sijaitsevan avomallin, sillä kahta hiekkistä ei vessaan mahdu ja toisen on siten syytä olla olohuonekelpoinen. Tarvikkeet ovat jo olemassa, vielä tarvitaan Kotimies ja pistosaha. Vai kuviosahako se on? Henkilökunta ei koskaan muista kumpi on kumpi. Veljenpoika Oskari opetti, että toinen on oranssi ja toinen vihreä ja siinä on se ero. Muistaisi vaan kumpi on kumpi. Mauno oli mielissään laatikon ilmaantumisesta talouteen. Erityisesti kun iltasella keksittiin molempia kehittävää toimintaa. Henkilökunta koitti osua laatikkoon herkkukalaraksuilla ja Mauno loikkasi aina raksun osuttua laatikkoon ja takaisin, varovasti kannen ohi. Kehittävää.

Tervetuloa Eppu, täällä voi joutua hommiin! Niinkuin nyt eilen ikkunanpesuun. Mauno joutui osallistumaan ihan koko ajan. Jokaisessa ikkunanvälissä piti olla, koukkia rättejä ja pesuainepulloa ikkunoiden alta ikkunalaudalla maaten ja käydä kokeilemassa, josko sitä pääsisi ihan avoimen ikkunan äärestä ulos kurkkaamaan. Ei päässyt. Koko ajan piti kiipeillä mukana, jos ei tikkailla niin vähintään ikkunalaudalla. Ja sitten siellä vesisangossa piti koko ajan liplatella, jos ei kieltä niin tassua. Henkilökunta yritti vahtia ettei sitä pesuainevettä ihan hirveästi lipitettäisi, mutta puhdasta vettä piti ihan vähän vaan päästä maistamaan.

Tänään on Maunolla ollut karjupäivä taas. Johtuen siitä että eilen olimme piiiitkästä aikaa ulkona. Henkilökunta ehti eilen jo ilahtumaan siitä että ulkoilun jälkeen ei koko iltana huudettu ollenkaan. Ilo oli ennenaikaista, huuto alkoi heti sunnuntaina kun henkilökunta pääsi ylös sängystä. Muutamia tunteja huudettuaan Mauno simahti päikkäreille ikkunalle aurinkoon ja nyt odotellaan sitten heräämistä ja sitä jatkuuko huuto... Toivottavasti Epulla on vähän vienompi ääni.

Henkilökunta soitti tässä joku aika sitten onnittelupuhelun veljenpoika Oskarin 5-vuotispäivänä. Puhelun kulku oli seuraava: Oskari: Hei, tässä on Oskari! (puhelimeen vastataan samalla tavalla kuin soitetaan) Henkilökunta: No moi, tätskä tässä, onneksi olkoon, sulla on synttärit! Onko ollut kivat juhlat? O: Miten teillä on mennyt sen uuden kissan kanssa? H: Voi kuule Eppu ei ole vielä meillä, se on vielä niin pieni, että tulee vasta parin viikon päästä. O: No soita sitten kun sulla on se uusi kissa. Heippa! *klik* Että joo, muutkin odottaa kuin me. (Kuvassa Oskari pääsiäisenä mummulassa. Kun pihalla ei saanut lupaa pidellä Maunoa hihnassa (ei voimat ja keskittymiskyky riitä vielä pitelemään, kun Mauno päättää vaihtaa suuntaa), ja sai sitten luvan kokeilla sisällä kun tullaan sisälle. Noin minuutti ja Mauno ampaisi matkaan ja flexi lensi...)

Mauno joutui taas vahtihommiin viime yönä, kun hotelliin saapui idästä vieraita naapurissa jyrisevän AC/DC:n kantamina. Vieraat toivat tietysti mukanaan mielenkiintoisia hajuja, joita piti tutkia melkein koko ilta. Ja sen tutkimisen päätteeksi ei päässytkään nukkumaan, vaan joutui vahtimaan sohvalla nukkuvaa henkilökuntaa! Uuvuttavaa! Eikä tässä vielä kaikki! Vahti joutui aamulla reppuun ja töihin! Ulkona huudettiin repussa niin että piha raikasi, mutta maukuna vaikeni kun päästiin ratikkaan. Kassi on koppaa mukavampi pitää sylissä ratikassa, mutta täydessä ratikassa lattialle laskettuna aika hasardi, kun pitää vahtia, että kanssamatkustajat eivät potki kassia, jota ei välttämättä eläinkuljetukseksi huomaa. Työpäivä oli kohtuullisen rauhallinen ja juhannuksen kunniaksi hieman normaalia lyhyempi. Ehkä myös yön uuvuttamana herra vietti ison ajan päivästä nojatuolissa nukkumalla. Yhtään ainoaa karkumatkaakaan käytäville ei ehtinyt tehdä. Mutta olipa se väsyttävää! Uni tuli heti kotona kun

Ei täällä tapahdu mitään. Odotellaan vaan pikkuveljeä. Paitsi vieraita on ollut. Epun kasvattaja yöpyi reissullaan ja Mauno joutui vahtimaan nojatuolista sohvalla nukkuvaa outoa tyyppiä koko yön. Seuraavan päivän oli ihan kuitti ja nukkui vain. Tänään tuli taas vieraita, omituisia koirilta haisevia. Ja ensi yön joutuu vahtimaan sohvalla nukkuvaa henkilökuntaa.

Eilen henkilökunta pääsi taas vähän palluttelemaan Eppulia. Ajankohta oli valitettavasti sen verran illalla, että kuvien ottaminen oli hankalampaa ja saalis jäi edellistä kertaa huonommaksi. Pennut ovat nyt 12 viikkoa ja todella villi viisikko. Kaikilla on omat luonteensa ja melko hyvin ne erottaa toisistaan näin ulkopuolinenkin. Ensi viikolla Eppu menee viimeiselle rokotukselle ja pienten palluraisten poistoon ja sen jälkeen sitten seuraavan viikon alusta koittaakin kotiutus eli pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa. Cleo-mamma on niin omistautunut äitiydelle, ettei ole raaskinut vieläkään vieroittaa pentusia vaan imettää ihan täysillä. Aikamoinen kasa pennuista tuleekin mamman päälle, ei siinä paljon mammaa enää näy. Kaikki eivät mahdu riviin alas, vaan yläkauttakin joutuu osallistumaan. Pikkuinen poikakin on ottanut muut hienosti kiinni ja on ihan samoissa mitoissa kun muutkin. Tytöt alkavat erottua solakampina juntturoista pojista, joilla on iiiiisot tassut - joilla läpsiä kaveria. Hop

Henkilökunta on tuskaillut Epun kuljettimen kanssa siitä asti, kun päätös Epun tulosta yhtäkkiä syntyi. Ongelma on se, että henkilökunnalla ei ole autoa, joten kahden erillisen muovikopan (jollainen Maunolla) JA omien tavaroiden kuljettaminen julkisilla on kohtuullisen vaikea yhtälö. Kahteen kissaankaan yhdessä kopassa ei ole luottamista, varsinkaan alkuvaiheessa. Myöhemmin sitten voivatkin ystävystyä niin hyvin että se on mahdollista (tosin kopan kokoa on ehkä kasvatettava), mutta se painaakin sitten aika reippaasti jo. Mitään järkevää vaihtoehtoa ei ole kaupoista löytynyt, joten henkilökunta osti sitten aikaa. Halpa reppumallinen (jota tosin voi kantaa tietysti myös kädessä) kassi saa riittää penskalle niin että nähdään tuleeko pojista kaverukset ja miten jatkossa toimitaan. Jos yksi on liikkeellä, käytetään koppaa. Reppu ei ole kovin tukevan oloinen, mutta penska siellä toivottavasti pysyy sisällä ja varmuuden vuoksi päälle voi pukea valjaat ja klipsauttaa ne kiinni kassissa olevaan

Huoh. Lomakalenteriin on ilmestynyt merkintä ja henkilökunnan tilille lovi. Epun tulo on lyöty lukkoon, päivä sovittu ja loputkin maksettu. Enää 2,5 vkoa. (No oikeasti tässä vaan köllötellään hirveän rallin päätteeksi...)

Maunosta ei ihan hirveän helposti saa kuvia, varsinkaan jos valaistusolosuhteet ovat vähänkään haasteelliset. Pidemmillä valotusajoilla ei juurikaan tarvitse edes kokeilla. Käy vaikkapa niinkuin tässä: muu herra on ihan skarppi, mutta nuppi tutisee.

Maunon silmistä ei aina varsinaisesti paista lämmin ihastus henkilökunnan valokuvausharrastusta kohtaan.

Henkilökunta tyhjensi tiskikonetta ja Tarkastaja Turakainen totesi, että siinäpä paikka, jota ei vielä ole tullut kovin tarkasti tutkailtua. Hankaluutena oli vain kovin piikkinen alusta, jonka yli piti varovasti kömpiä laitteeseen sisälle, jotta tarkastuksen pääsi tekemään. Mutta kun este oli ylitetty, olikin syytä tutkia laite perinpohjaisesti. Vaivaa säästämättä. Ja sama perkuleen piikkimatto palatessa. Ei aivan Tarkastajan suosikkikohteita.

Henkilökunta kävi viime viikonloppuna paitsi katsomassa Eppua, hankkimassa myös ensimmäiset Eppulin Omat Varusteet. Eppuli sai samanlaiset ruokakipot kuin Maunokin, eli Arabian Nerot. Maunolla on nyt kaksi valkoista ja yksi musta, uusia tuli kaksi mustaa ja yksi valkoinen. Mietinnässä on tuleeko Eppulille kaikki mustat ja Maukalle valkoiset vai sekoitetaanko 1+2 edelleenkin. Tokihan kissat syövät ja juovat vain ja ainoastaan omista kipoistaan... Katsastusreissulla osui matkan varrelle myös Royal Caninin rekka, josta piti käydä nappaamassa ilmaisnäytteet mukaan. Myös Epulle, joka sai purkin märkäruokaa ja pussin raksuja. Ilmastointiasentaja Maukulainen iski raksupusseihin heti, pääasiassa Epun raksuihin, ne omat eivät olleet niin kiinnostavia. Eivät tosin Epunkaan, joten ne jätettiin ilmatiiviiseen pussiin odottamaan Eppulia. Taitaa Maukunen epäillä jotain kun talouteen kannetaan baby-ruokaa... Voi olla, että raksujen kohdalla pojat eivät pysy ihan omilla kipoillaan, mutta onneksi Mauno