M•A•U•K•U•J•A

Työpöydällä oleva yhden hengen pesä on kova hitti. Ajoittain siitä tulee kinaa ja välillä sinne on jono. Kaksi siihen ei oikein meinaa mahtua, vaikka sitäkin on kokeiltu. Välillä hinku yksiöön on niin kova, että kun toinen sieltä nousee, toinen on kärppänä paikalla ja varaa tilan heti lämpimänä. Tiukkaa tekee Epulla mahtuminen yksinkin, mutta kissahan on onnellinen pienessä tilassa käpertyneenä, joten sitä saa mitä tilaa. Kun yksiö on varattuna, pitää tyytyä muihin vaihtoehtoihin. Kuten vaikka sohvalla makaavan henkilökunnan fleecepeitteiselle vuorelle makaamaan. Ei huono vaihtoehto sekään.

Mun. Mun mun mun!

Niin, tätä se poikien ulkoilu näin talvella on... Aamulla kun henkilökunta nousee sängystä ja availee verhoja, Mauno pörrää innokkaana parvekkeen oven ääressä. Henkilökunta avaa ovet, jos ei nyt ihan hirveä pakkanen ole, ja pojat siirtyvät "haukkaamaan happea". Siinä sitten tönötetään turkkieläimet pers lämpölevyllä nuuhkien ulkoilmaa. Ulos ei voi mennä, siellä tulee kyl-mä. Yleenstä tätä "ulkoilu"sessiota seuraa hillitön ralli, jolloin juostaan ympäri kämppää sata lasissa, joko Mauno yksin tai molemmat peräkkäin. Reitti kulkee makkarista olohuoneen kautta joko työhuoneeseen tai keittiöön, parkourtyylisesti välillä lenkin kiipeilytolpan kautta heittäen. Sitten voikin vetäistä aamiaisen kitusiin ja vetäytyä päikkäreille. Epusta tuli isoisosetä viime yönä, kun veljentyttärentytär Sokeri Iltavillin kissalasta synnytti viisi varsin potraa pentua, kaikki hopeatäplikkäitä ja alkututkailujen mukaan kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pennuilla on oma bloginsa.  Seuraava

Samoin kuin vuosi sitten, henkilökunta keräsi jälleen poikien viime vuoden kuvista kuvakirjan. Ja tottakai se piti tehdä vasta vuodenvaihteen jälkeen ja kiireellä, että ehtii hyödyntää tarjoukset. Kun kuvia on vuoden varrelta, voisi tietysti tehdän jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, että käsittelisi niitä painokuntoon vaikka muutamassa erässä vuoden varrella ettei tarvitsisi sitten vuodenvaihteessa istua montaa iltaa koneella putkeen. Kirjaan tuli kerättyä erilaisia touhuja poikien kanssa, paljolti samoja kuvia ja juttuja kuin blogissakin on vilahdellut. Muun muassa kesän robokalaleikit pääsivät kirjaan. "Jostain kumman syystä" Maunon kuvia oli enemmän ja ne olivat laadullisesti parempia kuin Epun mustat möykkykuvat. Henkilökunta pyrki silti tasapuolisuuteen ja keräämään molemmista ainakin suurinpiirtein yhtä paljon kuvia. Erilaiset nukkumiskuvat ovat kyllä selkeässä enemmistössä kuvaamisteknisistä syistä. Myös joulukuvat pääsivät mukaan kirjan loppuun, jon

Henkilökunta hoiteli pitkästä aikaa vähän ompeluhommia tilaustyönä ja siitähän pojilla riemu repesi. Se iso leikattava kangas on jotenkin ihan vastaansanomattoman kiinnostava. Lienee sukulaisuutta lakanoidenvaihdolle, vastaavaa möyhyämistä ainakin aiheuttaa. Henkilökunnalla on tapana leikata kangas sohvalla, samalla usein telkkaria vilkuillen. Niin nytkin. Kun henkilökunta poistui hetkeksi, oli kangas kumman painava. Siellä oli sisällä joku musta karvamöykky. Pian toinenkin, hopeinen. Ja hirveä möyhynä menossa. Leikkaamiseen meni siis hieman aikaa. Koska nämä asiat tapahtuvat hartaudella, seuraavana iltana oli vuorossa viimeistelyleikkaukset sekä kääntösaumojen ompelu ja nuppineulottaminen. Heti kun kankaat laski nojatuolin käsinojalle, oli kankaiden välissä asukki. Itse Vaatturi Kuukunainen, joka yleensä on päällepäsmärinä näissä hommissa, ei jaksanut osallistua tällaisten pienten lappusten (tyynyliinat) kanssa möyhyämiseen, mutta assistentti oli kyllä paikalla Tarkastaja Turakais

Aina ihan kaikki ulokkeet eivät mahdu kyytiin kun kaksi päättää ahtautua yhteen, mutta ei se mitään, kyllä ne pysyvät kyydissä mukana. Samalla tulee venyttely suoritettua unien ohessa eikä tarvitse tuhlata valveillaoloaikaa sellaiseen. Vähäiset joulukoristeet on jo korjattu pois, mutta henkilökunta ei ole vielä raaskinnut luopua valoista, kun ulkona on niin pimeää ja kurjaa.

Aamuisin henkilökunnan noustessa sängystä vaaditaan parvekkeen oven avausta. Sitten kun se aukeaa, haistellaan ulkoilmaa patterin päältä ovenraosta. No, joskus patterin päältä pinkaistaan 5 sekunnin lenkki parvekkeella, hirveä tassujen räpistely ja sitten sata lasissa sisään. Lumi ei ole ystävä.

Naukulan Mamma kävi eilen vierailulla juttelemassa allergia-asioista, Sulolla kun on ilmennyt kiivasta rapsuttelua ja meillä puolestaan on näistä allergiahommista jo vuosien kokemus molempien kissojen kohdalla. Harmi, että samat ongelmat ovat kohdanneet suloisen Sulon. Mamma N toi tuliaisina pojille pienet porkkanalelut, jotka olivatkin hyyvin hyyvin kiinnostavat, molemmat pojat nutuuttivat omiaan hyvin intensiivisesti ja alta aikayksikön pienet pehmeät porkkanaiset olivatkin litimärkiä luttanoita. Nuuuuuh, kissanminttua, nuuuuh. Meillä minttu maistuu, mutta yleensä leluissa on se ongelma, että ne eivät joko kiinnosta tai kestä. Maunolla kun tapana repiä kaikki kiinnostavat, erityisesti minttuiset, lelut pirstaleiksi. Nämä porkkanaiset ovat hyvin tiukkaa tekoa, eivätkä ole antaneet periksi kulmahampaille. Illaksi ne tosin pistettiin tiskikaappiin kuivumaan, mutta tänään esille ottaessa ovat aivan yhtä kiinnostavia. Voi tosin olla, että kovin montaa tiskikaappikierrost