M•A•U•K•U•J•A

Maunon hiiret ovat pieniä, tekokarvaisia ja niitä on aikanaan myyty kolmen pussissa, sininen, punainen ja keltainen. Olen ostanut useamman pussillisen, osa on hävinnyt aikojen saatossa, muutama menettänyt häntänsä, joku rapinansa, mutta vielä on muutama pelikelpoinen jäljellä. Eppu ei Maunon hiiristä juuri piittaa. Mutta jos joskus vielä näitä myynnissä näen, ostan heti monta pussia varastoon. Saa myös vinkata, jos on moisia jossain spotannut. Eppu sai edellisen ruokapaketin mukana omaan kokoonsa sopivan hiiren. Missään ihan jättijättisuosiossa se ei ole, mutta on sen kanssa painittu, tömpsytelty ja selässä olevaa raapimispintaa on kyllä ankarasti rankaistu. Korvat ovat rapisevat, sisällä on minttua, hännässä on kulkunen ja nokassa kuminauha – erittäin huippuvarusteltu hiiri siis. Mauno kokeili kerran, sai hampaisiinsa jonkun kuidun tuosta raapimapinnasta (sisalia tai vastaavaa), ja pitkään pyöritteli kieltään että pääsi siitä eroon. Sen jälkeen ei jättihiiri ole Maunoa kii...

Lahjoja meillä ei liiemmältä jaettu, pojat saivat joulupallot. Pallot ovat kissanminttua ja jotain(?), en tiedä mitä, kovia ne ovat ja kolahdus kuuluu kun lattialle tippuu. Mauno innostui pallosta enemmänkin, nuoli sen märäksi, antoi takajalkatömpsyä ja kieritteli sitä. Vaikea oli saada kuvaa kun nuppi tutisi niin, Maunolla siis. Ensimmäisen päivän jälkeen pallot ovat menettäneet kiinnostavuutensa, ehkä niistä mintut haihtuivat tai sitten ne pitäisi panna jäähylle odottelemaan uutta kierrosta.

Pidempään blogia seuranneet ehkä muistavat Höpökalan ja sen versiot. Höpökala on nyt tehnyt paluun, tosin hieman uudessa muodossa ja on nyt Höpökalapuikko, (koti)teollisesti prosessoitu eines! Henkilökunta töräytti Höpökalapuikon pojille aamupäiväpuhteina. Ompelussa oli pieniä hankaluuksia molempien poikien tunkiessa hoodeille haistaessaan höpöheinän. Höpötyksen lisäksi puikossa on myös rapina mukana ja tietysti kilkkeet perässään. Mauno tarttui Höpökalapuikkoon innoissaan ja antoi sille kyytiä. Sen verran nuppi tutisi että kunnon kuvaa ei meinannut saada, niinpä henkilökunta otti pätkän videota pitkästä aikaa. Sen jälkeen patukan kanssa ovat painineet molemmat ja pikkuisen meinaa mennä pöllyissään överiksi homma, katsotaan pitääkö patukka takavarikoida.

Meillä on ollut vähän homman punainen lanka hukassa. Kunnes pari iltaa sitten Eppu alkoi peippailemaan henkilökunnan kameran kaapelilla ja sehän ei ole sallittua, hankaloittaisi kovasti tännekin kuvien laittamista. Henkilökunta muisti Epun pentuaikojen rakkaan lelun, Punaisen Langan, jolla se jaksoi leikkiä aina vaan ja mietti olisiko se tallessa. Löytyihän se poikien valtavasta lelukorista kun oikein penkoi ja siitäkös se riemu repesi. Alkoi ennennäkemätön (no melkein...) pukkihyppely ja riehunta, niin kova meno ettei Mauno-poliisikaan uskaltanut menoon puuttua, katseli vaan ihmeissään. Taika oli tallella. Valitettavasti kohtaus tuli niin yllättäen ja myöhään, että videolle ei saatu tallennettua, mutta ehkä joskus. Seuraavan yön aikana lanka oli saanut lisää kyytiä ja katkennut, mutta paikkasimme sen solmulla. Langan tenho on hieman laantunut, joten ehkä muutaman päivän päästä piilotamme sen edelleen ja kaivamme jälleen esiin. Toivottavasti henkilökunta muistaisi hieman ai...

Eppu sai Supremeksi valmistuttuaan kasvattajalta 20 euron lahjakortin Pirokin näyttelyssä. Henkilökunta ensin silmäili sillä silmällä mm. hiekkaa, mutta kasvattaja muistutti, että ehkä joku muu lahja olisi Epulle mieluisempi kuin proosallinen hiekkasäkki... No, henkilökunta heittäytyi hellämieliseksi ja osti pari lelua pojille (joilla on iso kopallinen käyttämättömiä leluja kotona, pojat kun ovat toinen toistensa parhaita leluja) ja muutaman ruokapurkin loppurahoilla. Toinen lelu oli karvatöppö, jossa oli sulkia päässä. Sulat kestivät noin 13 sekuntia kiinni töppösessä ja ovat sittemmin päätyneet roskikseen. Töppöstä tömpötellään aika ajoin, joten se saa pyöriä lattialla. Mitälie kaninkarvaa. Toisen lelun Mauno kaivoi kassista heti kun henkilökunta pääsi sisään, unohti Epulle suhistelun ja riipi siihen reiän (kissanmintun perässä) niin että vanut tursusivat ulos. Kesto myös noin samaiset 13 sekuntia... Huoh. Joko lelut eivät kestä tai sitten ne eivät kiinnosta. Painiminen on...

Henkilökunnalla oli tänään ahkera ompelupäivä ja samassa syssyssä tuli testattua myös erilaisesta kankaasta uutta Höpökalaa entisen koettua loppunsa aika nopeasti. Maunoa kiinnosti uusi Höpökala välittömästi (Eppu veteli vaan sikeitä...). Sitä nuuhkittiin ensin intensiivisesti. Sen jälkeen se sai ankaraa takajalkatömpsötystä. Lopuksi se kuorrutettiin kuolalla. Muutama pieni reikä kankaassa näkyi, mutta noin muuten Mauno ei tuntunut saavan sitä rikki eikä yhtälailla yrittänytkään kuin edellistä villakankaista yritystä, joten tämä resepti tuntui toimivan.

Meille on ilmeisesti päätynyt samanlainen haisurotta kuin Herra Mäykysellekin, kissanminttua ja valeriaanaa sisältävä naruhäntäinen rottalainen. Henkilökunta saalisti tämän yksilön (ja pari sen kaveria varastoon) Surokin näyttelystä ja se on ollut kovin suosittu poikien leikeissä. Henkilökunta ei ole ihan yhtä innostunut, sillä rotta haisee todella pahalle. Eppu on innokkaasti takajalkatömpsyttänyt rottaa, mutta Mauno on enemmänkin keskittynyt nyppimiseen, mistä johdosta valkoista nöyhtää pyörii joka nurkassa ja rotalla on pälvikalju persuuksissa. Suoliin ei ole vielä päästy käsiksi, mutta sekin lienee enää ajan kysymys ja saa nähdä millaista silppua sitten löytyy nurkista...

Aina (lue: useimmiten) ne ostetut lelut eivät ole parhaita. Viime aikojen hitti on ollut piipunrassi. Erityisesti Eppu on intoutunut peippailemaan sillä, vaikka peippailu ei ensinnäkään ole sen tyylilaji, eikä lelun materiaali myöskään ole millään tavalla aitoa. Ja sitten tietysti Maunon pitää tulla osallistumaan, jos kerran Eppukin... Pussillinen ei paljoa maksanut, mutta osa siitä on varattu henkilökunnalle.

Henkilökunta on pääsiäisen joutilaisuudessa hieman askarrellut. Oskarin ohjeella on syntynyt huopaisia munia (sisällä kulkuset) leikkikaluiksi. Pari uutta pesääkin syntyi, vanhalla ohjeella.

Henkilökunta osti CFA:n näyttelystä pojille tuliaiseksi aidon fasaaninsulan ja se onkin osoittautunut ehkä parhaaksi leluksi ikinä. Sulkaa täppäillään aivan kuumeisena ja tietysti yritys saada se suuhunsa on kova. Henkilökunta yrittää varjella aarretta ja sai jo varakappaleenkin, sillä ensimmäinen on ehtinyt mennä poikki, vaikkei onneksi leikkikyvyttömäksi sentään. Erityisesti aitoja asioita arvostava Eppu menee sulasta aivan sekaisin. Se hyökkäilee, puhisee ja murisee sulalle ja loppujen lopuksi ajaa itsensä aivan ylikierroksille. Näitä pitää hommata lisää varastoon, jos jossain osuu silmiin.

Eppu on rohinapörinän vuoksi riehumiskiellossa. Henkilökunta yrittää siis leikittää nätisti, mikä on vaikeaa, sillä Eppu ei ole pikkunäppärien peippailujen mies. Poikien keskinäistä riehuntaa ei henkilökunta pysty estämään, varsinkaan kun pojat ovat osan päivästä arkisin keskenään. Mennään siis maltilla kun voidaan. Epun tämän hetken ehdoton lempilelu on kuvassa oleva huovutettu villanaru. Sitä pitää metsästää, raastaa, kantaa saaliinaan... Joko niin että henkilökunta heiluttaa narua tai sitten Eppu leikkii sillä ihan itsekseen. Hurjaa takajaloilla "pukittaen" loikintaa, kuperkeikkoja, hyppyjä, heittoja... Ajoittain Eppu myös noutaa kyseistä lelua, sitä vaan on henkilökunnan hankala heittää, kun se ei paina montaa grammaa. Grammoista puheenollen... köh köh. Eppu kävi lääkärireissulla tietysti myös vaa'alla. Herra vanttera painoi 5,34 kiloa, henkilökunnan muistin mukaan, mutta lääkäri oli merkinnyt papereihin 5,43 kg. Se on aikamoinen luku, kun herra on vasta 9 kk. Jouluku...

Tällainen virkattu rotta seurasi meitä koko matkan Masalasta kotiin. Taisi lähteä siperiankissojen yhdistyksen myyntipöydästä matkaan. Se on ollut kovin suosittu kotosalla, erityisesti Mauno on sitä halinut ja myös vähän hammasta näyttänyt. Muutenkin Maunolle on pitkästä aikaa myös leluilla - muillakin kuin Epulla - leikkiminen maistunut. Mikä on tietysti henkilökunnasta ihan erityisen mukavaa.

Henkilökunnan työpaikka muuttaa ja sehän on tarkoittanut pakkaamista. Kaappeja tyhjentäessä löytyy kaikenlaista ja paljon on syytä pistää roskiin. Jotain muuten poisheitettävää voi kuitenkin hyödyntää vaikka kotona. Kuten esimerkiksi adressinauhoja... Kameralle kävi köps ja se on nyt huollossa, katsotaan koska se tulee takaisin ja missä kunnossa. Siihen asti ollaan kännykameran varassa.

Eppu ei ole mikään audimies, vaan leluiksi kelpaavat halvatkin asiat. Yksi suosituimmista on pölypallon näköinen villapallo, joka on aikanaan ollut huovutettu kivi. Huovutus on ollut aika löysää, joten penskan käsissä sen ulkomuoto on "hieman" nuhjaantunut, kun villa on päässyt purkaantumaan. Päinvastoin kuin useimmat vieraat luulevat, se ei ole tavallinen sohvanalusvillakoira vaan Epun rakas lelu. Toinen rakas ja alati kiinnostava, hieman pelottavakin, asia on henkilökunnan muinainen huovutusmitta. Kun uudesta langasta piti tehdä kälyiselle pipa, piti tietysti ensin kutoa muutama rivi ja huovuttaa ne, jotta sai kutistumismitan. Epun mielestä se on kaiketi valtava tuntosarvinen toukka, koska sitä pitää aina täppäillä ensin pitkään loikkien kauemmaksi ennenkuin sen kanssa voi antautua painimaan. Myös pahvilaatikot kelpaavat. Tosin laatikoilla näyttää olevan vain tiettyä uutuusarvoa. Kun laatikko saapuu talouteen, sinne pitää jommankumman päästä istumaan. Ajan kanssa kiinnostus...

Tässä olisi voinut käydä huonosti, mutta onneksi Mauno selätti penteleen.

TUROKin näyttelyssä häkkeihin oli jaettu Royal Caninin mainoslelu, pallo, jossa on silkkinauhasuikaleita ja joka on kuminauhan päässä. Vaikka Mauno ei paikalle päässytkään, henkilökunta pääsi ja toi Maunolle tuliaisiksi pallon. Pallo on ollut suosittu lelu, mutta niinkuin kaikista muistakin, kuminauha on kestänyt ehjänä noin 15 sekuntia. Kaikki kuminauhat purraan poikki välittömästi. Muutamaan kertaan pätkiä on solmittu yhteen, mutta nyt nauha alkaa olla pelkkää solmua.

Koska henkilökunta sairastaa kultaturbomegaflunssaa eikä ole oikein leikityskunnossa, tuli kaapattua perjantaina Stokkalta mukaan muutama lelu. Pari perushuiskaa, onkilelu ja Atten orjan kanssa puoliksi ostetusta paketista saimme lisäksi taas satsin suosikkihiiriä ja meillä jouluhiireksi kutsuttu karvalelu. Kaikki sellaisia, joita on helppo huiskuttaa sohvalta käsin. Eniten odotuksia oli hienoimman, hanhi-onkilelun suhteen. Siinä on hieno pehmeä hanhi, höyheniä, kulkunen, siima ja heilutuskeppi. Arvatkaa kiinnostaako se yhtään? Eipä juuri. Eniten kiinnostaa se siima ja sen poikki pureminen. Joka ei onneksi ole vielä onnistunut. Näin käy aina. Pitäisi viedä Mauno Stokkalle ja päästää se eläinosastolla vapaaksi ja valitsemaan omat lelunsa.

Kun tuliaisina saatu onkilelu häivytti irtonaiset osansa heti ensimmäisenä iltana, on keppiä ja narua hyödynnetty erilaisilla roikutteilla. Pisimpään on kestänyt Ikeasta ostettu Maija Mehiläinen -pallero. Sitä Mauno jaksaa jahdata joskus hyvinkin pitkään, erityisesti läpinäkyvästä Woodnotesin korista tiiraillen. Tai sitten väijytään lattiatyynyn takana ihan tosi piilossa, mistä sitten hyökätään pahaa-aavistamattoman Maijan kimppuun. Pitkäkoipi.

Yksi kadonnut hiiri löytyi tänään eteisen maton alta. Maukulainen oli ovelasti ryysinyt maton kupruille ja sinnehän oli mukava hiiri piilotella. Hiiri piti tietysti sulloa takaisin, kun henkilökunta sen sieltä esiin kaivoi. Ihan hirveän kiva leikki.

Maunolla on ehdoton leikkikalusuosikki: nämä kolmiväriset hiiret. Valitettavasti hiiret ovat kovin hukkuvaisia. Niitä on ostettu aiemmin kaksi pussillista, joista yksi sininen on tallella. Tänään henkilökunta haki uuden pussillisen, mutta voih: se oli viimeinen pussukka Keskustan Eläinkaupassa. Muuten henkilökunta olisi ostanut kymmenen pussillista kerralla, näiden hiirten kanssa Mauno nimittäin viihtyy vaikka kuinka monta tuntia. Nyt vedotaankin ystävällisiin kissaihmisiin, että jos joku on näitä hiiriä nähnyt jossain Helsingin tai lähiseudun eläinkaupassa niin antaisi paikan ilmi ja me kiitäisimme heti paikalle ostamaan näitä varastoon. Hiiret ovat nimittäin vikkeliä menemään sohvan, nojatuolin ja lipastojen alle, ja niitä olisi syytä olla mahdollisimman monta, jotta henkilökunnan ei tarvitsisi olla koko ajan konttaamassa niitä esiin ja Maunolla riittäisi leikkiä silloinkin kun henkilökunta ei ole paikalla konttaamassa. Stockmannilla kyseisiä hiiriä on, mutta ne on niputettu viiden ...