M•A•U•K•U•J•A

Kun yön koittaessa tulee pimeähköä, sisällä on valo ja parvekkeen ovi auki, on se kuin kutsu yökkösille. Niitä onkin nyt muutamana iltana tavattu makuuhuoneestamme nukkumaanmenon aikaan. Ja siitä nukkumaanmenostahan ei tule mitään, ennenkuin kutsumaton vieras on saatu pois, koska kukaan ei nuku siinä rallissa ja puhinassa. Mutta voih miten saavuttamattomissa ne ovat siellä katossa... tulisikohan tuijottamalla tulosta? Auta, henkilökunta, auta. Pliiiiiis. Ja henkilökuntahan auttoi. Sukkapallolla yökkönen lehahtamaan alas, ja Mauno nappasi kiinni ja söi pois. Sitten oli kaikilla rauha nukkua.

Jotkut lelut vaan on parhaita. Meillä erittäin suosittuja ovat Zooplussan "punajuuri ja palsternakka", sellainen kahden minttulelun paketti, missä on punainen ja valkoinen vihannes tai joku mikälie. Niitä aina välillä sujautetaan pisteillä mukaan lähetykseen. Suosio on taattu. Tänään Mauno nautiskeli punajuuren kanssa. Erityisnautinto oli se, että sängystä oli riivitty lakanat pyykkiin, ihan parasta möyhyä ja illalla pääsee vielä osallistumaan petaamiseen! Henkilökuntakin tykkäsi kun sai valkoisen tausta kuviin ryppyisen lakanan sijasta.

Tämä talous on hyvin tyytyväinen viimeisimpään Zooplussan toimitukseen, sillä se toimitettiin kahdessa pahvilaatikossa. Nyt on hetken aikaa pojille kummallekin omansa. Kunnes henkilökunta kantaa ne pahviroskikseen. Nopean kännyräpsyn sai ottaa, meno oli muuten liian villiä.

Onnittelut kaikille äideille! Henkilökunta ja pojat haluavat lähettää erityisonnittelut omille mammoilleen: Mauno äidilleen Neffille sekä kasvattaja Annikalle ja sijaismamma Raijalle, Eppu äidilleen Cleolle ja kasvattaja Päiville sekä sijaismamma Elinalle. Olkoon päivänne aurinkoinen! Henkilökunta kiittää kaikkia, parempia poikia ei olisi voinut saada!

Kevät hellii auringonpaisteella ja lämmöllä ja parvekkeen ovi saa olla auki ihan koko päivän, aamusta iltaan. Eppu ei tunnu kovin kiinnostuneelta parvekkeesta, mutta Mauno kiipeää hyllyyn ahkerasti nuuskimaan keväisiä tuoksuja. Maunolla on paha tapa loikata hyllyltä alas heti kun henkilökunta saapuu parvekkeelle. Erityisen takuuvarmasti tämä tapahtuu, jos henkilökunta saapuu kameran kanssa. Niin on monta köllöttelykuvaa jäänyt ottamatta, kun Mauno on välittömästi pompannut ylös ja loikannut alas hyllystä. Tänään kuitenkin pesuhetki oli sen verran intensiivinen, että henkilökunnasta ei välitetty ja henkilökunta sai jopa käydä hakemassa kameran. Pikkuisen oli turhan pitkä putki kamerassa ja tuli aika tiukkaa lähikuvaa, mutta se olisi jo ollut nenänkaivuuta, jos olisi lähtenyt putkeakin vaihtamaan. Ei oteta sellaisia riskejä. Joskus kauan sitten kun Mauno oli pieni poika, eikä Eppua edes ollut vielä, henkilökunta ulkoilutti Maunoa pihalla kun vanha rouva tuli kertomaa...

Yksi niistä ihanista suosikkipaikoista kissoissa sijaitsee etutassuissa, isoimman polkuanturan takana, sellainen tasanne, melkein ehkä kuoppa, jota on ihan mahtava silitellä. Mauno sattuu usein nukkumaan tassu ojossa, joten kuvan ottaminen oli aika helppoa. Paitsi että se ehkä näyttää hieman siltä, että Mauno näyttäisi kuvaajalle keskisormea, jos sillä sellainen olisi. Siellä on ihan maailman pehmeintä karvaa. Ja sielläkin asuu pieni silakkaparvi. Ei niin järjestyksessä kuin nenänpäässä, vaan hieman anarkistisempi versio.