Hämärähemmoja
Mauno on muutamaan otteeseen onnistunut katoamaan hetkeksi hukkaan. Yleensä henkilökunnalla on, jos ei nyt silminnäkijähavaintoa, aika hyvä aavistus siitä missä pojat ovat. Niillä on omat vakimestansa. Epun löytää usein työhuoneen sohvalta, sen ihanan pehmoisen viltin päältä, joka on niin pehmoinen, että sitä pitää leipoa. Tai lattialta, jos aurinko paistaa ja lattialla on läikkä. Tai vaihtoehtoisesti makuuhuoneesta nojatuolissa olevasta pesästä. Mauno puolestaan tykkää ottaa päikkäreitä henkilökunnan sängyssä, tai vaihtoehtoisesti päivystää keittiön ikkunalla, jos se on raollaan. Yleisesti ottaen molemmat viihtyvät olohuoneen sohvalla tai Linnan katolla, jossa ollaan ihan näkyvillä. Henkilökunta onneksi löysi Maunon uuden hengailumestan. Makuuhuoneessa on pellavaiset laskosverhot, jotka vedetään yöksi alas. Ikkunalaudan alla on lämpöpatteri. Kas, siinäpä oiva kissanmentävä paikka, verhon suoja, näköala ulos ja lämmitys alla. Sieltä on Mauno nyt useana aamuna bongattu.