Tekstit

Mökillä

Kuva
Lyyralla on mökki. Melkein kuin punainen tupa ja perunamaa. Mökissä on myös melkein harjakatto. Mutta vain melkein. Lyyraa vähän huolestuttaa, kun mökki on vain melkein.


Räystäisiin on ihana kihnuttaa itseään.



Joku sammutti valot.


Ei sittenkään. Valoa näkyvissä.


Lyyra ei ole mitenkään erityisen innokas laatikko-kissa. Kyllähän se välillä menee laatikkoon, erityisesti pieneen harmaaseen huopaiseen, mutta ei se mikään sellainen ole, että ihan pakko olisi laatikossa tönöttää. Kivempaa on tämmöiset ylösalaisin olevat, joihin voi puikahtaa alle ja sieltä sitten syöksähdellä vaikkapa ohikulkevan Epun kimppuun. Paljon hauskempaa liikunnalliselle nuorelle neidille, kuin laatikossa pönöttäminen – joka taas on enemmän Epun mieleen.

Melkein vappua

Kuva
Tämän lähemmäksi ei vappukuvia päästy. Että ei sitten sen enempää toivotella vappuja, edes näin jälkikäteen.

Unisexiä vessatiloihin

Kuva
Nyt kun meillä on molempia sukupuolia vessatiloja käyttämässä, oli tarpeen merkitä, että on varmasti kaikilla tiedossa, että sama tila käy kaikille. Henkilökunta näki joku aika sitten kuvan internetsin syövereissä ja sai vihdoin ryhdyttyä tuumasta toimeen ja askarreltua meillekin opastetarrat.

Lyyra ensin kurkkaili sisään, että onko tämä nyt siis se sama naistenhuone, mikä ennenkin oli vai onko jotain muitakin muutoksia tapahtunut?


Ulostullessa hieman epäilytti miksi paparazzi on paikalla.



Onko niitä enemmänkin vai vain tuo yksi ja ikuinen?


Ja sitten pesutoimenpiteet.


Eppu ei miehekkääseen tapaansa huomannut mitään erikoista, sama luukku mistä on jo viisi vuotta kulkenut, mitäs tässä, sisään vaan.

Lyyran Lankamaailma

Kuva
Klassikko: kissa ja lankakerä. Mutta ei niin turvallinen yhdistelmä kuitenkaan, jos puhutaan perinteisestä villalangasta. Kiinnostava kyllä, kissasta, mutta ei suositeltava. Mutta mitä, jos kissa kuitenkin haluaa osallistua käsitöihin, niinkuin useimmiten tekee.


Tadaa, kerä trikookudetta. Tätä ei purra (ihan heti ainakaan) poikki eikä mene suolistoon.


Henkilökunta otti työn alle käsityön trikookuteesta ja sitä kohtaan osoitettiin normaali määrä huomiota, eli oltiin koko ajan härkkimässä ja kuderulla lähti kulkemaan milloin minnekin. Ei auttanut muuta kuin hakea pikkulikalle oma kerä, onneksi oli kaapissa vapaana muutama muu väri kuin mitä oli työn alla.


Sillä onkin nyt leikitty ahkerasti, vaikka henkilökunnan käsityö tuli jo valmiiksi. Kerää kuljetellaan, haukkaillaan ja tietysti takajalkatömpsytellään.


Väsy lapsen leikkiessä.

Viimeinen matka

Kuva
Tänään annoin Maunon mennä. Annoin pienen solisevan metsäpuron viedä tuhkat matkassaan. Linnut lauloivat ja kohta metsä on täynnä valkovuokkoja. 
Kuten jo Maunon kuoltua kerroinkin, en tiennyt mitä tehdä tuhkalle. Annoin asian olla, välillä se oli enemmän mielessä, välillä vähemmän. Mietin hautaamista, uurnaa, korua, merta. Mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Kerrostalon piha, joku paikka metsässä, kippo hyllyssä, meri ≠ kissa (ja minä). Sain myös sydäntä lämmittävän tarjouksen saattaa Mauno takaisin syntymäkotinsä pihaan. Siitä iso kiitos.
Pari viikkoa sitten olisi ollut Maunon kymmenes syntymäpäivä. Siinä kohtaa alkoi tuntua painetta ratkaista asia. Ajatuksista vahvimmalta tuntui metsäinen puro ja sopiva sellainen löytyi aiemmalla metsäretkellä. Näin keväällä purot solisevat vahvimmillaan ja oli hyvä aika päästää irti. Kevään myötä elämä herää, vaikka sydän on edelleen rikki ja kyyneleet herkässä.
Elämä jatkuu ja Mauno kulkee ikuisesti sydämissämme.

Jono

Kuva
Tällä kertaa ei ollut ämpäreitä jaossa, vaan ulkona ilmeisesti jotain mielenkiintoista kun katse on kohti parvekkeen ovea.


Lyyran keskittyminen herpaantui.


Ei jaksais jonottaa. Eiks lasten pitäis päästä jonon ohi?


Henkilökunta ei uskaltanut kaivaa oikeaa kameraa esiin, ettei herkkä tunnelma olisi häiriintynyt. Siispä kännyllä vastavaloon. Lyyra on sen verran etualalla, että näyttää ihan Epun kokoiselta, mutta ei se kyllä ole. Kaksi kiloa on kuitenkin eroa ja korkeudessakin senttejä.

Tuo ryijypohja on muuten kissojen mielestä aivan mahtava leikkialusta. Sinne möyritään alle, sitten toinen hyökkää päälle, sinne jemmataan leluja ja sitten niitä metsästetään. Se liukuu hienosti lattialla kun sen päälle juoksee. Sinne voi myös nukahtaa kun aurinko oikein sopivasti paistaa ja lämmittää. Ilmava käärö.

Hurja-Harja

Kuva
Muistatte ehkä Pahan Harjan, joka hyökkäsi viattoman pikkukissan päälle (ihan melkein itsestään, ehkä hieman tassulla autettuna...)? Onko aika auttanut ja harja muuttunut ystäväksi?

Miltäpä näyttää?


Harja on asustellut vaatekaapissa ja ulkoillut vain valitusti ja nyt taas pääsiäisen aikaan henkilökunnan viikkaillessa puhdasta pyykkiä kaappiin tuli näytille. Reaktio? Ensin suhinat, sitten tappo.

Oikealla tassulla (huomaa selkäkarvat!):


Vasemmalla tassulla:


Molemmilla tassuilla:


Parasta venyttää jalat pitkiksi, ihan varmasti se haluaa massua rapsutella!


Harjaa hakattiin pitkään ja tarmokkaasti. Melko lähelle sitä uskallettiin tulla hakkaamaan, kun henkilökunta piti siitä kiinni, niin ettei se päässyt pomppimaan kimppuun.


Siinä se makaa, yrittää esittää ettei ole tehnyt mitään ja on ihan kiltti harja. Ei ole. Paha on. Paheksun.


Eppu taas ei mitenkään ymmärrä mikä vika harjassa on, päinvastoin sillä saa ihanaa silittelyä. Lyyra ei kyllä oikein tunnu tykkään harjaamisesta toisellakaan harja…