M•A•U•K•U•J•A

Joku aika sitten talouteen hankittiin Cat Dancer -lelu poikien iloksi (ihan kuin niitä leluja ei olisi jo ennestään...). Useimmat kissanomistajat tuntevat tapauksen: metallilangan päässä nippu pieniä pahvirullia. Yksinkertainen mutta toimiva, metallilanka saa rullat pomppimaan holtittomasti ilmassa, kuin kieppuva ja liitelevä perhonen. Ja sellainen liikehän on omiaan kiinnostamaan kissaa. Mikä parasta: henkilökunnan ei tarvitse tehdä juuri mitään, kunhan pitelee metallilankaa toisesta päästä ilmassa, se pomppii itsestään. Niin on. Meilläkin siitä tykättiin kovasti, erityisesti Eppu, mutta aina välillä kun Eppu ei ollut paikalla, salaa myös Mauno. Kovaa loikkimista ja pyydystämistä. Leikille tulee tietysti aina joskus loppu. Eppu veti överit. Katsokaa ja pistäkää ainakin lopussa äänet päälle. Ei kovin hyvä hampaille. Pahoittelen videon huonoa laatua, tällä kertaa hämäryys pistää kuvan rakeiseksi.

Taksin katolla vilkkuu, yön ainoa valopilkkuu... Tai jotain.

Nukkuva kissa on suloinen, hellyttävä ja mitäkaikkea. Hassu myös, usein. Eppu viihtyy usein Linnan katolla. Jostain syystä usein se myös nukkuu pää laidalla, ihmeellisessä kenoasennossa. Luulisi, että olisi kovin hankalaa nukkua pää kovan reunan päällä, mutta ei kai sitten. Toinen vaihtoehto on että pää roikkuu kaulan kohdalta laidan yli. Tai joku muu ruumiinosa. Vaikka kokonaankin mahtuisi. Epun periaate on, että aina pitää roikkua! Jos Eppu nukkuu tasaisella, se nukkuu useimmiten kyljellään. Oikein leveästi. Mauno nukkuu välillä pitkänä pötkylänä vatsallaan etutassut pään alla. Se on vähänkuin välimuoto kiepistä ja kyljellään nukkumisesta. Ja sitten pitää tietysti aina tasaisin väliajoin yllättää. Periaatehan on erilaisista pesistä ja muista, että jos ne on kissalle tehty, ei kelpaa. Paitsi nyt sitten kun henkilökunta sulloi kesällä teetetyt pesät Woodnotesin littaanmaattujen paperinarukorien sisään, löysi Mauno sieltä uuden suosikkipaikan. Siellä se nukkuu jo toista iltaa putkeen. S...

Eilen oli siivouspäivä ja tehtiin makkarin puolella vähän parempaa siivousta ja kaiveltiin oikein lipastojen alusetkin kunnnolla. Sieltä löytyi viisi hiirtä. Yksi hiiristä oli Maunon rakas punainen karvahiiri, jolla sitten leikittiinkin koko ilta ihan villinä. Leikistä tuli sitten kuvattua pätkiä videolle. Taustalla pauhaa telkkari, ikkuna on auki ja ulkoa kuuluu sadekelin suhinaa, ja tietysti vanha tuttavamme nariseva zoomi on edelleen kehissä. Pitäisi varmaan opetella tuota äänipuolen käsittelyäkin iMoviella, niin voisi vähän editoida pahimmat "roskat" pois. Ehkä joskus.

Henkilökunta on tänään kunnostautunut ompelurintamalla (ja vähän siivouspuolellakin, pakko kehua). Uusi helmalakana on silitystä vaille valmis pojille telttailtavaksi ja sen lisäksi tänään tuli töräytettyä Maunon kopalle talvipussi, jos vaikka joutuu pakkasessa tai viimassa lähtemään lääkäriin tai muuten vaan reissuun. Näyttelyynhän me ei Maunon kanssa enää mennä ja töihinkään Mauno ei pääse, kun henkilökunta joutui muuttamaan avokonttoriin, joten aika vähissä on Maunon matkailut nykyään. Kangas on vinyylitoppaa, joten se pitää hieman vettä, varsinkin tuulta ja sitä voi vähän pyyhkäistäkin. Sisällä on vuorina tavallinen puuvillakangas. Ilman vuoriakin pärjäisi, mutta koska pussukka on mitoitettu aika napakaksi ja topan kääntöpuolella oleva vanu liukuu huonosti, oli vuori kätevintä tehdä. Malli on pussukka, eli perä on suljettu, etuosa kiristetään narulla kiinni ja ristikko-ovi edestä jää avoimeksi, jotta happi kiertää. Päällä on aukko kantokahvalle. Väri on metallihohtoinen vihreä, kun...

Tänään on ollut järkkäilypäivä, kun henkilökunta innostui vihdoin laittamaan järjestykseen uuden kaapin tavarat ja samalla siivoamaan makuuhuoneessa lojuneet jäännökset pois. Pojilla on tietysti ollut hauskaa, kun on ollut ihmeellistä tohinaa ja paaaaljon erilaisia laatikoita on tyhjentynyt ja täyttynyt ja kaapissakin on ollut välillä tyhjiä ja välillä täysiä hyllyjä. Järkkäily on sen verran väsyttävää, että pitkät päikkärit ovat tarpeen, onhan edessä loppuillasta vielä petivaatteiden vaihto, ja se vaatii osallistumista ja voimakasta möyrintää. Päikkäreitä voi ottaa pienessä kosketuksessa, kun (melkein) kukaan ei huomaa. Meillä on kamerakin taas takaisin, päävirtapiiri on vaihdettu ja taas voi alkaa ottamaan muitakin kuin kännykuvia. Valitettavasti sisällä on valo jo aika heikossa, päiväsaikaankin.

Poikien ruokavalio on täysin päinvastainen. Mauno kannattaa teollisuuden työllistävää vaikutusta ja suostuu syömään vain pussiruokaa, paitsi seitä ja possun sydäntä. Eppu puolestaan ei oikein innostu pussiruuasta vaan haluaa raakaa lihaa. Mitä punaisempaa, sen parempaa. Mielellään mahdollisimman vähän läskiä. Eikä mausteita, kuten munankuorta, kiitos. Täydennysvitamiineja Eppu saa paitsi Multicatista, myös pussiruuasta, jota joutuu välillä syömään. Keskimäärin yksi päivän kolmesta ateriasta on valmisruokaa. Maunolla kolme. Maunon vitamiinit tulevat ruuasta, joskus satunnaisesta Multicatista. Kokeiltu Eforion-öljykapselikuuri sai henkilökunnan pesemään ripuliroiskeita seinältä neljältä aamuyöstä, joten se on sattuneesta syystä nyt jäänyt satunnaisiin kapseleihin silloin tällöin. Henkilökunta yrittää huijata Maunoa kohti lihaisampaa ruokavaliota. Epun ateriasta pilkotaan pieniä maistiaisia ja sekoitetaan Maunon valmisruokaan nostamaan sen lihapitoisuutta. Täydestä menee ja hyvin maistuu....

Mauno on kyllä äärimmäisen helppo hoidettava kotioloissa. Vaikka lääkärissä rähistään niin että rauhoituspiikki pitää tökätä pienempäänkin tutkimukseen, kotona henkilökunta saa vääntää vaikka solmuun. Maunon akneleukaa pestään edelleen saippualla, eikä se varmaankaan ole niitä miellyttävimpiä toimenpiteitä. Silti homma sujuu melko vaivattomasti. Henkilökunta laittaa tarpeet valmiiksi kylpyhuoneessa (vanulappu kosteaksi, tippa pesuainetta ja kuivia lappuja valmiiksi) ja huutelee Maunoa. Mauno tulee kiltisti paikalle, vaikkakin hieman matalana ja epäröiden, mutta tulee aina. Elekielestä näkee, että tietää mitä on edessä, ei millään haluaisi, mutta tulee kun huudetaan. Sitten nosto tiskille, peruutus ja hyvä ote kainalossa kulmassa seinää vasten. Pesu vaahtoavalla saippualla, puhdistus kastelluilla vanulapuilla kunnes saippua on pois, kuivaus pyyhkeellä ja herkkunapsut palkkioksi. Joka ilta, ja joka ilta Mauno tulee kun kylppäristä huutelee. Helppo avohoidossa, vaikeampi laitoksessa.

Eppu on kova poika ompelemaan. Tai ainakin osallistumaan ompelemiseen. Kaikki kankaiden kanssa touhuaminen saa sen riehaantumaan, tai sitten köllöttelemään. On sitten kyse kankaan leikkaamisesta tai ompelemisesta. Sakset, nuppineulat ja ompelukone tuovat omat jännitysmomenttinsa touhuun, mutta Eppu ei siitä piittaa. Se on enempi henkilökunnan murheita. Tarkastaja Turakainen tarkkailee touhua etäämmältä, se ei herrasmiehenä ole niin kiinnostunut itse toiminnasta, vaan odottaa enemmänkin lopputuloksen valmistumista ja tutustuu sitten valmiiseen tuotteeseen. Tässä tapauksessa kyse on uudesta helmalakanasta, joka tarjoaa mukavan leikkipaikan sängyn alle, joten laadun on syytä olla ensiluokkaista.

Tällainen virkattu rotta seurasi meitä koko matkan Masalasta kotiin. Taisi lähteä siperiankissojen yhdistyksen myyntipöydästä matkaan. Se on ollut kovin suosittu kotosalla, erityisesti Mauno on sitä halinut ja myös vähän hammasta näyttänyt. Muutenkin Maunolle on pitkästä aikaa myös leluilla - muillakin kuin Epulla - leikkiminen maistunut. Mikä on tietysti henkilökunnasta ihan erityisen mukavaa.

Vanha Hiekkamies on ollut epäkunnossa, ja hetken aikaa on pärjätty henkilökunnan roudauksella, mutta se ei selkeästi ollut pidemmän päälle sopiva vaihtoehto. Piti siis keksiä uusi hiekkamies. Otimme testiin Lemmikkiexpressin, jolla on kotiinkuljetus pääkaupunkiseudulla. Ja wau mikä toimitus! Eilen illalla tilaus, tänään illalla toimitus. Illalla lähetettyyn tilaukseen oli aamulla kuuden aikaan tullut jo vastaus ja toimitusaikaehdotus. Pikapalvelua. Niinpä tänään saapui eteiseemme hieman toistasataa kiloa hiekkaa. Oli siinä pojille hetkeksi ihmettelemistä. Tosin vain hetkeksi, sillä puolet toimituksesta oli naapuriin (toimituskulujen säästämiseksi kannattaa yhdistää voimat) ja ne noudettiin saman tien pois. Koska vanha hiekka oli kovin vähissä, tehtiin vielä samana iltana kunnon putsaus eli vanhojen hiekkojen poisto, laatikon pesu ja uutta säkillinen tilalle. Sitten sekuntikello käyntiin ja kumpi ehtii merkkaamaan ensimmäisenä... Eppu!

Henkilökunnan työpaikka muuttaa ja sehän on tarkoittanut pakkaamista. Kaappeja tyhjentäessä löytyy kaikenlaista ja paljon on syytä pistää roskiin. Jotain muuten poisheitettävää voi kuitenkin hyödyntää vaikka kotona. Kuten esimerkiksi adressinauhoja... Kameralle kävi köps ja se on nyt huollossa, katsotaan koska se tulee takaisin ja missä kunnossa. Siihen asti ollaan kännykameran varassa.

Nukkumapaikka. Ei mikään kovin hienovarainen vihje.

Tänään oli Maunon vuoro kokea matka Masalaan, poikkeuksellisesti, onhan se saanut olla rauhassa näyttelemiseltä toukokuun Pirok-katastrofista asti. Herätys oli kuudelta, lähtö kymmentä vaille seitsemän - eikä aikataulun mukaista ratikkaa tietenkään tullut. Ei muuta kuin taksilla Pasilaan, jotta ehdimme junaan. Perillä vielä Reittioppaan mukaan 700 m kävelyä, jota Mauno hieman protestoi, taisi olla kopassa kaljakärryssä hieman täristävää ja pomppuista kyytiä raikkaan huurteisessa sunnuntaiaamussa. Sitten päästiinkin halliin, jossa ei vielä ollut jonoja eläinlääkärille. Mauno aloitti protestoinnin välittömästi ja hyvä kun eläinlääkäri sai jonkinlaisen tarkastuksen tehtyä. Ei luvannut hyvää, mutta riskillä lähdettiin, edellinen katastrofi vielä muistissa, mutta toisaalta toive siitä, että Epun tulo olisi saanut Maunon sietämään muita kissoja hieman paremmin, mielessä. Tarkastuksen jälkeen oli kyllä toiveet enää aika alhaalla. Mauno oli häkissä ihan nätisti, jopa kohtuullisen rennon oloise...

Tänään tie vei naapurin Flipin seurassa Kirkkonummen Masalaan URKin näyttelyyn. Eppua on nyt näyttelytetty urakalla, jotta se tottuisi hässäkkään ja käsittelyyn. Flippi sen sijaan oli ensimmäisellä reissullaan. Näyttely oli pienen hallin vuoksi perinteinen, kun viime aikoina on osunut euronäyttelyjä, eli häkit ovat ringissä ja omistajat sisällä. Täällä häkit olivat selät vastakkain ja auki vain yhdeltä sivulta, jolloin omistajat istuvat häkkien edessä ja myös yleisö kiertää samalta puolelta. Henkilökunta ompeli hädissään ennen näyttelyä toisenkin vessaverhon siltä varalta, että näyttely olisi ollut euromallinen, mutta kun ei ollut, pärjättiin yhdelläkin. Sen taakse naamioitui sopivasti uusi Sturdi-matkavessa, vaikka loppujen lopuksi Eppu ei asioilla päivän aikana käynytkään, kunhan vaan kaiveli hiekat laatikosta ulos heti aamusta. Riippukeinukaan ei kiinnostanut, mutta varjosti mukavasti ja tarjosi Epulle suojaisan nukkumapaikan takanurkassa - Eppu siis on tuo musta möykky takareunassa...

Henkilökunta osti Pirokista testiin Ziwin purkkiruokaa ja tarjosi sitä eilen iltapalaksi pojille. Purkki peuraa ja kalaa jaettiin puoliksi, molemmat saivat oman annoksensa. Eppu tietysti hotkaisi omansa saman tien, tuttuun tapaan, Maunolle se jäi odottamaan. Viiden aikaan henkilökunta heräsi vieressään karjuvaan Maunoon. Ensin ignoorausyritys, sitten houkuttelu kainaloon, sitten tömps tömps kun Eppu heräsi Linnan penthousesta kuullessaan henkilökunnan puhuvan Maunolle ja päätti liittyä joukkoon, painia. Sitten naps kun henkilökunnan hermot lakkasivat venymästä. Mauno kainaloon, heitto ulos makuuhuoneesta. Asunnon itäsiipi sulkeutui ovien taakse ja kiljuhanhi muutti länteen. Herätyskellon soitua henkilökunta muisti yön tapahtumat ja arvasi heti, että peura-kala ei ollut kelvannut ja Maunolle oli iskenyt nälkä. Ei tipu palvelua siihen aikaan. Ei vaikka kuinka huutaisi.

Meillä on uutisia. Hyviä ja huonoja. Otetaan huonot ensin: meillä on uusi imppa. Ei kiva juttu. Tykätäänkö edellisestä? Ei. Kaivattiinko siis lisää? Ei. No henkilökunta kaipas, kun tuolta kakkakaapista tulee kuitenkin sitä hiekkaa aina lattialle siivotessa ja aina ei jaksais roudata sitä isoa imppaa esille muutaman hiekanmurun takia. Ja ne hyvät uutiset. Se imppa tuli tietysti laatikossa! Eikä tässä vielä kaikki: sisällä oli toinen laatikko, sellainen kolomalli. Kaksivaiheinen laatikko on ollut tosi suosittu. Toiseen voi mönkiä ja sieltä väijyä ja täppäillä kaveria, toiseen taas henkilökunta tekee asiat hankalaksi ja heittelee raksuja sinne koloon ongittavaksi. Ettei muka saisi sapuskaa niin helpolla, että vaan lautaselle mätkästään. Ulkolaatikko on ollut tosi suosittu väijymiseen, se on kivan muotoinen ja toimii sekä lappeellaan että kyljellään. Yksi tai kaksi kerrallaan mahtuu sisään. Katto tosin ei ole kovin vankkatekoinen - tai sitten jollain on massaa vähän liikaa... Mutta yksi pi...

Tänään on ollut taas sellainen päivä, että on ollut rukkastarpeita tarjolla... Ihan pakko on ilmeisesti ollut aloittaa rallittaminen jo kuudelta aamulla, kun henkilökunta on erehtynyt jättämään makuuhuoneen ovet auki. Muutaman aamunhan se jo toimikin ja ystävällisesti varpaiden koukkiminen alkoi vasta 10 minuuttia ennen kellonsoittoa. Rallia vedettiin sata lasissa ja siinä sitten kaatuivat niin pyykkiteline kuin tavarat sohvapöydän virkaa toimittavalta pömpeliltäkin. Eipä se tuntunut tahtia haittaavan, ainoastaan Maunon häntä paksuni noin viisinkertaiseksi. Välillä tietysti Epun piti päästä teurastamaan makkarin ikkunalla olevaa lampaantaljaa, ilmeisesti nälkäänsä... Ja kun henkilökunta on saatu kiukkuisena hereille, voidaankin sitten nukkua koko päivä ihan hipihiljaa. Ja poikkeuksellisen veljellisesti, yhdessä kaulaillen. Ärsyttäviä tyyppejä.