Jyväshyvää
Epulla ja henkilökunnalla oli kahdenkeskinen matkailuviikonloppu. Matka vei perjantaina Jyväskylään asti, ja paluu koitti vasta sunnuntaina illalla. Mauno jäi kotiin ihanan vakiohoitajansa kanssa nauttimaan myös yksilöllisestä ajasta.
Jyväskylässä kohteena oli Kes-Kisin näyttely, ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa ja ensimmäistä kertaa kahtena peräkkäisenä päivänä.
Retki alkoi jo aamusta perjantaina kun henkilökunta nappasi Epun mukaansa töihin. Töissä vallattiin pieni huone ikkunanäkymillä ja Eppu otti levon kannalta henkilökunnan tehdessä töitä.
Matka Jyväskylään sujui mukavasti junassa. Epulla oli oma ikkunanpuoleinen penkki, jolla se kölli koko matkan, pääosin nukkuen. Edessä oli villakoira, vieressä lappalainen ja sen edessä vinttikoira, mutta eipä se Eppua häirinnyt. Henkilökunnan vieressä on turvallista nukkua. Ihan äärimmäiseen jalkojen levitykseen Eppu ei sentään ryhtynyt, mutta kylkiasento löytyi nopeasti.
Yövyimme kaksi yötä Cumuluksessa ja toiseksi yöksi saimme käytävän toiselle puolelle seuraksi Epun kasvattajan ja siskon Ennan. Eppu kaipaili hieman Maunoa ja herätti henkilökunnan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä useaan otteeseen tyypillisillä leivontaotteilla, puskuilla, nenänpäälipauksilla, kainaloon kaivautumisella ja traktorinpärinäkehräyksellä. Myös sisko Enna on kova leipomaan, Paakari Eppu Kuukunainen on siis kuuluisaa kondiittorisukua. Tässä kohtaa ei muuten ainakaan päde leipomisen yhteys varhaiseen luovutusikään, sillä molemmat ovat olleet reilu 14-viikkoisia uuteen kotiin muuttaessaan.
"Yllättäen" lemmikkihuoneet sijaitsivat hotellin vanhalla puolella ja olivat luultavasti peräisin jostain 70-luvun puolelta, ainakin kylpyhuonekalusteiden perusteella. Jotain irtokalusteita näemmä on tuorestettu iloisella 80-luvulla. Etsi kuvasta innokkaana matkaan lähdössä oleva kissa...
Henkilökunta ymmärtää varsin hyvin hotellien ylimääräistä lemmikkimaksua, sille on perusteensa siivouskuluissa. Vaikka kuinka yritti vessalaatikon alle levitellä sanomalehtiä, herra onnistui kuopimaan hiekat pitkin kylppäriä ja ainakin kaikki kissanomistajat tietävät miten se leviää ihanaksi savivelliksi veden kanssa kosketuksiin joutuessaan.
Näyttelyn molemmat päivät sujuivat oikein hyvin. Eppu oli kiltisti tuomarin pöydällä ja se on päätavoite. Lauantaina olimme myös TP-valinnassa, mutta voiton vei rex. Epun kasvattaja esitti Epun, kun henkilökunnan käsivarsilla sen on tapana roikkua velttona ja kokeilimme josko vieras esittäjä saisi sen hieman valppaammaksi ja ryhdikkäämmäksi, mutta eipä juuri. Päivi ei taida olla tarpeeksi vieras... ;)
Molemmilta päiviltä tuloksena oli CAP-serti. Epun siskolle Ennalle vastaava CAC-serti.
Henkilökunta ompeli Epulle etuverhonkin hätäpäissään ennen reissua. Näyttelyissä häkin etuseinän pitää olla avoin (euronäyttelyissä kahden sivun), tai läpinäkyvä, ja tällainen verkkoverho pitää hyvin mahdolliset tahmanäpit pois häkistä ja tarjoaa Epulle rauhaa, mutta tarjoaa pakollisen näkymän sisään.
Kuvassa paistoi aurinko suoraan ikkunasta häkkiä vastaan, joten materiaali näyttää hieman kummalta, mutta vihreät osiot ovat kylläkin aivan tavallista vihreää lakanakangasta ja verkko jotain Ikean verhojuttua, jota saatiin palanen Hysselästä. Henkilökunta vasaroi kiinnitysnaruille hienot metallirinkulat - joku ammattilainen olisi tietysti ommellut vaikkapa papukaijalukot kiinnitykseen.
Kissanäyttelytuomarointihan on hyvin pitkälle makuasia, vaikka standardit ovatkin olemassa (ja esimerkiksi sunnuntain tuomari Minna Krogh kaivoi kansion esiin mau-arvostelujen alkaessa ja lunttasi että miltä sen maun pitäisikään näyttää). Kahden peräkkäisen päivän arvostelujen vertailussa näkee hyvin, miten sama kissa näyttää erilaiselta kahden eri tuomarin silmin.
Tässä seteleistä sen mitä selvää saa, ensin lauantain tuomarin Mira Fonsénin ja sitten sunnuntain tuomarin Minna Kroghn sanomiset.
Tyyppi: Erinomainen vartalo, hyvät mittasuhteet / Big young man still developing. "Good kitchen at home" (Eli Mira kertoi että tykkää siitä miten vanttera ja lihaksikas Eppu on, Minna taas piti lihavana.)
Pää: Hyvä muoto. Hyvä profiili ja korkeat poskipäät. / Exc profile and length. Exc balance. (Molemmat siis tykkäsivät päästä.)
Silmät: Erin. ilme! Väri kehittymässä. / Exc. xxx (olisiko jotain almondiin viittaavaa, maun silmät kuuluu olla mantelin muotoiset) + placement + size. Color still developing. (Yhtä mieltä siitä että silmien väri on vielä keskeneräinen, maulla se muuttuu vastasyntyneen sinisestä keltaisen kautta karviaisenvihreään.)
Korvat: Hieno sijainti ja muoto / Exc. shape + placement. Medium size.
Turkki: Erin. laatu. Hyvä savu. Kontrasti ja täplät voisivat olla selvemmät. / Exc texture but changing his coat at the moment. Exc. condition. (MK oli jostain syystä sitä mieltä, että Eppu on vaihtamassa turkkiaan...)
Häntä: Erin. pituus / Bit shortish. (Hmmm, joku taisi nappasta hännästä palan pois yön aikana?)
Kunto: Erinomainen / Exc
Yleisvaikutelma: Kiltti ja rauhallinen herra. / Sweet boy. Still developing.
Arvostelutulos: CAP / Exc1 Cap
Jyväskylässä kohteena oli Kes-Kisin näyttely, ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa ja ensimmäistä kertaa kahtena peräkkäisenä päivänä.
Retki alkoi jo aamusta perjantaina kun henkilökunta nappasi Epun mukaansa töihin. Töissä vallattiin pieni huone ikkunanäkymillä ja Eppu otti levon kannalta henkilökunnan tehdessä töitä.
Matka Jyväskylään sujui mukavasti junassa. Epulla oli oma ikkunanpuoleinen penkki, jolla se kölli koko matkan, pääosin nukkuen. Edessä oli villakoira, vieressä lappalainen ja sen edessä vinttikoira, mutta eipä se Eppua häirinnyt. Henkilökunnan vieressä on turvallista nukkua. Ihan äärimmäiseen jalkojen levitykseen Eppu ei sentään ryhtynyt, mutta kylkiasento löytyi nopeasti.
Yövyimme kaksi yötä Cumuluksessa ja toiseksi yöksi saimme käytävän toiselle puolelle seuraksi Epun kasvattajan ja siskon Ennan. Eppu kaipaili hieman Maunoa ja herätti henkilökunnan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä useaan otteeseen tyypillisillä leivontaotteilla, puskuilla, nenänpäälipauksilla, kainaloon kaivautumisella ja traktorinpärinäkehräyksellä. Myös sisko Enna on kova leipomaan, Paakari Eppu Kuukunainen on siis kuuluisaa kondiittorisukua. Tässä kohtaa ei muuten ainakaan päde leipomisen yhteys varhaiseen luovutusikään, sillä molemmat ovat olleet reilu 14-viikkoisia uuteen kotiin muuttaessaan.
"Yllättäen" lemmikkihuoneet sijaitsivat hotellin vanhalla puolella ja olivat luultavasti peräisin jostain 70-luvun puolelta, ainakin kylpyhuonekalusteiden perusteella. Jotain irtokalusteita näemmä on tuorestettu iloisella 80-luvulla. Etsi kuvasta innokkaana matkaan lähdössä oleva kissa...
Henkilökunta ymmärtää varsin hyvin hotellien ylimääräistä lemmikkimaksua, sille on perusteensa siivouskuluissa. Vaikka kuinka yritti vessalaatikon alle levitellä sanomalehtiä, herra onnistui kuopimaan hiekat pitkin kylppäriä ja ainakin kaikki kissanomistajat tietävät miten se leviää ihanaksi savivelliksi veden kanssa kosketuksiin joutuessaan.
Näyttelyn molemmat päivät sujuivat oikein hyvin. Eppu oli kiltisti tuomarin pöydällä ja se on päätavoite. Lauantaina olimme myös TP-valinnassa, mutta voiton vei rex. Epun kasvattaja esitti Epun, kun henkilökunnan käsivarsilla sen on tapana roikkua velttona ja kokeilimme josko vieras esittäjä saisi sen hieman valppaammaksi ja ryhdikkäämmäksi, mutta eipä juuri. Päivi ei taida olla tarpeeksi vieras... ;)
Molemmilta päiviltä tuloksena oli CAP-serti. Epun siskolle Ennalle vastaava CAC-serti.
Henkilökunta ompeli Epulle etuverhonkin hätäpäissään ennen reissua. Näyttelyissä häkin etuseinän pitää olla avoin (euronäyttelyissä kahden sivun), tai läpinäkyvä, ja tällainen verkkoverho pitää hyvin mahdolliset tahmanäpit pois häkistä ja tarjoaa Epulle rauhaa, mutta tarjoaa pakollisen näkymän sisään.
Kuvassa paistoi aurinko suoraan ikkunasta häkkiä vastaan, joten materiaali näyttää hieman kummalta, mutta vihreät osiot ovat kylläkin aivan tavallista vihreää lakanakangasta ja verkko jotain Ikean verhojuttua, jota saatiin palanen Hysselästä. Henkilökunta vasaroi kiinnitysnaruille hienot metallirinkulat - joku ammattilainen olisi tietysti ommellut vaikkapa papukaijalukot kiinnitykseen.
Kissanäyttelytuomarointihan on hyvin pitkälle makuasia, vaikka standardit ovatkin olemassa (ja esimerkiksi sunnuntain tuomari Minna Krogh kaivoi kansion esiin mau-arvostelujen alkaessa ja lunttasi että miltä sen maun pitäisikään näyttää). Kahden peräkkäisen päivän arvostelujen vertailussa näkee hyvin, miten sama kissa näyttää erilaiselta kahden eri tuomarin silmin.
Tässä seteleistä sen mitä selvää saa, ensin lauantain tuomarin Mira Fonsénin ja sitten sunnuntain tuomarin Minna Kroghn sanomiset.
Tyyppi: Erinomainen vartalo, hyvät mittasuhteet / Big young man still developing. "Good kitchen at home" (Eli Mira kertoi että tykkää siitä miten vanttera ja lihaksikas Eppu on, Minna taas piti lihavana.)
Pää: Hyvä muoto. Hyvä profiili ja korkeat poskipäät. / Exc profile and length. Exc balance. (Molemmat siis tykkäsivät päästä.)
Silmät: Erin. ilme! Väri kehittymässä. / Exc. xxx (olisiko jotain almondiin viittaavaa, maun silmät kuuluu olla mantelin muotoiset) + placement + size. Color still developing. (Yhtä mieltä siitä että silmien väri on vielä keskeneräinen, maulla se muuttuu vastasyntyneen sinisestä keltaisen kautta karviaisenvihreään.)
Korvat: Hieno sijainti ja muoto / Exc. shape + placement. Medium size.
Turkki: Erin. laatu. Hyvä savu. Kontrasti ja täplät voisivat olla selvemmät. / Exc texture but changing his coat at the moment. Exc. condition. (MK oli jostain syystä sitä mieltä, että Eppu on vaihtamassa turkkiaan...)
Häntä: Erin. pituus / Bit shortish. (Hmmm, joku taisi nappasta hännästä palan pois yön aikana?)
Kunto: Erinomainen / Exc
Yleisvaikutelma: Kiltti ja rauhallinen herra. / Sweet boy. Still developing.
Arvostelutulos: CAP / Exc1 Cap
Pöh, papukaijalukkojen ompeleminen on sata kertaa helpompaa kuin metallirinkuloiden paukuttaminen! Ottaapa lennot ja tulee kurssille vaan!
VastaaPoistaOnnea Epulle hyvästä näyttelymenestyksestä!
VastaaPoistaSitten tulevaisuudessa jos (ja kun?) otan taas kaverin Bellalle, aijon opettaa nuoremman heti näyttelyihin, niin päästään mekin taas kehiin. On se näyttelytouhu niin jännää ja kivaakin. :)
Mielenkiintoinen raportti! Eppu tuntuu ottavan matkustamisen - ja kaiken - hyvin iisisti. Hyv Eppu! Kiinnostavaa kuulla, millaista on "eläinhotellissa"... Ja näyttelytuomarointi, hmmm, aika erikoista, että lausunnot menevät osin noin ristiin.
VastaaPoistaP.S. Hih, sanavahvistus on "salama" :)
Ruusu, tokihan Bella tarvitsee seuraa... ja mielellään näemme teidätkin sitten näyttelyissä, jos itse vielä siinä vaiheessa kierrämme.
VastaaPoistaJenni, juu, Eppu on sellainen hassu tyyppi, että se on perusluonteeltaan arka, mutta sitten rentoutuu hurjan äkkiä tilanteissa ja on ihan leppoisana. Arkuuttaan se ei onneksi kanavoi aggressiivisuuteen, kuten Mauno tekee, vaan ennemmin vetäytyy.
Ja tuomarointi on kyllä mielenkiintoista. Ennen sitä saattoi jossain kohtaa kuvitella että no, Eppu muuttuu ja kehittyy ja siksikin tulee erilaisia sanomisia, mutta tuskin se häntäkään nyt kamalasti lyheni yön aikana erinomaisesta lyhyeksi...
Voisin kuvitella, että meidän Toto olisi tässä(kin) kuin Eppu. Kun sitä pelottaa, se korkeintaan tärisee ja rauhoittelee itseään kehräten, mutta käyttäytyy silti rauhallisesti. Cisu sen sijaan ei ollenkaan pelkää kertoa, jos häntä hieman ärsyttää... Tosin esim. junassa kumpikin oli aivan hiljaa.
VastaaPoistaEn ole juuri kissanäyttelyissä käynyt, mutta veikkaisin minäkin, ettei Eppu ole vaihtanut häntää yön yli! :D
Anni on ihan samanlainen junassa vaikka nukkuukin käytäväpenkillä. Koirat saa mennä ohi ja tulla nenänsä kanssa lähellekin ja tyttö vaan vetelee sikeitä. :D
VastaaPoistaJee, minä näin Epun livenä! :) Ihana silkkiturkkinen poju, ja oli tosiaan edukseen tuomaripöydällä.
VastaaPoista