-hko Eppu näytillä
Eilen pääsiäislauantaina koitti jälleen ankea aamuherätys ja selvien merkkien ollessa ilmassa Eppu pakeni jälleen vessakaappiin piiloon. Oli aika jälleen joutua siihen pahamaineiseen Koppaan, oli RUROKin kevätnäyttelyn aika.
Kissanäyttelyyn lähdettäessä kuorma on aina suuri. Tavaraa tarvitaan koko päiväksi (kissanäyttelyistähän ei saa poistua arvostelun jälkeen kuten koiranäyttelyistä, vaan paikalla on oltava loppuun asti, usein viiteen, kuuten, joskus jopa seitsemään asti illalla ja aamu alkaa jo kahdeksan kieppeissä eläinlääkärin tarkastuksella).
Mukana on ainakin:
- kissa kopassa tai kassissa
- retkituoli, jolla istua
- kissalle vessa ja hiekkaa
- häkkiin verhot, pohjapeitto ja pesä (meillä henkilökunta on ommellut juuri koppaan sopivan pesän, eli se palvelee sekä matkapesänä että näyttelyhäkissä)
- ruokaa sekä juoma- ja ruokakupit
- rekisteripaperit sekä ilmoittautumisvahvistus (meillä nämä ovat kansiossa, johon kerätään kaikki Epun paperit, niin näyttelysetelit kuin lääkärikuititkin ja vakuutuspaperit)
- henkilökunnalle evästä, vähintään juomaa ja jotain naposteltavaa
- kamera, tällä kertaa vain pikkupokkari
- sisätossut
- joku tutulta haiseva lelu
- henkilökunnalle ajanvietettä, eli mukana oli lankaa ja vanua hiirten virkkaukseen
Eli kuormalle tulee kyllä kokoa ja näköä, onneksi oli tällä kertaa kyyti, näiden kanssa on julkisilla kurjempi matkustaa.
Eppu ei ollut koppahommista taaskaan kovin tyytyväinen...
Näyttelyssä maukulaisia oli paikalla 4 kappaletta. Eppu, Epun veli Emir, isoisoäiti Kiija sekä puolivuotias Fanni-pentu. Tässä Fanni Tuomarin Parhaat -valinnassa, johon Fannin tie katkesi.
Kiija sen sijaan otti siitä voiton kotiin, eli oli päivän paras kastroitu naaras tuomarillaan, Eva Wieland-Schillalla ja matkasi sitten paneeliin, eli BIS-loppukilpailuun, jääden siellä kuitenkin äänittä.
Naapurissa asusteli vallan sympaattinen Iiro-herra, eurooppalainen lyhytkarva, joka viihtyi enemmänkin häkkinsä verhoilun kääntöpuolella.
Eppu otti päivän tuttuun tyyliin pääosin pötköttelemällä. Loppupäivästä se ei juuri jaksanut kulmakarvojaan nostaa tervehtimään tulleille, vaan tyytyi vetämään sikeitä eikä antanut kenenkään häiritä rauhaansa.
Tuomariksi meille osui harmiksemme jälleen kerran Jarmo Räihä, harmiksi siksi että tämä oli nyt kolmas kerta melkein peräkkäin, viimeksi olimme kyseisellä tuomarilla kuukausi sitten Kirkkonummella. Ei ole kiva käydä jatkuvasti saman tuomarin pöydällä, vaan arvosteluja olisi kiva kuulla muiltakin – ja varmaan on tuomarillekin tylsää, kun sama kissa pyörii pöydällä jatkuvasti. Arvosteluseteli siis toistaa edellistä, halvemmaksi olisi tullut jäädä kotiin ja ottaa kopio edellisestä...
Tässä kuitenkin seteli, klikkaamalla isommaksi ja tulkintoja saa esittää.
Tyyppi: Lihaksikas, isokokoinen uros. Exc (excellent) jalat.
Pää: Aavituksen kapeahko, aavistuksen suorahko profiili
Silmät: Exc muoto + väri
Korvat: Hyvin sijoittuneet
Turkki: Voisi olla vielä elastisempi, vähän kova selästä. Tummansävyinen.
Häntä: Sopii vartaloon
Kunto: Exc kiltti, aavistus irtokarvaa
Yleisvaikutelma: Aika tyypillinen mau-kastraatti
Arvostelutulos: CAPS
Kissanäyttelyyn lähdettäessä kuorma on aina suuri. Tavaraa tarvitaan koko päiväksi (kissanäyttelyistähän ei saa poistua arvostelun jälkeen kuten koiranäyttelyistä, vaan paikalla on oltava loppuun asti, usein viiteen, kuuten, joskus jopa seitsemään asti illalla ja aamu alkaa jo kahdeksan kieppeissä eläinlääkärin tarkastuksella).
Mukana on ainakin:
- kissa kopassa tai kassissa
- retkituoli, jolla istua
- kissalle vessa ja hiekkaa
- häkkiin verhot, pohjapeitto ja pesä (meillä henkilökunta on ommellut juuri koppaan sopivan pesän, eli se palvelee sekä matkapesänä että näyttelyhäkissä)
- ruokaa sekä juoma- ja ruokakupit
- rekisteripaperit sekä ilmoittautumisvahvistus (meillä nämä ovat kansiossa, johon kerätään kaikki Epun paperit, niin näyttelysetelit kuin lääkärikuititkin ja vakuutuspaperit)
- henkilökunnalle evästä, vähintään juomaa ja jotain naposteltavaa
- kamera, tällä kertaa vain pikkupokkari
- sisätossut
- joku tutulta haiseva lelu
- henkilökunnalle ajanvietettä, eli mukana oli lankaa ja vanua hiirten virkkaukseen
Eli kuormalle tulee kyllä kokoa ja näköä, onneksi oli tällä kertaa kyyti, näiden kanssa on julkisilla kurjempi matkustaa.
Eppu ei ollut koppahommista taaskaan kovin tyytyväinen...
Näyttelyssä maukulaisia oli paikalla 4 kappaletta. Eppu, Epun veli Emir, isoisoäiti Kiija sekä puolivuotias Fanni-pentu. Tässä Fanni Tuomarin Parhaat -valinnassa, johon Fannin tie katkesi.
Kiija sen sijaan otti siitä voiton kotiin, eli oli päivän paras kastroitu naaras tuomarillaan, Eva Wieland-Schillalla ja matkasi sitten paneeliin, eli BIS-loppukilpailuun, jääden siellä kuitenkin äänittä.
Naapurissa asusteli vallan sympaattinen Iiro-herra, eurooppalainen lyhytkarva, joka viihtyi enemmänkin häkkinsä verhoilun kääntöpuolella.
Eppu otti päivän tuttuun tyyliin pääosin pötköttelemällä. Loppupäivästä se ei juuri jaksanut kulmakarvojaan nostaa tervehtimään tulleille, vaan tyytyi vetämään sikeitä eikä antanut kenenkään häiritä rauhaansa.
Tuomariksi meille osui harmiksemme jälleen kerran Jarmo Räihä, harmiksi siksi että tämä oli nyt kolmas kerta melkein peräkkäin, viimeksi olimme kyseisellä tuomarilla kuukausi sitten Kirkkonummella. Ei ole kiva käydä jatkuvasti saman tuomarin pöydällä, vaan arvosteluja olisi kiva kuulla muiltakin – ja varmaan on tuomarillekin tylsää, kun sama kissa pyörii pöydällä jatkuvasti. Arvosteluseteli siis toistaa edellistä, halvemmaksi olisi tullut jäädä kotiin ja ottaa kopio edellisestä...
Tässä kuitenkin seteli, klikkaamalla isommaksi ja tulkintoja saa esittää.
Tyyppi: Lihaksikas, isokokoinen uros. Exc (excellent) jalat.
Pää: Aavituksen kapeahko, aavistuksen suorahko profiili
Silmät: Exc muoto + väri
Korvat: Hyvin sijoittuneet
Turkki: Voisi olla vielä elastisempi, vähän kova selästä. Tummansävyinen.
Häntä: Sopii vartaloon
Kunto: Exc kiltti, aavistus irtokarvaa
Yleisvaikutelma: Aika tyypillinen mau-kastraatti
Arvostelutulos: CAPS
Ai te olitte siellä. Mulle tuli turhaa retkeilyä... Menin Pyllymuroon metrolla ja muistin, että näyttely olisi taas siinä ihan metron lähellä olevassa hallissa. En tyhmä katsonut kartasta ennen kuin lähdin! Karttaa ei myöskään ollut mukana. Ihmiset kertoi mulle sitten, missä asti on Varikkotie 4 ja päätin olla kävelemättä enää. Menin takas metroasemalle ja lähdin jonnekin minne löydän, eli American Car Showhun Messukeskukseen :-)
VastaaPoistaOnneks et tullut, siellä oli sika-ahdasta, ei mitään iloa yleisölle.
VastaaPoista