Pate Mustapää
Koska Eppu on vähemmistössä kuvapostauksissa, ihan valokuvausteknisistä syistä johtuen, tässäpä herra Mustapään ihan oma postaus. Yritystä kaikkeen kuvattavaan tohellukseen on ihan kiitettävästi, mutta valitettavasti mallin tulee olla melkolailla paikoillaan ja valaistuksen optimi, jotta jotain muuta kuin mustaa mössöä tarttuu kameralle.
Hyvä kuvausaika on vaikkapa päikkärit. Silloin herra pysyy pääosin paikoillaan. Paitsi saattaa herätä kamerankäyttäjään ja alkaa pyöriskelemään. Työhuoneesta löytyi aurinkopaikka päikkäreille.
Epun lempipaikka päikkäreille on työhuoneen sohva, ja sillä oleva pehmoinen chenillepeitto. Peitto on Epun mielestä niin ihana ja pehmeä, että ennen unia sitä pitää tovin leipoa hartaasti. Tämä on ainoa tekstiili, jota Eppu leipoo säännöllisesti, joskus se voi hetken palluttaa myös Linnan katolla olevaa lampaantaljaa. Muuten leivontaa saa osakseen niin henkilökunta kuin Maunokin.
Epusta kuulee aina kun leivonta työhuoneessa alkaa. Se on ihan omanlaisensa kuuluva pörinä.
Joskus kesken leikin tulee tuijotteluhetki. Silloin voi myös yrittää kameran kanssa paikalle.
Jättitömpsytin on poikien suosituin lelu kautta aikojen (jos ei toisiaan lasketa). Sitä on jaksettu hakata päivittäin valmistumisesta asti ja se on selvästi suositumpi myös kuin pienemmät versionsa. Lisäksi vieläkään Mauno ei ole saanut sitä rikki. Kuolaa siinä kyllä näyttää olevan. Ehkä pitää jonain päivänä surauttaa uusi siisti versio.
Hyvä kuvausaika on vaikkapa päikkärit. Silloin herra pysyy pääosin paikoillaan. Paitsi saattaa herätä kamerankäyttäjään ja alkaa pyöriskelemään. Työhuoneesta löytyi aurinkopaikka päikkäreille.
Epun lempipaikka päikkäreille on työhuoneen sohva, ja sillä oleva pehmoinen chenillepeitto. Peitto on Epun mielestä niin ihana ja pehmeä, että ennen unia sitä pitää tovin leipoa hartaasti. Tämä on ainoa tekstiili, jota Eppu leipoo säännöllisesti, joskus se voi hetken palluttaa myös Linnan katolla olevaa lampaantaljaa. Muuten leivontaa saa osakseen niin henkilökunta kuin Maunokin.
Epusta kuulee aina kun leivonta työhuoneessa alkaa. Se on ihan omanlaisensa kuuluva pörinä.
Joskus kesken leikin tulee tuijotteluhetki. Silloin voi myös yrittää kameran kanssa paikalle.
Jättitömpsytin on poikien suosituin lelu kautta aikojen (jos ei toisiaan lasketa). Sitä on jaksettu hakata päivittäin valmistumisesta asti ja se on selvästi suositumpi myös kuin pienemmät versionsa. Lisäksi vieläkään Mauno ei ole saanut sitä rikki. Kuolaa siinä kyllä näyttää olevan. Ehkä pitää jonain päivänä surauttaa uusi siisti versio.
Komeita potretteja! Se jättitömpsytin on meilläkin suosiossa, kiipeilypuun riippumatossa toimii välillä tyynynä, välillä tyydyttää tömpsytyksen tarvetta :)
VastaaPoistaOon satavarma että se vanha tuttu tömpsytin on paree kuin uusi!
VastaaPoistaNiinhän se yleensä on, vaan aina joskus yllättyy. Tämä "uusi" iso oli paljon parempi kuin vanhat pienemmät samanlaiset, joten aina voi koittaa lotota.
VastaaPoistaOlen haastanut sinut osoitteessa http://taavislife.blogspot.fi/2014/02/haaste.html
VastaaPoista