50 harmaan sävyä: Nahkaa ja höyheniä

Henkilökunta osui ostamaan hitin: huiskalelu, jossa kuminauhan päässä on höyheniä ja nahkasuikaleita. Lelun on ehkä parasta ikinä Lyyran mielestä, tai ainakin vähintään yhtä hyvä kuin karvapallo. Ei. Parempi.

Tämän lelun perässä hyppiessään Lyyra vetää itsensä niin piippuun että puuskuttaa. Loikkia ja ilmavoltteja parhaimmillaan reilusti yli metrin korkeuteen. Välillä henkilökuntaa pelottaa, että loikka päätyy johonkin muualle kuin piti, ja näin toki on käynytkin, onneksi vain pahvilaatikoihin ja muihin ei-niin-vaarallisiin kohteisiin. Loikista ei valitettavasti ole kuvia, siihen tarvittaisiin vähintään yksi leikitysassistentti.

Aina ei leikin hulinassa muista näyttää fiksulta, mutta mitäs siitä! Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, sanovat.

Ai ei sais syödä höyheniä vai? Miksi? Menee rikki? Kaupasta saa uusia, eikö?

Nih, siellä se on, jäähyllä. Vaihdettiin kyllä jäähypaikka ihan kaapin oven taakse, kun eihän se mikään jäähy ole, jos sen näkee.

Sitten kun vielä henkilökunta muistaisi mistä tämän huiskan nappasi mukaan, että voisi hakea pari varakappaletta... Höyhenosuus alkaa olla mennyttä, mutta toki nahkahuispaleet edelleen ovat yhtä viihdyttäviä. Kuminauhakin alkaa olla aika löystynyt, kun neiti vetää saalistaan kovalla intensiteetillä, kun saa sen suuhunsa napattua. Murinaa ei ole vielä neidin suusta kuultu tässä yhteydessä. Eppu oli pienempänä kova murisija kun sai lelun napattua suuhunsa, mutta eipä sitäkään murinaa ole enää aikoihin kuultu.