Hammaspuoli-Hanna

Niinkuin jo paperirullapostauksessa kerroimme, Lyyran toinen yläkulmuri oli katkennut. Emme tiedä missä, tarina ei kerro. Jossain koohotuksessa varmaankin, vauhtia kun on välillä enemmän kuin olisi tarpeen. Siispä suunta hammaslääkärille, koska katkennut hammas on aina tulehdusreitti ikeneen ja hammasluuhun. Ajan saamiseen meni muutama viikko, mutta perjantaina sitten viimein käytiin. Eli melkein viikko sitten.

Henkilökunta tekee paljon töitä kotona eli etäilee, mutta tietysti juuri sille päivälle osui pakollinen toimistopäivä. Kun toinen ei saanut syödä ja toisen pitää syödä, on yhtälö hieman hankala, jos henkilökunta ei ole kotona rajoittamassa touhua. Siispä Lyyra lähti mukaan toimistolle.

Olimme ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella sen jälkeen kun Lyyra tänne marraskuussa muutti. Eli melkein vuoteen. Bussi olikin aika jännittävä, kovasti piti laulella matkan aikana. Ja toimisto oli jännittävä myös! Meitä ei ole kovin montaa, joten Lyyra sai vapaasti vaellella toimistossa ja tutkimusretkiä tehtiinkin. Pääosin Lyyra kuitenkin hengaili henkilökunnan työhuoneessa, vaikka ovet olivatkin auki. Toimiston sedät olivat mukavia, vaikka ensin vähän jännittäviä. Silityksiä sai antaa ja ruokaa kerjättiin vienoilla mih-mih-komennoilla. Ei tippunut.

Lääkärikin oli vähän jännittävä, ja henkilökunnan kaulassa piti roikkua ja yrittää kiemurrella pakoon. Taisi suhauskin päästä, mutta se oli suunnattu tutkimushuoneessa seinäkaapissa olleelle lajitoverille. Sitten tuli piikki pyllyyn ja henkilökunta lähti pois ja sitä myöten taisi tulla uni.

Sitten henkilökunta kävi noutamassa yhtä hammasta kevyemmän hieman hitaalla käyvän neidin. Eppu tervehti kotona lempeän setämäisesti eikä ollenkaan suhisten tai kiukutellen vaan enemmänkin hieman huolestuneena. Ruokaa neiti oli syönyt jo lääkärissä hieman, joten suunta oli kotonakin ruokakipolle. Pehmeää ruokaa on ohjelmassa kaksi viikkoa ja alkupäivät lisäksi kipulääkettä. Antibioottia tuli pistoksena jo operaation yhteydessä.

Henkilökunta yritti saada hammaspuolesta kuvaa, mutta neiti ei suostunut haukottelemaan päin kameraa. Yleensä kun väsynyttä kissaa alkaa kameralla osoittelemaan, tulee haukotus, ja tulihan se nytkin, mutta neiti käänsi päänsä ja tietysti sen puolen alas mistä hammas puuttuu.

Sieltä se puuttuu, ylhäältä vasemmalta. Sama joka puuttui (samasta syystä) Maunolta. Tähän olisikin voinut laittaa kuvitukseksi Maunosta hammaspuolikuvan. Eiköhän me niitäkin vielä saada Lyyrastakin.

Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että emme tule edes kokeilemaan näyttelemistä. Ei se kovin todennäköistä olisi enää muutenkaan ollut - kaksivuotiaana ja ujona on aika hankala aloittaa, lisäksi Lyyra on CFA-rekisterissä, eli kun valtaosa on FIFe-näyttelyitä, pitäisi maksaa korkeampi maksu eivätkä ihan kaikki sertitkään ole tarjolla (koska niitähän olisi tietysti tullut tulvimalla tälle kanottarelle...). Noh, ei se mitään, ei oltu kovin vakavissamme menossakaan, ajatus oli että voisihan sitä kokeilla, ehkä, mutta toisaalta, Lyyra on sen verran arka, että se tuskin olisi kovin nauttinut. Se on suurten tunteiden tyttö, kaikkeen reagoidaan ensiksi isolla kädellä ja sitten tasoitutaan nopeasti. Pitäähän sitä naisen edes vähän dramaattinen olla...