Onnittelut veikkapojalle
Me ollaan täällä oltu ihan hirveän onnellisia ja iloisia ja ylpeitä Epun veljen ja Lyyran isoisoisän saavutuksesta – Emi (SP, SC Iltavilli Emir Ehsan) pääsi World Winner -showssa paneeliin eli loppukilpailuun tuomarinsa parhaana kastraattiuroksena! Aivan mahtava suoritus, muutenkin, mutta kun kyseessä on mustasavu-mau niin erityisesti.
Emi on ihan mahtavista mahtavin näyttelijä. Se ottaa rennosti kaikki tapahtumat ja rrrrrakastaa ja puskee kaikkia, tuomareita, assareita, lääkäreitä, ketä vaan. Kuljimme paljon yhdessä näyttelyissä, kun Eppu vielä näytteli, mutta veljekset kisasivat eri sarjoissa, kun Emi oli tuolloin vielä leikkaamaton. Sittemmin Emi keräsi molemmista sarjoista Supreme-tittelit ja on sekä Supreme Champion että Supreme Premier.
Miksi sitten mustasavu-maun suoritus on erityisen komea? Siksi että jo egyptinmau rotuna on melko tuntematon usealle tuomarille ja niistä vielä mustasavu värinä harvinaisempi. Kun kyseessä on harvinaisemman rodun harvinaisempi väri, jota tuomarit huonosti tuntevat, ovat tuomarit monesti epävarmoja siitä onko kissa hyvä ja arvostelut kulkevat helposti turvallista keskilinjaa.
Kun Epun kanssa näyttelimme, ei ollut yksi tai kaksi tuomaria joka sanoi että Eppu oli ensimmäinen mustasavu tai ylipäätään mau heidän pöydällään. Toiset harmittelivat etteivät täplät Epulla näy, toiset olivat siitä iloisia (tiedoksi, täplien pitäisi kyllä näkyä ja Eppu on "liian" tumma). Tietämys oli siis laidasta laitaan. Kirjasta lukivat millainen maun pitäisi olla, mutta mitä se kertoo, jos standardissa vain kuvaillaan että korvien tulee olla keskisuuret ja hännän keskipitkä tai pitkä? Aika vaikea on tekstikuvailun perusteella erottaa elävästä kissasta mikä on hyvä ja mikä erittäin hyvä.
Me emme ole näytelleet enää moniin vuosiin enkä tiedä onko tuomareiden tietämys kohentunut näinä vuosina. Toivottavasti. Suomessa edelleenkään ei ole hirveästi näytteleviä maukulaisia, harvoin muutamaa enempää per näyttely. Sertit ja tittelit kertyvät kohtuullisen helposti, kun on sarjassaan ainoa eikä kilpailua ole. Niin oli Epullakin. En ole ollenkaan varma, että se olisi SP-titteliään saavuttanut, jos kilpailua olisi ollut (tummuutensa vuoksi, ei Epussa muuta "vikaa" ole, vaikka onhan se ajoittain hieman vantterassa kunnossa ollut, vaikkei lihava, mutta ei niin hoikka ja elegantti kuin monet maun ideaalina pitävät).
Mutta Emille me toivotetaan hurjasti onnea hienosta saavutuksesta, samoin omistajalleen – ja tietysti myös Iltavillin kissalalle hienosta kasvatustyöstä. Kuva pari vuotta aiemmin pidetystä mau-spesiaali näyttelystä Vermossa.
Emi on ihan mahtavista mahtavin näyttelijä. Se ottaa rennosti kaikki tapahtumat ja rrrrrakastaa ja puskee kaikkia, tuomareita, assareita, lääkäreitä, ketä vaan. Kuljimme paljon yhdessä näyttelyissä, kun Eppu vielä näytteli, mutta veljekset kisasivat eri sarjoissa, kun Emi oli tuolloin vielä leikkaamaton. Sittemmin Emi keräsi molemmista sarjoista Supreme-tittelit ja on sekä Supreme Champion että Supreme Premier.
 |
| Kuva WW-18 Best in Show -paneelista Pauli Araneva |
Miksi sitten mustasavu-maun suoritus on erityisen komea? Siksi että jo egyptinmau rotuna on melko tuntematon usealle tuomarille ja niistä vielä mustasavu värinä harvinaisempi. Kun kyseessä on harvinaisemman rodun harvinaisempi väri, jota tuomarit huonosti tuntevat, ovat tuomarit monesti epävarmoja siitä onko kissa hyvä ja arvostelut kulkevat helposti turvallista keskilinjaa.
Kun Epun kanssa näyttelimme, ei ollut yksi tai kaksi tuomaria joka sanoi että Eppu oli ensimmäinen mustasavu tai ylipäätään mau heidän pöydällään. Toiset harmittelivat etteivät täplät Epulla näy, toiset olivat siitä iloisia (tiedoksi, täplien pitäisi kyllä näkyä ja Eppu on "liian" tumma). Tietämys oli siis laidasta laitaan. Kirjasta lukivat millainen maun pitäisi olla, mutta mitä se kertoo, jos standardissa vain kuvaillaan että korvien tulee olla keskisuuret ja hännän keskipitkä tai pitkä? Aika vaikea on tekstikuvailun perusteella erottaa elävästä kissasta mikä on hyvä ja mikä erittäin hyvä.
Me emme ole näytelleet enää moniin vuosiin enkä tiedä onko tuomareiden tietämys kohentunut näinä vuosina. Toivottavasti. Suomessa edelleenkään ei ole hirveästi näytteleviä maukulaisia, harvoin muutamaa enempää per näyttely. Sertit ja tittelit kertyvät kohtuullisen helposti, kun on sarjassaan ainoa eikä kilpailua ole. Niin oli Epullakin. En ole ollenkaan varma, että se olisi SP-titteliään saavuttanut, jos kilpailua olisi ollut (tummuutensa vuoksi, ei Epussa muuta "vikaa" ole, vaikka onhan se ajoittain hieman vantterassa kunnossa ollut, vaikkei lihava, mutta ei niin hoikka ja elegantti kuin monet maun ideaalina pitävät).
Mutta Emille me toivotetaan hurjasti onnea hienosta saavutuksesta, samoin omistajalleen – ja tietysti myös Iltavillin kissalalle hienosta kasvatustyöstä. Kuva pari vuotta aiemmin pidetystä mau-spesiaali näyttelystä Vermossa.
Kommentit
Lähetä kommentti