Ei tullut pentuja, tuli tonttuja!

Viime viikolla kävimme Epun kanssa hammashoidossa ja tällä viikolla Lyyran oli vuoro matkata samaan paikkaan, Catvetiin, mutta hieman eri asialla. Kansansa lauluja laulellen mentiin taksilla, mutta palatessa oli hiljaista tyttöä...

Kun pääsimme kotiin, kömpi kopasta pieni punanuttuinen tonttutyttö. 

Ja miksi neitiä niin kidutettiin? Lyyrahan on ollut leikkaamaton sijoituskissa, ajatuksena, että jos vaikka pentuja jonain päivänä. Lyyralla on ollut hormoni-implantti pitämässä kiimat pois nyt jo 1,5 vuoden ajan. Yleensä implantin kesto on 1–2 vuotta, joten alettiin olla siinä kohdalla, että kiimojen alkaminen oli mahdollista ja hyvinkin todennäköistä. Hiukan veikkailtiin että innostunut Epun hoitaminen (viiksien ja kulmakarvojen kalttaus) voisi enteillä kiimojen alkua, useinhan myös kevätaurinko innostaa kissoja.

Kiimoja odotellessa todettiin kuitenkin, ettei Suomessa ole yhtään Lyyralle käyttökelpoista kollia tarjolla. Koska Lyyra on myös luonteeltaan hieman arka (ainakin ensikosketuksella, nopeasti se sitten reipastuu), arveltiin ettei sen kanssa kannata ulkomaille lähteä, liian stressaavaa. Näin todettiin ettei pentuajatus ole tällä hetkellä mahdollinen, joten ennen turhien kiimojen alkamista Lyyran tie kävi leikkuriin. Henkilökunta ei saa unelmoimiaan pentuja, mutta eipä tarvitse kummankaan kestää sitä stressiäkään eikä mahdollisia ongelmiakaan. Näin meidän elo jatkuu tasaisempana ja Lyyra siirtyy konkreettisestikin henkilökunnan omistukseen ja viralliseksi perheen jäseneksi. Käytännössähän se on sitä ollut koko ajan eikä missään vaiheessa ole ollut ajatustakaan ettei Lyyra tänne jäisi lopuksi iäkseen ellei nyt jotain todella mullistavaa satu.

Eppuakin hieman ihmetytti, että mikäs tämä tämmöinen juttu on. Maunon kanssa totuttiin siihen, että jos joku käy lääkärissä, sen jälkeen seuraa penalty boxia päivästä kolmeen päivään, ennenkuin herra rauhoittuu ja lopettaa hyökkäilyn. Lyyran ja Epun kanssa ei ole ollut tätä ongelmaa, vaan lääkäristä tulija otetaan vastaan lievällä huolestumisella ja nuuhkimisella. Pientä etäisyyttä pidetään hetken aikaa omituiselta haisevaan kumppaniin, mutta vihamielisyyttä ei ilmene.

Lyyraa ei tonttupuku miellyttänyt. Se kulki vatsa maata viistäen ja kellahteli halvaantuneena kyljelleen. Vaikka puku on pehmeä, oli se selvästi vapaudenriistoa. Lyyra on niin pitkä tyttö, vaikkakin todella hoikka, että sille jouduttiin laittamaan suurimman koon puku. Niinpä siinä sitten kävikin niin että henkilökunnan tehdessä töitä Lyyra onnistui pussittamaan itsensä pukuun jumiin ja kauluksen kohta oli siirtynyt kainaloon ja takajalat pussiin. Jouduimme luopumaan puvusta parin tunnin käytön jälkeen.

Kuvat näpsittiin äkkiä kännykällä, ei tästä kieppuvasta tontusta saanut yhtään ainoaa kuvaa kunnon kameralla.

Kun ei puku kerran käy niin ollaan sitten oltu ilman. Lyyra on antanut haavan olla eikä ole nuollut sitä, ainakaan toistaiseksi. Karva alkaa hieman jo kasvaa, pientä sänkeä on näkyvissä. Toivottavasti se ei kasvaessaan ala kutittamaan niin että sitä pitäisi alkaa nuolemaan. Tästä kuvasta myös näkee, että maukulaisilla nuo täplät ovat ihossakin, eivät pelkästään karvoissa.

Jos joku on tuollaista toipilaspukua vailla (MPS puku, koko XS) niin sitä voi kysellä osoitteesta maukuja.blogi@gmail.com.