Eppu ihan pihalla


Molemmat pojat pääsivät tänään ulos, erikseen tosin. Eppu oli nyt toista kertaa ja ihan yhtä vaikeaa oli kuin edelliselläkin kerralla. Eppu ei oikein meinaa lämmetä ulkoilulle, ehkä pitäisi yrittää viedä ne yhtäaikaa ja Enomiäs saisi näyttää mitä siellä ulkona oikein puuhataan.

Epun ulkoilu oli sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä, kökötys henkilökunnan sylissä pää kainalossa (henkilökunnan, ei omassa) ja sydäntäriipivä huuto rappukäytävässä. Julma henkilökunta laski hetkeksi nurmikollekin, mutta sekään ei ollut Epun mielestä kovin mielenkiintoista. Selvästi hitaammin lämpiävä ulkoilija kuin Mauno, joka toisesta reissusta lähtien painoi ympäri pihaa. Ensimmäisellä mentiin vielä sylissä mutta toisella jo pientä tutkimusretkeä nurmikolla.

Muutenkin Eppu on osoittautunut hieman pehmeämmäksi luonteeltaan kuin Mauno. Vaikka Eppu on ollut oikein reipas ja sosiaalinen, huomaa selvästi, että se muistaa paremmin ikävät jutut ja jää niihin. Mauno on aina ollut sellainen että kurjat jutut on ohi sitten kun ne on ohi ja matka jatkuu.

Eilen rallin tuoksinassa toinen kaatoi keittiössä muoviset tikkaat ja siitä seurasi armoton räminä. Siitä taas seurasi Epun säntäily vapaaksi päässeen neutronin lailla ympäri asuntoa suurinpiirtein pitkin seiniä Maunon tuijottaessa häntä puuhkana että mikä ton tuli. Sen jälkeen Eppu pakeni sängyn alle jossa vietti useamman tunnin. Mauno ei ole piiloutumista koskaan harrastanut, mutta jaksoi jonkun aikaa olla Epun kaverina. Loppuilta Epulla menikin tiiviisti henkilökunnan sylissä, kaulurina kaulan ympärillä nukkuen. Ja aamuyöstä Eppu löytyi sängystä henkilökunnan vierestä.

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Heh, on Eppu ja Nelson niin selkeästi veljeksiä. :)

    VastaaPoista
  3. Joo, kuulin että teillä oli ollut traumaattinen valjaskokeilu...

    VastaaPoista
  4. Oli tosiaan... Mutta siitä selvittiin lopulta ja ulkona ollaan sittemmin käyty. Mutta ei täälläkään siitä vielä olla innostuttu. ;)

    VastaaPoista
  5. Piki on samanlainen sängyn alle piiloutuja. Hui kamala jos ovikello soi! Piiiiiloooon ja pysytään siellä.

    VastaaPoista
  6. Meilläkin meni kyllä muutama kerta siihen, että ulkona osattiin olla. Mielenkiinto vei lopulta voiton, vaikka selvästi kaikki uusi vähän pelottikin. Voisi tosiaan olla apua siitä, että Maunokin olisi ulkona mukana.

    VastaaPoista
  7. Olisihan tylsää, jos pojat olisivat ihan samanmoisia luonteeltaan. Eppuli kuulostaa oikein söötiltä. Pikkuinen :o)

    VastaaPoista
  8. Pieni herkkä Eppu. :) Ehkä Mauno voisi tosiaan näyttää mallia, ettei ulkona tarvitse pelätä. Meillä ainakin AINA katsotaan, että mitä toi iso tekee - ja iso katsoo, että mitä toi pieni tossa yrittää... Toisaalta Maunon malli ei tainnut sitten auttaa tikaskauhussakaan. No, eivätpä ole sitten ihan samanlaiset poitsut, onhan sekin tosiaan hauskaa.

    VastaaPoista
  9. Mut sehän on sulle helpotusmomentti vaan jos ei tarvi ulkoiluttaa kuin yhtä kissaa?

    VastaaPoista
  10. No koska meillä on ollut noita ulkoiluongelmia (tai oikeastaan ulkoilun jälkeisiä ongelmia...) niin tarkoitus ei ole kumpaakaan opettaa säännölliseen ulkoiluun, mutta tarkoitus on opettaa Eppua niin ettei kotoa poistuminen olisi paniikin paikka.

    VastaaPoista
  11. Viikko sitten vietiin Flippi appiukolle hoitoon ja samantien valjaat päälle ja mökin pihalle nurtsille tassuttelemaan. Ja kaverihan taisi tykätä! Ei yhtään ylimääräistä maukua, päinvastoin, kovasti olisi tutkinut erityisesti talon perustukset ja muuta jännät paikat mihin ei päässyt.

    Samaan aikaan Hysse tietysti piiloutui mökissä sängyn alle syvälle piiloon ja karkuun pahaa maailmaa... :D

    VastaaPoista
  12. No siitä sitten vaan harjoittelemaan ulkoilua sisäpihalle Flipin kanssa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Kissanruokaa kotiinkuljetuksella - helppo homma?

Lyyra kolme vuotta!