Nostetaan kissa pöydälle
... tai ne menee sinne itse.
Henkilökunta oli tänään kiltti ja kävi ostamassa pojille uuden vesikipon. Tähän mennessä vettä on ollut tarjolla samanlaisista Arabian Nero-kipoista kuin ruokakin. Omalle tarjottimelle. Eppu ei juurikaan juo (koska se ei myöskään syö kuivaruokaa), ja jos Mauno juo, se yleensä juo Epun kiposta. Yleensä silloin kun sen on nälkä, mutta tarjolla oleva ruoka ei kelpaa (toinen vaihtoehto on että se syö palmua).
Ajatuksena oli, että yksi yhteinen kippo riittäisi, se voisi olla vähän isompi, jolloin vesi pysyy ehkä hieman pidempään raikkaampana. Lisäksi jotkut sanovat, että kissa juo mielummin muualla kuin ruokapaikallaan.
No, henkilökunta mietti asiaa, näki kivan sopivan kipon Marimekossa ja 1+1=2 eli kippo lähti tänään mukaan.
Kippoon vettä ja kippo keittiön ikkunalaudalle (ilman aluslautasta). Henkilökunta sohvalle katsomaan telkkaria. Keittiöstä alkaa kuulumaan lits läts, aikansa, ja sen jälkeen tip tip tip. Eppuhan se siellä asialla. Ikkuna vesiroiskeissa puoleen metriin asti, ikkunalauta lainehtii pöydälle, pöydältä lattialle... Puolet kipon vedestä lapottu ulos.
Eppu, joka ei ole ollenkaan ollut kiinnostunut vedestä (paitsi vessanpytyssä), päinvastoin kuin Mauno.
Testataan nyt vielä vähemmällä vesimäärällä ja alla olevalla lautasella, mutta jos vielä lainehtii niin henkilökunta sai uuden murokulhon. Tai jotain.
Läträämisen jälkeen olikin hyvä ottaa iltatorkut (about 3 tuntia) keittiön pöydällä vierekkäin. Eppu sentään löysi ompelukoneen vieressä odottavan kassinpehmusteensa (pehmusteet menivät pesussa mullinmallin, joten sisusta täytyy uusia), mutta Mauno herrasmiehenä pitää seuraa kovalla pöydällä.
Ja tietysti pienessä herkässä tassukosketuksessa. Eihän sitä äijät enempää kaulaile. (Paitsi painiessa.)
Maunon perinteinen kieli-ulkona-suusta-olen-fiksu -ilme. Lälläslää.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Henkilökunta oli tänään kiltti ja kävi ostamassa pojille uuden vesikipon. Tähän mennessä vettä on ollut tarjolla samanlaisista Arabian Nero-kipoista kuin ruokakin. Omalle tarjottimelle. Eppu ei juurikaan juo (koska se ei myöskään syö kuivaruokaa), ja jos Mauno juo, se yleensä juo Epun kiposta. Yleensä silloin kun sen on nälkä, mutta tarjolla oleva ruoka ei kelpaa (toinen vaihtoehto on että se syö palmua).
Ajatuksena oli, että yksi yhteinen kippo riittäisi, se voisi olla vähän isompi, jolloin vesi pysyy ehkä hieman pidempään raikkaampana. Lisäksi jotkut sanovat, että kissa juo mielummin muualla kuin ruokapaikallaan.
No, henkilökunta mietti asiaa, näki kivan sopivan kipon Marimekossa ja 1+1=2 eli kippo lähti tänään mukaan.
Kippoon vettä ja kippo keittiön ikkunalaudalle (ilman aluslautasta). Henkilökunta sohvalle katsomaan telkkaria. Keittiöstä alkaa kuulumaan lits läts, aikansa, ja sen jälkeen tip tip tip. Eppuhan se siellä asialla. Ikkuna vesiroiskeissa puoleen metriin asti, ikkunalauta lainehtii pöydälle, pöydältä lattialle... Puolet kipon vedestä lapottu ulos.
Eppu, joka ei ole ollenkaan ollut kiinnostunut vedestä (paitsi vessanpytyssä), päinvastoin kuin Mauno.
Testataan nyt vielä vähemmällä vesimäärällä ja alla olevalla lautasella, mutta jos vielä lainehtii niin henkilökunta sai uuden murokulhon. Tai jotain.
Läträämisen jälkeen olikin hyvä ottaa iltatorkut (about 3 tuntia) keittiön pöydällä vierekkäin. Eppu sentään löysi ompelukoneen vieressä odottavan kassinpehmusteensa (pehmusteet menivät pesussa mullinmallin, joten sisusta täytyy uusia), mutta Mauno herrasmiehenä pitää seuraa kovalla pöydällä.
Ja tietysti pienessä herkässä tassukosketuksessa. Eihän sitä äijät enempää kaulaile. (Paitsi painiessa.)
Maunon perinteinen kieli-ulkona-suusta-olen-fiksu -ilme. Lälläslää.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Epun siskohan on oikein kunnostautunut näissä vesibisneksissä, joten ei ole mikään ihme että Eppukin alkoi läträämään kun isomman astian sai! :D
VastaaPoistaHaha. Hulluja nuo kisukissaiset. Meidänkin herrasmies juo pääosin tassullaan. Ilmeisesti se vesi maistuu paremmalta kun uittaa käpälää kupissa ja lipoo veden sitten varvaskarvoista, tai jotain... Melkoista roiskuttelua sekin touhu.
VastaaPoistaMeillä vettä juodaan mieluusti - mutta vain hyvin korkeasta mukista sekä vielä korkeammasta maljakosta. Silloin ei voi loiskutella, pitää keskittyä juomiseen.
VastaaPoistaOmaa kuppia ei liata kissanvarpailla, mutta jos ihmisen tyhjäksi juoma vesilasi unohtuu jonnekin, niin siellä on pian vedenkerääjätassu pohjalla. :) Joskus kissat myös yrittävät juoda salaa ihmisten laseista. Cisu-parka maistoi joskus vissyvettä. Vähän taisi nipistellä, ainakin nenää piti sen jälkeen kovasti silittää tassuilla.
Vähän samasta aiheesta juuri itsekin kirjoitin. Meilläkin kun on Panda tässä lähiaikoina kunnostautunut ja innostunut vesileikeistä ja varsinkin juuri vesikupista on mukava ruiskia sitä vettä ympäriinsä niin että lattia lainehtii. Jotain hyötyä rumasta muovilattiasta, eipähän ainakaan mene huonoksi jos ei heti huomaa vesileikkien jälkeen kuivata lattiaa.
VastaaPoista