Halp!
Tänään on Maunolla ollut karjupäivä taas. Johtuen siitä että eilen olimme piiiitkästä aikaa ulkona. Henkilökunta ehti eilen jo ilahtumaan siitä että ulkoilun jälkeen ei koko iltana huudettu ollenkaan. Ilo oli ennenaikaista, huuto alkoi heti sunnuntaina kun henkilökunta pääsi ylös sängystä. Muutamia tunteja huudettuaan Mauno simahti päikkäreille ikkunalle aurinkoon ja nyt odotellaan sitten heräämistä ja sitä jatkuuko huuto...
Toivottavasti Epulla on vähän vienompi ääni.
Indy karjui myös koko aamun. Pääsi lenkille. Sisällä suoraan ruokakupille, laatikolla ja takaisin oven taakse karjumaan. Nyt se makaa keskellä keittiön pöytää valmiina singahtamaan jommalle kummalle ovelle, jos hitusenkin vaikuttaisi olevan toivoa...
VastaaPoistaKarjunta on terveen kissan merkki ainakin meillä ;) Eppu on kuvissa näyttänyt sen verran tomeralta tapaukselta, että hiukan epäilen pieniäänisyyden jäävän vain toiveeksi. Mutta voihan Eppu tietysti yllättää vienoäänisyydellään :)
VastaaPoistaBlogisi on saanut minulta pienen tunnustuksen. Tunnustusta ei ole pakko jakaa eteenpäin, itse haluan sanoa sillä lähinnä sen, että jatka samaan malliin. Ja hyvää kesänjatkoa!
VastaaPoistaTäällähän on alkanut hieno countdown Epun tuloon :)
VastaaPoistaMeillä on karjuminen loppunut lähes kokonaan, mutta parvekkeen ovea rapsutellaan innokkaasti kun ei koleiden säiden takia voi pitää koko ajan auki.
Ei pikkumieheltä varmaan vielä kovin miehekästä ääntä lähde, mutta ehtiihän Eppukin ajan kanssa kasvattaa keuhkojaan ;D
Voisin melkein vannoa että karjuminen muuttuu murinaksi, ärinäksi ja sähinäksi. Nauttikaa nyt vielä kun voitte.. ;)
VastaaPoistaJos taas meidän esimerkkiä seurataan, niin karjuminen muuttuu hiljaisuudeksi. Cisu on hiljentynyt huomattavasti sitten Toton tulon, eikä ole muistanut huutaa limahöyhenen tai ulkoilun perään kuin pari kertaa ja silloinkin ponnettomasti. Voin kertoa, että vaikka aiemmin olisi toivonut, että kissa on välillä hiljaa, niin outoa on tämäkin. :)
VastaaPoista