Viekas monsteri-kätyri
Eppu ja henkilökunta suuntasivat jälleen aamulla matkansa viettämään lauantaipäivää leppoisasti näyttelyssä, Maunon jäädessä kotiin pitämään taloutta pystyssä. Näyttely oli tällä kertaa ihan kotikaupungissa Helsingissä, joten matka ei ollut pitkä.
Eppu oli sitä mieltä, että parasta pysytellä pois näkyviltä, ja vietti häkissäoloaikansa pääosin verhon takana eli makailemalla ja istumalla wc:ssä. No käyhän sen niinkin, vaan ehkä maksava yleisö olisi kiitollinen, jos kissoista jotain näkyisikin...
Naapurissa siskolikka Ennalla oli oma häkki mukana, sieltä se esitteli varjokuvina hienoa epyktiläistyylistä profiiliaan.
Ja tietysti välillä tuuletellen myös oviaukosta. Enna on kovin vilkas tyttö, ja oven avautuessa se oli innokkaana tekemään tuttavuutta veljensä kanssa ja katollekin olisi pitänyt päästä kiipeämään.
Mau-porukan surkein oli kuitenkin Upi. Upin näyttely päättyi ennenkuin ehti alkaakaan, tuomarin pöydälle se ei ikinä päässyt, sillä ikävän Tica-kokemuksen jälkeen se on ollut kuin varjo entisestään ja näyttelyura on nyt katkolla. Tuomari pudotti Upin kaksi kertaa syksyn Tica-näyttelyssä, toisella kerralla niin että Upi satutti itsensä pöydänkulmaan pudotessaan ja karkasi halliin, jossa ihmiset jahtasivat sitä. Sen jälkeen Upi on pelännyt niin paljon, että nytkin piiloutui vain peittokasaan.
Ennen Upi oli avoin ja vilkas pojankolli, joka hädintuskin pysyi Pirokissa häkissään, kun oli niin touhuissaan. Se oli ystävällinen kaikille, häkkyräväkkyrä, joka tervehti kaikkia. Ei enää.
Sitten tuloksiin. Tuomarina oli norjalainen Steven Jones, joka ei osoittaunut ainakaan miksikään mau-asiantuntijaksi.
Epusta ensimmäiset sanat olivat "He's a big boy!". Sitten seurasi tutkiskelua ja erilaista venuttelua ja vanuttelua. Eppu oli oikein kiltisti pöydällä, vaikka yhdessä vaiheessa tuomari puristeli Epun päätä niin että Eppukin jo ärähti ja meinasi henkilökuntakin. Vähempikin piisaisi.
Eppu on kuulemma lihaksikas, iso poika, jolla on vähän pehmeää massua, mutta se kuulemma siirtyy kasvun myötä lihaksiksi niskaan ja hartioihin ja tämän ikäinen (8 kk) pentu saa syödä niin paljon kuin haluaa (Eppu komppaa). Turkki oli hieno ja korvatkin rentoutuessaan oikealla paikalla.
Seuraavaksi pöydälle oli vuorossa siskolikka Enna ja tuomari pyysi meidän jäävän odottamaan vertausta. Enna, joka on turkiltaan upea täplikäskuviollinen savumau, ei ollutkaan tuomarin mielestä niin hyvä. Lohdutukseksi tuomari totesi, että nuorena se vaihtaa turkkiaan vielä kahteen kertaan ja toivottavasti haamutäplät häviävät iän mukana. Kerrottakoon, että poiketen muiden rotujen savuväreistä maulla haamukuviot nimenomaan pitää olla näkyvissä... eli huonosti tuomari tunsi rodun. Vertailussa tuomari valitsi Epun paremmaksi ja kutsui sen TP-valintaan.
Tämä on niin tätä, harvinaisen rodun kyseessä ollessa tuomareiden arvostelut voivat olla aivan puutaheinää ja totuus on, että Epun ei missään nimessä pitäisi siskoaan voittaa. Näin vain kävi nyt. Vääryydellä, viekkaudella ja tuomarin kökköydellä.
TP-ringissä voiton vei nuori burma, ei tainnut Epulla olla mitään saumaa, vaikka tuomari kutsuikin sitä monsteriksi, kun henkilökunnalla loppui haba sen kannatteluun näyttelyasennossa. Tuomari oli hidas ja Epun paino lienee jotain 4,5 kg:n tienoilla, joten koettakaapa itse pidellä sellaista könttiä suorilla käsillä kovin pitkään...
Eppu viihtyi arvostelun jälkeisen ajan henkilökunnan sylissä yhdistyksen myyntipöydässä. Edustaja Huikkanen (tanakka, hanakka ja punakka) ei jaksanut edustaa, vaan pääosin nukkui. Toki sekin oli edustamista, useampikin ihminen kävi ihastelemassa niin suloista ja rauhallista mammanpoikaa.
Arvostelu jälleen liitteenä, klikkaamalla isommaksi. Ruusukekin otettiin vihreä, vaikka saatavilla olisi ollut myös vaaleanpunainen ja sininen.
Tyyppi: Young guy of ex(cellent) size/build, ex proportions.
Pää: Profile/top developing nicely, ex chin, ex cheek line.
Silmät: Ex size, shape, expression, green coming.
Korvat: Ex size, shape, set when relaxed.
Turkki: Short, silky, soft, lying close, ex smoke colour.
Häntä: Ex length/taper.
Kunto: Ex
Yleisvaikutelma: Shows himself well.
Arvostelutulos: EX1
Kotiin palattuamme Mauno oli kovasti pahastunut, että Eppu on sellainen henkilökunnan kätyri, että lähtee näyttelyyn. Ei hyvä. Siitä seurasi jonkun aikaa sähinämatseja, joista henkilökunta ei ollut enää ihan varma kummasta se sähinä lähtikään. Erityisesti sähinää aiheutti Epun tunkeutuminen Maunolle tuodun vehnän läheisyyteen.
Pitkään aikaan ei olekaan ollut sähinöitä toisen palatessa reissusta (paitsi kun Mauno tuli lääkäristä pönttö päässä ja oli ihan tötsyissä). Ehkä Maunolla oli kuitenkin tuoreessa (haju)muistissa oma viimeinen näyttelykokemus...
Eppu oli sitä mieltä, että parasta pysytellä pois näkyviltä, ja vietti häkissäoloaikansa pääosin verhon takana eli makailemalla ja istumalla wc:ssä. No käyhän sen niinkin, vaan ehkä maksava yleisö olisi kiitollinen, jos kissoista jotain näkyisikin...
Naapurissa siskolikka Ennalla oli oma häkki mukana, sieltä se esitteli varjokuvina hienoa epyktiläistyylistä profiiliaan.
Ja tietysti välillä tuuletellen myös oviaukosta. Enna on kovin vilkas tyttö, ja oven avautuessa se oli innokkaana tekemään tuttavuutta veljensä kanssa ja katollekin olisi pitänyt päästä kiipeämään.
Mau-porukan surkein oli kuitenkin Upi. Upin näyttely päättyi ennenkuin ehti alkaakaan, tuomarin pöydälle se ei ikinä päässyt, sillä ikävän Tica-kokemuksen jälkeen se on ollut kuin varjo entisestään ja näyttelyura on nyt katkolla. Tuomari pudotti Upin kaksi kertaa syksyn Tica-näyttelyssä, toisella kerralla niin että Upi satutti itsensä pöydänkulmaan pudotessaan ja karkasi halliin, jossa ihmiset jahtasivat sitä. Sen jälkeen Upi on pelännyt niin paljon, että nytkin piiloutui vain peittokasaan.
Ennen Upi oli avoin ja vilkas pojankolli, joka hädintuskin pysyi Pirokissa häkissään, kun oli niin touhuissaan. Se oli ystävällinen kaikille, häkkyräväkkyrä, joka tervehti kaikkia. Ei enää.
Sitten tuloksiin. Tuomarina oli norjalainen Steven Jones, joka ei osoittaunut ainakaan miksikään mau-asiantuntijaksi.
Epusta ensimmäiset sanat olivat "He's a big boy!". Sitten seurasi tutkiskelua ja erilaista venuttelua ja vanuttelua. Eppu oli oikein kiltisti pöydällä, vaikka yhdessä vaiheessa tuomari puristeli Epun päätä niin että Eppukin jo ärähti ja meinasi henkilökuntakin. Vähempikin piisaisi.
Eppu on kuulemma lihaksikas, iso poika, jolla on vähän pehmeää massua, mutta se kuulemma siirtyy kasvun myötä lihaksiksi niskaan ja hartioihin ja tämän ikäinen (8 kk) pentu saa syödä niin paljon kuin haluaa (Eppu komppaa). Turkki oli hieno ja korvatkin rentoutuessaan oikealla paikalla.
Seuraavaksi pöydälle oli vuorossa siskolikka Enna ja tuomari pyysi meidän jäävän odottamaan vertausta. Enna, joka on turkiltaan upea täplikäskuviollinen savumau, ei ollutkaan tuomarin mielestä niin hyvä. Lohdutukseksi tuomari totesi, että nuorena se vaihtaa turkkiaan vielä kahteen kertaan ja toivottavasti haamutäplät häviävät iän mukana. Kerrottakoon, että poiketen muiden rotujen savuväreistä maulla haamukuviot nimenomaan pitää olla näkyvissä... eli huonosti tuomari tunsi rodun. Vertailussa tuomari valitsi Epun paremmaksi ja kutsui sen TP-valintaan.
Tämä on niin tätä, harvinaisen rodun kyseessä ollessa tuomareiden arvostelut voivat olla aivan puutaheinää ja totuus on, että Epun ei missään nimessä pitäisi siskoaan voittaa. Näin vain kävi nyt. Vääryydellä, viekkaudella ja tuomarin kökköydellä.
TP-ringissä voiton vei nuori burma, ei tainnut Epulla olla mitään saumaa, vaikka tuomari kutsuikin sitä monsteriksi, kun henkilökunnalla loppui haba sen kannatteluun näyttelyasennossa. Tuomari oli hidas ja Epun paino lienee jotain 4,5 kg:n tienoilla, joten koettakaapa itse pidellä sellaista könttiä suorilla käsillä kovin pitkään...
Eppu viihtyi arvostelun jälkeisen ajan henkilökunnan sylissä yhdistyksen myyntipöydässä. Edustaja Huikkanen (tanakka, hanakka ja punakka) ei jaksanut edustaa, vaan pääosin nukkui. Toki sekin oli edustamista, useampikin ihminen kävi ihastelemassa niin suloista ja rauhallista mammanpoikaa.
Arvostelu jälleen liitteenä, klikkaamalla isommaksi. Ruusukekin otettiin vihreä, vaikka saatavilla olisi ollut myös vaaleanpunainen ja sininen.
Tyyppi: Young guy of ex(cellent) size/build, ex proportions.
Pää: Profile/top developing nicely, ex chin, ex cheek line.
Silmät: Ex size, shape, expression, green coming.
Korvat: Ex size, shape, set when relaxed.
Turkki: Short, silky, soft, lying close, ex smoke colour.
Häntä: Ex length/taper.
Kunto: Ex
Yleisvaikutelma: Shows himself well.
Arvostelutulos: EX1
Kotiin palattuamme Mauno oli kovasti pahastunut, että Eppu on sellainen henkilökunnan kätyri, että lähtee näyttelyyn. Ei hyvä. Siitä seurasi jonkun aikaa sähinämatseja, joista henkilökunta ei ollut enää ihan varma kummasta se sähinä lähtikään. Erityisesti sähinää aiheutti Epun tunkeutuminen Maunolle tuodun vehnän läheisyyteen.
Pitkään aikaan ei olekaan ollut sähinöitä toisen palatessa reissusta (paitsi kun Mauno tuli lääkäristä pönttö päässä ja oli ihan tötsyissä). Ehkä Maunolla oli kuitenkin tuoreessa (haju)muistissa oma viimeinen näyttelykokemus...
Eppu on ihana, olipa haamutäpliä tai ei :)
VastaaPoistaMutta kylläpä oli hurja tarina tuo Upin tapaus! Miten tuomari voi PUDOTTAA kissan?? Tuli oikein paha mieli, kun kerran seuraamuksetkin ovat olleet tuollaisia.. :-/
Onhan Eppu komea poika, ei Ennalassa olla kallella kypärin ollenkaan. :)
VastaaPoistaEpulla on tiettyjä juttuja paremmin, joten nou ongelma. ;)
Onnea Epulle upeasta Ex-suorituksesta! Kai ruokabaari on nyt jatkuvasti auki? Tuomariahan on paras uskoa.
VastaaPoistaKurja tuo Upin tapaus. Varsinkin kun kissoilla on monesti niin pienestä kiinni, millaisia näyttelijöitä niistä tulee. Yksi kurja kokemus uran alkutaipaleella ja voi olla, ettei sitten enää paljon näytelläkään :(
Meillä oli vielä päivällä harkinnassa, jos oltaisiin tultu turisteiksi, mutta ei sitten jaksettu.
Upin tapaus on tosiaan todella kurja, Ticassa kun omistaja ei esitä kissaa, vaan ne viedään häkkeihin, josta tuomari sitten nostaa ne pöydälle ja tutkii. Tässä yhteydessä sama tuomari siis tiputti sitten Upin kahdesti. Tuhoisin seurauksin.
VastaaPoistaKurjaa on, että Upi, ennen todella eloisa ja rohkea nuori poika, traumatisoitui niin pahasti, että näytteleminen tuskin enää onnistuu. Lisäksi on epävarmaa miten siitosreissujen käy, kun ainakin yksi keikka piti suuntautua ulkomaille. Upihan on Iltavillin kissalan keväinen jenkkituonti, joten aika kovat rahat tuli maksettua kotikissasta, jos Upi ei enää muuhun pysty. Se asuu sijoituskodissa ja kotielämä sujuu ennallaan, se toki on hieno asia.
Eppu kiittää herra Jonesia ruokapoliittisesta lausunnosta, ja koska se on oppinut hyppäämään Maunon korkeammalla sijaitseville kupeille ja Mauno on legendaarisen hidas syöjä, onkin ruokabaari periaatteessa aina avoin.
Onnea hyvästä näyttelymenestyksestä! Todella ikävä tämä tapaus Upi. Yllättävää, että paikassa, jossa luulisi kaikkien tietävän paljon kissoista ja niiden käsittelystä, voi käydä noin.
VastaaPoistaTaputteluterveiset pojille meidän poppoolta.
Onnea Epulle! Olipas sieltä tullut komea ruusuke. Kuinka ihmeessä tuomari voi pudottaa kissan kahdesti?! Upi parka :( Ihan ymmärrettävä reaktio joskin äärimmäisen ikävä.
VastaaPoista