Kaksi erilaista ulkoilijaa
Ulkoilukausi on vauhdissa, mutta molempien poikien ulkoilulla on rajoitustekijänsä.
Mauno on innokas ulkoilija ja valmiina lähdössä koska vaan. Muutenkin viihtyy ulkona, mutta ehdoton bonus ovat pulut, joita Mauno voisi vaania vaikka kuinka monta tuntia. Aaah, paisteja. Otteet ovat kuin savannilla konsanaan, on ihmeellistä miten niin pitkäjalkainen kissa voi painua niin matalaksi ja silti edetä. Ja se sama, joka pitää kaverinsa kanssa ryminää ja ryskettä, hiippailee ruohikossa äänettömästi.
Äänettömyyttä haittaa vain narun päässä oleva vuori, joka paitsi ei suostu painautumaan heinikkoon pulujen näkymättömiin, aloittaa viimeistään viiden minuutin äänettömän vaanimisen jälkeen ihmeellisen höpöttämisen. Tätä Mauno paheksuu syvästi.
Myös oravien hommat onnistuvat, puluja pitäisi päästä moikkaamaan myös puuhun. Valitettavasti joku naru ja sen narun päässä oleva vuori estävät kiipeämisen.
Kuvan reunassa olevan pensasaidan, joka on ehtinyt kuvan otosta jo tuuhentuakin, takana kulkee jalkakäytävä. Henkilökunta on onnistunut saamaan muutaman ohikulkijan hämmentymään tokaistessaan tiukasti "mihin sää nyt oikein kuvittelet meneväsi" - ja tietenkään narun päässä olevaa Maunoa ei tuolloin näy missään. Omituinen höpöttelijä, joka seisoo ensin vaiti puskissa ja sitten alkaa komentelemaan! Tämä puisto on kierrettävä kaukaa!
Maunon kanssa hankaluus on vain se, että se rakastaa ulkoilua niin paljon, että sitten huudetaan ulos kurkku suorana.
Eppu puolestaan huutaa kurkku suorana, jo heti rapussa, jos sitä aletaan viemään ulos.
Ulkona se kököttää mieluiten sylissä, tai jos henkilökunta irrottautuu siitä, paikoillaan. Se ei tykkää ulos joutumisesta yhtään ja on onnellinen kun pääsee takaisin kotiin ja sisälle.
Tasan eivät käy onnenlahjat - eivätkä poikien luonteet.
Mauno on innokas ulkoilija ja valmiina lähdössä koska vaan. Muutenkin viihtyy ulkona, mutta ehdoton bonus ovat pulut, joita Mauno voisi vaania vaikka kuinka monta tuntia. Aaah, paisteja. Otteet ovat kuin savannilla konsanaan, on ihmeellistä miten niin pitkäjalkainen kissa voi painua niin matalaksi ja silti edetä. Ja se sama, joka pitää kaverinsa kanssa ryminää ja ryskettä, hiippailee ruohikossa äänettömästi.
Äänettömyyttä haittaa vain narun päässä oleva vuori, joka paitsi ei suostu painautumaan heinikkoon pulujen näkymättömiin, aloittaa viimeistään viiden minuutin äänettömän vaanimisen jälkeen ihmeellisen höpöttämisen. Tätä Mauno paheksuu syvästi.
Myös oravien hommat onnistuvat, puluja pitäisi päästä moikkaamaan myös puuhun. Valitettavasti joku naru ja sen narun päässä oleva vuori estävät kiipeämisen.
Kuvan reunassa olevan pensasaidan, joka on ehtinyt kuvan otosta jo tuuhentuakin, takana kulkee jalkakäytävä. Henkilökunta on onnistunut saamaan muutaman ohikulkijan hämmentymään tokaistessaan tiukasti "mihin sää nyt oikein kuvittelet meneväsi" - ja tietenkään narun päässä olevaa Maunoa ei tuolloin näy missään. Omituinen höpöttelijä, joka seisoo ensin vaiti puskissa ja sitten alkaa komentelemaan! Tämä puisto on kierrettävä kaukaa!
Maunon kanssa hankaluus on vain se, että se rakastaa ulkoilua niin paljon, että sitten huudetaan ulos kurkku suorana.
Eppu puolestaan huutaa kurkku suorana, jo heti rapussa, jos sitä aletaan viemään ulos.
Ulkona se kököttää mieluiten sylissä, tai jos henkilökunta irrottautuu siitä, paikoillaan. Se ei tykkää ulos joutumisesta yhtään ja on onnellinen kun pääsee takaisin kotiin ja sisälle.
Tasan eivät käy onnenlahjat - eivätkä poikien luonteet.
Hah, elukoille puhuminen aiheuttaa kieltämättä joskus hupaisia tilanteita. Tosin hulvattomin minulle tapahtunut sisälsi lapsen: videovuokraamossa komensin tiukasti lastani "älä koske!" - ja karkkihyllyn toisella puolella nainen säpsähti ja kysyi äimistyneenä puhuinko hänelle. :D
VastaaPoistaJa tämä Tosi mummo kerran talvisena aamuhämäränä yöpaidassa ajoi luudan kera naapurin kollia pihaltaan tielle päin ja huusi:"Painu kotiasti siittä, senki läskiperse!" ja huomasi että läheisellä yksityistielläni oleva lenkkeilijä pysähtyi ensin ja sitten lähti rivakasti eteenpäin. Tietenkään hän ei hämärässä huomannut sitä todellista läskipersettä. Huomautan vielä, että tämä on pieni paikkakunta. :D
VastaaPoistaVoijettä Mauno on kaunis!Niinkuin kissat aina.
Olen myös hiippaillut roskakatoksen takana tiuskimassa ihmisille, että ET MENE SINNE! Korttelin häirikkö ja omituinen höpöttäjä...
VastaaPoistaVain yksi ulkoilutettava kissa siis - kätsää! Jos Eppu ei kerta taho, niin ei sitten --> vähemmän vaivaa :-D
VastaaPoistaFlexin toisen pään pitää nyt hiukan tsempata asenteensa kanssa. Matalaksi vaan ja Maunon seuraksi puluja vaanimaan! Olisi ohikulkijoilla taas hiukan lisäviihdettä :)
VastaaPoista