Otteita Penthousen vieraspäiväkirjasta
Mauno oli viikonlopun hoidossa henkilökunnan ystävällä, joka kirjoitti pienen päiväkirjan hoitolaisesta. Tällä kertaa siis blogiin postaa vieraskynä.
Torstaina Penthouse Bistro & Suite sai ottaa vastaan arvovieraita. Firaabelihenkilökunta oli varannut Sir Manuelille suiten parhaimmilla näköaloilla. Sire toi tullessaan omat gourmet-ateriat, juomat löytyivät talon maineikkaasta vesilähteestä.
Ensimmäisenä iltana tehtiin tutkimusmatka korkean kaapin päälle ja ihmeteltiin suiten ulottuvuuksia ja ikkunalautoja sekä kylpyhuoneen ammetta. Aamulla herättiin kyllä omasta prive-pesästä, mutta yön aikana käytiin varpaidenkin päällä ja muuallakin mistä sikeästi kuorsaava firaabelihenkilökunta ei voi tietää mitään. Aamulla muuten uskallettiin jo poiketa pikaisesti sylissäkin puskien ja huristen... vaikka yöllä kerran ilmoiteltiin rapun muille asukkaille, että tänne on tainnut unohtua joku...
Perjantaina ei arvovieras ollut vielä päätynyt anomaan turvapaikkaa naapurista, joten oletuksena oli, että kaikki on mennyt hyvin. Tonnikalaillallisen jälkeen olikin jaossa hurinaa ja puskemista oikein kunnolla. Kotiin tullessa nukkui Sire niin sikeästi soffalla, että katsoi sisään ehtinyttä firaabelihenkilökuntaa hämmästyneenä, is that you already...
Lauantaina oli jännä päivä. Ensiksikin Sir Manuel nimettiin Penthousen viralliseksi liikenteenvalvontatornin ylipäälliköksi. Sen verran tiivisti tuli seurattua auto- ja koiraliikennettä kadulla sekä risteilevää talvilintuliikennettä ilmatilassa. Toiseksi Sire sai vieraita, joita ensin ihmeteltiin ja tutkailtiin matkan päästä, mutta lopulta lepuutettiin tassuja ja päätä vieraan sylissä.
Sunnuntaiaamuna firaabelihenkilökunta heräsi hurinaan ja tunteeseen, että joku tuijottaa. Sire oli kiivennyt jakamaan tyynyn kulman ja yritti ilmeisesti katseen voimalla saada keittiöhenkilökuntaa töihin aamiaisen pariin. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa talvilintujen bongausta.
Sunnuntai-iltana sitten koitti kotiinlähdön aika ja fraabelihenkilökunnan sylissä nautittiin pienet päiväunet ennen lähtöä. Kun oli aika siirtyä matka-alukseen käytiin matkanjärjestäjän ja Siren kanssa tiivis ja tunteikas keskustelu lähteäkö vaiko eikö... päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että Sire palaa kotiin perheensä luo.
(Ja tähän loppuun vielä, että sen verran on Sir Manuel rutinoitunut matkaaja ettei niin kiusallista asiaa kokenut, etteikö vatsa olisi toiminut moitteettomasti ja ruokahalu ollut kohdillaan, unikin maittoi. Näistä asioistahan puhutaan ihan kuninkaallisissakin piireissä... sen verran tärkeitä kun ovat.)
Torstaina Penthouse Bistro & Suite sai ottaa vastaan arvovieraita. Firaabelihenkilökunta oli varannut Sir Manuelille suiten parhaimmilla näköaloilla. Sire toi tullessaan omat gourmet-ateriat, juomat löytyivät talon maineikkaasta vesilähteestä.
Ensimmäisenä iltana tehtiin tutkimusmatka korkean kaapin päälle ja ihmeteltiin suiten ulottuvuuksia ja ikkunalautoja sekä kylpyhuoneen ammetta. Aamulla herättiin kyllä omasta prive-pesästä, mutta yön aikana käytiin varpaidenkin päällä ja muuallakin mistä sikeästi kuorsaava firaabelihenkilökunta ei voi tietää mitään. Aamulla muuten uskallettiin jo poiketa pikaisesti sylissäkin puskien ja huristen... vaikka yöllä kerran ilmoiteltiin rapun muille asukkaille, että tänne on tainnut unohtua joku...
Perjantaina ei arvovieras ollut vielä päätynyt anomaan turvapaikkaa naapurista, joten oletuksena oli, että kaikki on mennyt hyvin. Tonnikalaillallisen jälkeen olikin jaossa hurinaa ja puskemista oikein kunnolla. Kotiin tullessa nukkui Sire niin sikeästi soffalla, että katsoi sisään ehtinyttä firaabelihenkilökuntaa hämmästyneenä, is that you already...
Lauantaina oli jännä päivä. Ensiksikin Sir Manuel nimettiin Penthousen viralliseksi liikenteenvalvontatornin ylipäälliköksi. Sen verran tiivisti tuli seurattua auto- ja koiraliikennettä kadulla sekä risteilevää talvilintuliikennettä ilmatilassa. Toiseksi Sire sai vieraita, joita ensin ihmeteltiin ja tutkailtiin matkan päästä, mutta lopulta lepuutettiin tassuja ja päätä vieraan sylissä.
Sunnuntaiaamuna firaabelihenkilökunta heräsi hurinaan ja tunteeseen, että joku tuijottaa. Sire oli kiivennyt jakamaan tyynyn kulman ja yritti ilmeisesti katseen voimalla saada keittiöhenkilökuntaa töihin aamiaisen pariin. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa talvilintujen bongausta.
Sunnuntai-iltana sitten koitti kotiinlähdön aika ja fraabelihenkilökunnan sylissä nautittiin pienet päiväunet ennen lähtöä. Kun oli aika siirtyä matka-alukseen käytiin matkanjärjestäjän ja Siren kanssa tiivis ja tunteikas keskustelu lähteäkö vaiko eikö... päädyimme kuitenkin ratkaisuun, että Sire palaa kotiin perheensä luo.
(Ja tähän loppuun vielä, että sen verran on Sir Manuel rutinoitunut matkaaja ettei niin kiusallista asiaa kokenut, etteikö vatsa olisi toiminut moitteettomasti ja ruokahalu ollut kohdillaan, unikin maittoi. Näistä asioistahan puhutaan ihan kuninkaallisissakin piireissä... sen verran tärkeitä kun ovat.)
Penthouse Bistro & Suite
Henkilökunta kiittää vallan mainiota hoitohenkilökuntaa, joka ystävällisesti piti hyvää huolta Maunosta!
Kuulostaa siltä, että Mauno on ollut egyptiläisen prinssin arvon ymmärtävässä hoitopaikassa :)
VastaaPoistaHieno matkapäiväkirja, Maunolla om selvästi ollut hyvin miellyttävä hemmotteluviikonloppu Penthouse Bistro & Suitessa! Mahtavaa, että firaabelihenkilökunta on ymmärtänyt, että blogikissan hoitamiseen kuuluu myös bloggausvelvollisuuksia. Meidänkin pojat ovat aina palanneet hoidosta matkaraportin kera. :)
VastaaPoista