Trapetsitaiteilija Turakainen
Täällä uudessa kodissa on hieman erilaiset ikkunat kuin edelliset, nämä
ovat 50-luvun alkuperäiset ja kun Museoviraston suojeluksessa ollaan
niin niitä ei ole saanut vaihtaa julkisivuremontin yhteydessä vaan ne on
kunnostettu vaalien alkuperäistä. Kaikissa huoneissa siis
tuuletusikkunat sijaitsevat ikkunan alaosassa vaakatasossa. Joka on
tietysti pojista sikäli hankalaa, että se poikkikarmi on juuri
katselukorkeudella, jos sattuu istumaan ikkunan edessä. Joutuu
kyyristelemään tai kurkottamaan takajaloilla, jos pihalla tapahtuu
jotain mielenkiintoista, kuten nyt vaikka orava vilistää lähipuussa.
Onneksi Mauno on keksinyt ketteränä poikana ratkaisun. Ei tarvitse kyyristellä.
Samoin siitä raosta on hyvä haistella ulkoilmaa. Tai huudella vaihtoehtoisesti naapureille.
Kaksi kertaa olemme tänä keväänä käyneet ulkona, edellisestä visiitistä on puolitoista viikkoa ja Mauno karjuu kaiket päivät kuin leijona. Taisi olla ulkoilut siinä. Henkilökunnan hermo ei kestä karjumista eikä se ole kiva katsellakaan kun toinen kiertää ovia ja ikkunoita ja huutaa ulos. Kiva olisi käydä vaikka kahdesti päivässä, meillä on vihreä iso pihakortteli, mutta kyllä tuo huutaminen stressaa molempia enemmän kuin riittävästi.
Voi ei Mauno. Älä karju. Mäkin tykkään ulkoilusta, mutta hypin ulko-ovea vastaan vasta, kun näen emännän ottavan esille valjaat. Coco on niin pieni, ettei se vielä ole päässyt ulos.
VastaaPoistaT. Bertta
Hih, meilläkin on noin aukeavat tuuletusikkunat. Pojat eivät ole kuitenkaan vielä keksineet että ikkunoiden väliin pääsee sujahtamaan näin: http://taplatytot.blogspot.fi/2012/05/aiti-kato-ma-oon-tvssa.html
VastaaPoista;)
-Anni
Voi Mauno. Olet niin söpö.
VastaaPoistaHuh, onneksi tuonne ikkunan väliin ei näyttäisi mahtuvan, Maunokaan. Ja onneksi Eppu the Ketterä ei ole keksinyt moista harrastusta, muuten voisi käydä näin: http://maukuja.blogspot.fi/2010/05/hylje-ikkunan-valissa.html
VastaaPoista