Putkeen meni!

Henkilökunta on taas ollut kotosalla laiskana, ja itse asiassa aika paljon pois kotosalta, tulee pimeääkin – tai ainakin hämärää – ja blaa blaa blaa. Ei siis ole syntynyt blogimateriaalia viime aikoina.

Mutta siihen auttaa aina retki toisten kissojen luokse kamera matkassa. Tällä kertaa matkattiin moikkaamaan Ilonaa ja Zetoria ja heidän sairaslomalla viruvaa henkilökuntaansa. Viimeksi henkilökunta onkin käynyt siellä kun Musta ja Harmaa olivat vielä voimissaan, joten oli jo aikakin käydä katsomassa uutta mustaa ja harmaata.

Ja voi mikä pikkuinen pojanruitti kipitti vastaan ovelle! Zetor on niiiiin pikkuinen ja laiha... siis verrattuna noihin kotimörssäreihin. Ja niin reipas! Heti tultiin vierasta tervehtimään. Ilona tietysti oli ihan odotetusti sängyn alla piilossa.

Kaapin päältä kaivettiin makaronin muotoinen maljakko ja siitäpä sitten leikki lähtikin.

Sitä piti täppäillä ja tutkia.

Minne tästä pääsee? Pääseekö Kiinaan vai alakerran kiinalaiseen?

Huhuu, ketään kotona?

Ei ollu ketään kotona, otin omakseni.

Ja mikäs siinä oli pötkötellessä. Oman ja vieraan henkilökunnan ihastellessa.

Myös leikkimään pystyi niin että bodi jäi putkeen. Ei haittaa yhtään muuvsseja.

Kun ruokaa tuli tarjolle, hipsutteli kaunis ja kaino neito Ilonakin esiin sängyn alta. Ensin aterialle, sitten tutustumaan sekä makaroniin että vieraaseen. Vierasta käytiin ihan kosketusetäisyydeltä nuuskuttelemassa (no sormista vähän, ei nyt sentään syliin asti). Sitten alkoi vallaton rallitus, Ilona ja Zetor painelivat eestaas hännät putkella ja esittivät hienoja painiliikkeitä sekä X-hyppyjä. Mahtavaa ravia! Tätä ei kuulemma ole ennen tapahtunut vieraiden nähden, joten vieraileva henkilökunta osaa olla kiitollinen spesiaalista. Kerrankos sitä pitää vähän revitellä ja ottaa riskejä.

Ilona patsasteli matolla ihan rentona, samoin ikkunallakin, joten hirveästi ei vieras neitosta alkuhämmennyksen jälkeen ahistanut.

Ihan mahtavia tyyppejä ja taas kaipaa kotiin sitä hullua pentuenergiaa... huoh.