Tiluksilla

Meillä on iso piharemontti menossa ja käytiin eilen vähän Tarkastaja Turakaisen kanssa katsomassa missä hommassa mennään, kun tilukset on niin laajat ettei ikkunasta näy reunoille asti. Olihan siellä, vaikka mitä myllerretty eikä taideta olla vielä puolivälissäkään hommaa.

Takakulmilla tavattiin meille uusi tuttavuus, Masa-kolli henkilökuntansa kanssa. Masalla oli mukana koiraeläin, henkivartija, ja komea frakki päällä. Masa on ollut katujätkä, metsien mies, mutta sittemmin päätynyt ihan sisähommiin. Mauno ja Masa otti aika intensiiviset tuijotuskisat parin metrin päästä, koiraeläin ei uskaltanut osallistua hommaan vaikka kävi ensin vähän murahtamassa Masan puolesta. Lopulta Masa kuitenkin kannettiin paikalta ja Mauno käveli omin jaloin säilyttäen arvokkuutensa.

Oltais varmaan siellä vieläkin, jos henkilökuntansa ei olis napannut Masaa kyytiin ja vienyt kotiin. Me jatkettiin matkaa ja loppumatkasta, melkein kotiovella Mauno joutui parin pikkutytön hellyyskohtauksen uhriksi. Mauno kesti kuin mies, vaikka selvästi epämukavaksi olonsa tunsikin ajoittain. Mutta pieni epämukavuus ei riko, tekee ihan hyvää olla välillä sosiaalinenkin. Eppuhan olisi heittäytynyt selälleen tyttöjen edessä rapsuja kerjäämään, mutta kun Eppua pitää tulla kotiin rapsuttelemaan. Ei vastaanottoa ulkotiloissa.

Mutta sitten löytyi se kaikista ihanin. Betonipaakku. En tiedä mitä on kissoissa ja betonissa, tai ainakin joissain kissoissa, mutta se on jotain i-ha-naa. Siinä pitää kieriskellä ja hieroa itseään ja puskea ja aaaaaah. Tässä olis voitu olla loppupäivä.

Nurtsikin meni ihan linttaan kun Mauno piehtaroi. Pitäisi varmaan pyytää remontin loputtua yksi tuollainen köntti kotiin. Tai valaa joku ihan oma piehtarointipaakku.