Laiskuutta


Sadepäivä, me ei jakseta tehdä mitään. Tai Mauno jaksais - mennä ulos, mutta henkilökunta selittää jotain vedestä, märästä ja sateesta. Ei se mitään, Mauno huutaa ulos silti. Kohta naapurit soittavat eläinsuojeluun.

Kommentit

  1. Menina23. toukokuuta 2009 klo 16.25

    No on se hyvä että muillakin..huudetaan siis..sinne ulos ;)
    Harmi että meidänkään kaverukset ei osaa arvostaa palvelusväen laiskuutta :( Soon SYNTI sano Kisu!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi23. toukokuuta 2009 klo 18.28

    Sama vika Rahikaisella.

    VastaaPoista
  3. mää23. toukokuuta 2009 klo 20.00

    Olis kiva tavata se Rahikainen joskus. Sen elämä ei oo ollenkaan helppoa :D

    VastaaPoista
  4. Anonyymi23. toukokuuta 2009 klo 22.00

    Heh, mun siskon kissa oli yhdessä vaiheessa ihan mahdoton. Huusi vain ulos koko ajan. Sisko vei sen sitten kerran ulos vaikka ilma näytti kehnolta, kun se niin huusi. Tulikin oikein kunnon ukkosmyrsky, mihin sisko ja kissa jäivät ja kastuivat aivan läpimäriksi. Huuto väheni sen kerran jälkeen huomattavasti. :D

    VastaaPoista
  5. sitruuna23. toukokuuta 2009 klo 22.18

    Mä hetken jo mietin että veisin Maunon kuitenkin ulos ja katsomaan vesisadetta. Pessimistinä kuitenkin ajattelin että on kaksi vaihtoehtoa. A) se kääntyy ovella takaisin, me tullaan ylös ja se ei käsitä, että se ilma oli siellä ulkona, ja huutaa edelleen ja B) se kun tykkää vedestä muutenkin niin sitten mulla on kurainen kissa kotona.

    VastaaPoista
  6. Päivi23. toukokuuta 2009 klo 22.22

    Meillä toi yks iso karvanaama aina karkailee ulos (enkä nyt tarkoita rakasta siippaani vaan sitä hieman pienempää) mutta sitten kun sataa, niin se menee ihan hämilleen ja luikkii äkkiä sisälle. Mut se ei olekaan mau.

    VastaaPoista
  7. Kainaloinen24. toukokuuta 2009 klo 10.41

    Meilläkin on huudettu ulos ja luonnollisesti pikku blondi huutelee päälle vielä poikiakin. :D Kyllä tähän maailmaan huutoa mahtuu. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Kuva
Toisen kissan tullessa talouteen tarvittiin toinen vessakin. Kylppäriin ei toista mahdu, joten sen piti tulla olohuoneeseen ja olohuoneeseen tulevan asian on syytä olla olohuonekelpoinen. Siispä henkilökunnan piti hieman miettiä. Ratkaisu löytyikin helposti hieman päätä raapimalla ja kuvetta kaivamalla. Vessa syntyi Ikean Bestå-kaapista, Kotimies Kortteen ystävällisellä avustuksella. Samalla henkilökunta ehti kohentaa lomalla myös vessan ympäristöä ja tekaisi pienet seinämaalaukset wc-ympäristön piristykseksi. Kaappi on 120 cm leveä, 40 cm syvä Bestå korkeakiiltoisilla ovilla. Toiselle puolelle laitettiin tavallinen muovilaatikko hiekkalaatikoksi, toiselle puolelle hylly, joka on päällystetty käytävämatolla. Vessaan kuljetaan päätyyn sahatusta aukosta hyllyä (ja mattoa!) pitkin keskipalkkiin sahatun aukon läpi. Takaisin samaa reittiä, toivottavasti hiekanmurut matolle jättäen. Ja haisut kaappiin. Hyllyn alle jäävään tilaan mahtuu esimerkiksi hiekkavarasto. Luksuksena hiekkalaatikkopuo...
Lue lisää

Lyyra kolme vuotta!

Kuva
Niin, hiljaista on ollut. Olemme siirtyneet käytännössä kokonaan Instagramiin (@maukujablogi, #maukujablogi, #lyyramau ja #eppumau löytävät perille) ja siellä melkein päivittäisiin kuvapostauksiin, jotka ovat pääosin kännykuvia. Iso kamera ei ole viihtynyt henkilökunnan kädessä viime aikoina, eikä meillä ole täällä juuri mitään tapahtunutkaan. Mutta tänään on Lyyran synttärit, pieni pippurinen neiti täyttää KOLME vuotta. Tällä viikolla pääsimme käymään lääkärissä, kun neiti oli kovin vaisu ja hengitti kiivaasti, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt, kaikki kokeet näyttivät hyvää. Papereihin tuli merkintä "reipas, virkeä ja vauhdikas", joka kyllä kuvaa neitiä hyvin. Lääkärissä käyttäydyttiin melkein nätisti, ultrattua saatiin ja pissanäyte ihan hereillä, vertakin olivat onnistuneet ottamaan ja jonkinlaiset röntgenkuvatkin ihan hereillä, vaikka siellä neiti oli kuulemma pistänyt aika tosissaan vastaan. No ei nyt kovin tosissaan, jos kuva oli saatu, sanoo henkilökun...
Lue lisää

Napakymppi

Kuva
Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille. Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt. Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt...
Lue lisää