tiistai 31. maaliskuuta 2009

Ghost in the machine


Mauno on kova poika telttailemaan. Paitsi että teltasta voi vaania erilaisia ohikiitäviä asioita, siellä voi ihan vaan köllötellä ja katsella taivasta.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Ja se minua niin ravistaa-aa-aa


Se lumi meinaan. Ei tunnu kivalta takajaloissa. Mutta siellä kuivalla, sulaneella osallakaan ei voi kulkea. On mentävä sinne lumeen.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Mauno pousaa


Suomen Egyptin Maut ry:n nettisivut ovat uudistuneet ja kukas siellä poseeraakaan kuukauden mauna!

www.egyptinmau.net

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Cacci-systeri

Vaikka Mauno ei päässytkään, henkilökunta päätti silti mennä Turkuun Turokin näyttelyyn. Henkilökunta ajatteli, että jos vaikka Maunon kuvaa näyttämällä saisi jonkun pokaalin. Ei saanut, kumma juttu.

No ehkä syynsä oli sillä, että suku putsasi pöydän eli serti tuli sekä systerille että papalle.


Vuokko sai hieman moitteita runsaista muodoistaan, on kuulemma ollut ruoka-aikaan kotona. No minkäs sille voi, jos ruoka maistuu. Tuomarin valintaan kuitenkin kävi tie ja CAC-serti tuli.


Komea Manu-pappa pääsi myös omassa sarjassaan tuomarin valintaan - jossa tuomari hämmentävästi esitteli sen ocicatiksi. Lieköhän siinä syy, miksi tuomarin parasta ei kuitenkaan hellinnyt, onhan se ehkä liian hieno ocicatiksi.


Kauniilla systerillä oli kokonaan valkoiseksi sisustettu unelmakoti. Tämä pitää ehdottomasti myös esitellä Mäykysen juontamassa L.a.a.t.i.k.k.o.-ohjelman Kaunis Pesä -osiossa.


Samassa yhteydessä kokoustettiin Suomen Egyptin Maut ry:n vuosikokousta ja oli mukava nähdä taas tuttuja mau-ihmisiä. Pentuja on nyt tullut paljon, joten toivottavasti joukkoon on tulossa uusia ihmisiä.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Lisää pikkuisia maukulaisia

Viikko sitten syntyi Iltavillin E-pentue Helsingissä, viisi terhakasta pikkumaukua. On tyttöjä ja poikia, hopeaa ja savua. Isä on ruotsalainen jenkkituonti, joten kansainvälistä verta on, niinkuin näin pienessä rodussa pakko onkin.

Äiti Cleo on Maunon siskopuoli isän puolelta, joten varmasti erinomaista geenistöä, sanoo Mauno!

Pentueen elämää voi seurata omassa blogissaan.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Potilas Saarinen näyttelykiellossa

Meillä on tässä sunnuntaista asti podettu pientä kinttuvaivaa. Sunnuntaina löytyi yhtäkkiä karvaton kohta jalasta, puolta viikkoa kohti se näytti paranevan, sitä hoidettiin Bepanthenilla, Bacibactilla ja Maunon suureksi harmiksi myös Cothivetillä.



Eilen illalla se oli taas hurjan punainen, joten tänään matka suuntasi aamulla Käpälämäkeen kinttua näyttämään. Varmaa diagnoosia ei saatu, mutta läikästä otettiin sieniviljely (epätodennäköinen, koska Maunon ainoa kissakontakti on ollut äitinsä, joka on sienettömäksi todettu) ja sen lisäksi keskusteltiin mahdollisuudesta allergiaan ja stressistä ja turhautumisesta. Maunolla on ollut erilaisia allergiaan viittaavia ongelmia pienessä määrin koko ajan. Pienenä pieretti kanaruuat. Sitten tuli naamaan skraiduja, jotka loppuivat kun PlaqueOff lopetettiin. Vuoden vaihteessa anturoita järsittiin ja se loppui kun raksut vaihdettiin. Mikähän nyt kutkaisi?

Myös kevät ja lisääntyvä valo voi saada nuoren miehen hieman turhautuneeksi, vielä kun harakatkin rakensivat pesän suoraan ikkunan taakse. Sitä helpottamaan kokeillaan nyt Feliwayta ja yritetään keksiä lisää aktivointiakin. Onneksi kevät on tulossa ja päästään taas enenevässä määrin ulkoilemaan.

Mutta sellainen seuraus tästä seikkailusta nyt oli, että me ei sitten näytellä viikonloppuna Turussa. Harmi homma, varsinkin kun systeri Vuokko ja Manu-vaari ovat molemmat paikalla. Nyt ei ole muuallekaan ilmottauduttu, joten katsellaan mitä tässä tulee ja koska näytellään jos näytellään. Terveys ensin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Möyryläinen


Sohvanpäälliset lähtivät viikonloppuna pesuun ja sohvan päälle tuli väliaikainen peite, päiväpeittona aiemmin palvellut. Ja sehän on Maunon mielestä vallan mainio ratkaisu.

Peite on heitetty sohvan ylitse niin että selkänojan yli roikkuu puolen metrin verran kangasta. Mauno ujuttautuu sieltä peiton alle möyrimään selkänojan yli. Välillä täytyy sitten peitettä vähän nostaa, jotta herra saa happea. Mutta ilmiselvästi peiton sisässä on aivan äärimmäisen kivaa. Varsinkin jos siitä päältä vähän kutittelee.


Kun peiton nostaa selkänojan yli, siitä muodostuu mukava kannatteleva pussi, jossa voi kölliskellä vaikka kuinka kauan. Kölliminen on Maunon suosikkipuuhia.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Mauno Attenborough


Maunolla on käynyt nyt niin iso munkki, että lottovoittokin olisi pienempi. Nimittäin naapuruston harakat ovat rakentaneet pesän puuhun, aivan suoraan Maunon tähystyspaikan ulkopuolelle. Vain pari metriä ikkunasta suoraan! Vähänkö menee päivät tarkkaillessa!

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kodin putkimies

Tällä kertaa Tarkastaja Turakaisen kohteena oli kylpyhuoneen kaappi, sen sisältö ja putkitus. Mielenkiintoisia asioita, tuoksuja ja ääniä.


Jos jossain avautuu kaappi tai laatikko, Mauno on paikalla nenineen. Kaikki, ihan kaikki, pitää nuuskia tarkkaan. Siis todella tarkkaan. Mauno elää nenällään.


Yksi hassuimmista - siis ihmissilmään, kissalle siinä ei luultavasti ole mitään hassua - nenäasioista on kakan peittely. Kun kakka on tullut ja sitä aletaan peittelemään, otetaan ensin muutama kaapaisu. Sen jälkeen haistetaan, lisäkaapaisuja, haistetaan, lisäkaapaisuja jne, kunnes kakka on varmasti peitossa. Siis ymmärrän ne loppuvaiheen kaapaisut, että kakka on varmasti tarpeeksi syvällä, mutta ne ensimmäiset. Kun se kakka on vielä siinä ihan näkyvissä niin miksi sitä pitää haistaa?!? Näkeehän sen ihan silmilläänkin, että ei ole vielä peitossa.

Jos Mauno osaisi puhua, tämä olisi yksi niistä asioista, joihin kysyisin vastauksen.

Toinen samaan asiaan liittyvä kysymys olisi, että miksi pissaaminen suoritetaan ihan hiljaa, mutta kakkaamisesta tiedotetaan? Hurjasta maukumisesta ja huutamisesta kuulee aina millä asialla siellä ollaan. KAKKA TULLOO! huutaa Maukulainen. Joku hajupommivaroitus?

torstai 19. maaliskuuta 2009

Niin lähellä, niin kaukana

Maunon mielestä on silkkaa kiusaamista, että henkilökunta sulattaa pakastettua possunsydäntä astianpesukoneen jälkihöyryissä. Sinne melkein ulottuu, mutta ei kuitenkaan. Ihana muovipussi revittäväksi ja sisällä aarre.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mauno askartelee

Toissailtana vietimme askartelutalkoita ja leikkasimme ja taittelimme pakkauslaatikoita Railin Runokortteihin. Mauno tietysti osallistui täydellä innolla. Osallistumisen tärkein vaihde on sijoittuminen: mielellään keskeiseen paikkaan, josta voi tarkkailla tilannetta ja osallistua.


Leikkuussa tietysti käytetään ns. giljotiinia, mistä johdosta Maunollakin oli hetken pää kateissa...


Ja pöydän raosta hyökki pahviliuska, jota piti tietysti metsästää.


Aika pitkään Mauno viihtyi keskellä askartelupistettä, kunnes uni alkoi voittamaan ja Mauno siirtyi jääkaapin päälle ottamaan päikkäreitä. Sen kauemmaksi ei tohtinut mennä, jottei mene tapahtumia sivu suun.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Työn sankari

Eilinen työpäivä taisi ottaa herralla koville. Yöunet vedettiin sikeästi ja herrakin heräsi herätyskelloon säpsähtäen ja haukotellen. On se työläisen arki kovaa.


Onneksi ei joudu useampana päivänä peräkkäin töihin! Kotonakin pitää ehtiä puuhaamaan, eikä työpäivän jälkeen enää oikein energiaa riitä. Tänään oli riittänyt. Henkilökuntaa tervehti eteisen lattialla oleva avattu ja ympäriinsä levitelty kanaherkkuputkilo. Kaikki oli tietysti syöty. Ja nämähän olivat pakastekuivattuja herkkuja, joita saisi antaa 2-3 palaa 1-2 kertaa päivässä... Maukulainen vetäisi sitten melkein koko putkilon kerralla, mitä nyt osa levisi pahasti matolle.


Sitten tulikin unoset. Maha vieressä oli mukava köllötellä, tosin luulisi, että kintut puutuisivat tuollaisessa asennossa.


Ihme hotkopäivä. Aamulla vedettiin aamupalaa niinkuin ei olisi ruokaa ennen nähnyt ja kuppi olikin töistä tullessa tyhjä. Sen lisäksi herkkuputkilo. Ja sitten ravataan ruokakupilla jatkuvasti katsomassa olisiko jotain ilmestynyt. No ei ole! Illalla voisi jotain pientä antaa. Vesikin on maistunut kummasti, olisikohan herkkuputkilon jälkeen pikkuinen jano?

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Duunia pukkaa

Maukan maanantaiaamu oli vähän karu: joutui duuniin. Huhhuh. Kopperoon, ratikkaan ja byrooseen, tosta vaan, varoittamatta.

Paitsi että siellä oli taas aika jänskäpänskää. Aamupäivä meni henkilökunnan huoneessa suljetun oven takana, tosin siellä kävi kaikenlaisia vieraita. Hirveesti oli tohinaa kun piti tutkia kaikki paikat ja sitten ne vieraatkin piti haistella! Eikä se mitään, mut sit ihan yhtäkkiä sen ikkunan taakse tuli kaks paistia! Ne piti heti hätistää (huomatkaa hännän liikerata!), mutta ne ruojat meni siihen ihan lähelle. Paha tilanne!


Puolenpäivän maissa iski sitten sen verran väsy, että henkilökunta ajatteli, että vetelen vaan torkkuja tuolissa. Se avas oven ja pisti siihen jonkun pahvin eteen. Hehe, luuli sen pidättelevän meikäläistä. Vähän siinä roikuskelin ja tsuip vaan, yli ja retkelle. Aika monta kertaa se haki mut sieltä vastapäisestä huoneesta ja vähän muualtakin.

Langan päässä olleet asiakkaat saattoi hiukan ihmetellä kun se yhtäkkiä sanoi, että saakelin karvasuikero...



Harjoiteltiin vähän sosiaalisuutta tänään, lähinnä ajatellen ensi viikon näytelmää. Ettei sitten talven jäljiltä tule ihan kylmiltään outoon paikkaan joutuminen. Kesällä on ulkoilun myötä enempi harjoitusta, mutta nyt on tullut käkittyä aikalailla sisällä keskenämme. No, Mauno oli taas oma lunki itsensä, joten ehkä me selvitään.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Kaksi kuukautta kuhmukerttusesta


Henkilökunta sai aktiivisuuspuuskan ja ompeli Moderncatissa nähtyjen ohjeiden mukaan Maunolle linnun. Ompelu ei ollut ihan niin sujuvaa kuin henkilökunta ajatuksissaan kuvitteli, eikä varsinkaan lopputulos... Pää on hieman omituisen muotoinen, kyljet kuhmuraiset ja koska kynsien keston vuoksi tuli valittua hieman paksumpi kangas, olikin pyrstön sulkeminen kohtuullisen vaikeaa. Siispä siitä tuli kuhmukerttunen.


Mutta ei sen väliä, Mauno oli siitä joka tapauksessa kovasti kiinnostunut.


Kerttunen päätyi lentelemään linnan ruohikkoon, josta sitä voi pyydystellä sekä ylä- että alakautta. Kiinnitysnaruna oleva siima tosin täytynee jossain vaiheessa vaihtaa kestävämpään versioon, sillä ensimmäinen versio kesti viitisen minuuttia. Sitten kun vielä keksisi mikä kestäisi herran pureskeluintoa.


Alkuperäisessä ohjeessa linnun sisään laitettiin täytteen lisäksi myös kuivattua kissanminttua, mutta meillä ei huumehia suosita. Toisin sanoen Mauno ei saa niistä mitään kicksejä. Ei ainakaan vielä.


Oikeastihan näitä olisi voinut ommella parven, mutta ehkä tämä jää ainokaiseksi. Tai sitten pitää testata notkeammalla kankaalla.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kosto on suloinen.

Henkilökunta heräsi tänä aamuna (lauantai ja vapaapäivä!) 5:15 siihen kun paperimassainen Öthö tiputettiin päähän hyllyltä. Seuraava herätys oli 7:30 riehuntaa mm. viherkasvin kanssa. Siitä seurasi niska-perse-heitto-ovi-ulos Maunolle ja ovien sulku makuuhuoneeseen. Sen jälkeen henkilökunta goisasi ylhäisessä yksinäisyydessään kymmeneen asti.


Aamuherätyksestä suivaantuneena henkilökunta kävi ostamassa keskiaikaisen kidutusvälineen: valjaat. Pentuvaljaat eivät oikein mahdu Maunolle enää, joten uusille oli tarve auringon alkaessa paistaa.

Kuten aina ennenkin, valjaiden pukeminen sisällä aiheutti välittömästi kävelyhalvauksen ja jatkuvan kiemurtelun ja heittelehtimisen. Mikä niissä onkin niin vaikeaa, ulkona ne eivät haittaa kävelyä, hyppimistä ja kiipeämistä ollenkaan?


Valjaat ovat Kesomaan heijastavat tummanharmaat M-koon valjaat. Herra on sen verran suikero malliltaan, että niitä sai kiristää aikalailla ja vöiden päät jäivät aika pitkiksi. Pitänee leikata lyhyemmiksi, pujotuslenkkiä näissä ei ole.


Auringon paistaessa kävimme testaamassa valjaita lyhyen ulkoiluhetken kadun toisella puolella kuivahkolla alueella. Myös lumessa piti tietysti hieman tarpoa ja huudella varikselle. Käynti pitkästä aikaa ulkona oli niin jännittävä, että uni vei heti, kun oli saanut itsensä nuoltua puhtaaksi, joten henkilökunta säästyi pahemmalta huutamiselta. Mutta jahka ulkoilu alkaa taas muodostua rutiiniksi, alkanee huutokin.

Huoh.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Siloposki linnanherra


Aktiiviset lukijat varmaankin muistavat Maunon taannoisen scarface-ongelman eli naamaan ilmestyvät skraidut. Henkilökunta epäili niiden johtuvan koheltamisesta, mutta kun niiden esiintymistiheys vain kiihtyi, alkoi diagnoosi epäilyttää. Sitten saatiin vinkki, että hammaskiven estoon käytetty PlaqueOff voisi olla skraidujen taustalla, tosin siis jonkinlainen allergia merilevälle. PO jätettiin pois ja kas, skraidut loppuivat.

Hankalaa on se, että henkilökunta ja Mauno eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen hampaiden harjaamisesta, joten nyt hampaiden huolto on vähän retuperällä. Toivottavasti raaka liharuoka auttaa edes jonkun verran.


Toinen onnistunut siirto on ollut konkreettisempi siirto - linnan siirtäminen olohuoneeseen makuuhuoneesta. Linna on ollut todella suosittu ja erityisesti sen katolla oleva nukkumataso, jolla nukutaan ainakin iltapäikkärit. Ilmeisesti jonkun verran myös päiväpäikkäreitä - ja kuka tietää missä yöllä nukutaan. Välillä mamman kainalossa, mutta välillä omilla teillään.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Kielletty ajosuunta


Maunolla on muutama kielletty paikka. Turvallisuussyistä.

Niinkuin nyt esimerkiksi tämä makuuhuoneen seinällä, sängyn päädyssä oleva hylly. Koska se on Ikean Lack-hylly ja seinät ovat muinaista kanankakkaa (talo rakennettu 20-luvulla), ei sen seinässäpysymistä takaa mikään. Varsinkaan, jos viisikiloinen kolli hyppää sille. Ja ottaen huomioon, että henkilökunta nukkuu pää suoraan hyllyn alla, voisi pitää turvallisempana, että hyllylle ei hypittäisi.

Kuten kuvista näkee, kielto on mennyt hyvin perille.


Hyllylle hypätään tasan silloin, kun halutaan huomiota. Esimerkiksi aikaisin aamulla, kun henkilökunta vielä nukkuu. Mukavinta on tiputella hyllyltä tavaraa. Kops vaan ja suoraan henkilökuntaa päähän. Huomio taattu.

Kaikkea on yritetty. Ei! Shhhhhh! Sitruunaa. Tavaroiden kasaamista hyppyreitille. Ignoorausta. Makuuhuoneesta poistamista.

Tänäkin aamuna sain huopaisen Örkin päähäni. Jatkoin unia. Paperimassaisen Öthön vieressä on nyt sitruunapullo. En välttämättä haluaisi sitä päähäni. Mutta en ihmettelisi, jos se sieltä jonain päivänä, tai yönä, tulisi.

Myönnän tappioni. Mitään en ole tuolle luupäälle onnistunut opettamaan.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Maunos Papanapouloksen naistenpäivätervehdys

Rauhallinen sunnuntaiaamupäivä. Aurinko paistaa ja ulkona on keväinen ilma. Henkilökunta lojuu sohvalla kone sylissään ja surffailee netissä. Mauno touhuilee omiaan. Seesteinen vapaapäivä on aluillaan.

Yhtäkkiä Mauno säntää vessasta hirveällä ryminällä makuuhuoneeseen ja juoksee hepuliympyrää. Henkilökunta kiinnittää huomion ryminään, vaisto sanoo, että tämä ei ole normaalia aamuhepulia. Mauno rauhoittuu ja kulkee makuuhuoneessa selkä kyyryssä nenä maassa. Ei tule luokse henkilökunnan huudellessa. Jotain on ilmassa.

Henkilökunta miettii venäyttikö Mauno jotain hepuloidessaan liukkaalla lattialla.

Moonwalk. Ahaa. Mystinen ryminä muuttuu tavalliseksi kakkainsidentiksi.

Jotain on jäänyt asioidessa matkaan. Henkilökunta menee tarkistamaan. Mauno ei anna ottaa kiinni, jotta peräosaston voisi tarkistaa, mutta henkilökunnan silmiin osuu sängylle jätetty muisto.


No onhan se varmaan ryminän verran ärsyttävää ollutkin, kun tuollainen on jäänyt peräpeiliin kiikkumaan.

Kiitos vaan Mauno, kun toit sen sänkyyni. Tänään olikin lakanoidenvaihtopäivä...


Mauno on lievän närkästynyt, että herrasmiehen intiimiasioita paljastetaan julkisesti.

Kerrottakoon myös, että tänään tuli ikää 11 kk ja oli tietysti myös punnipäivä. Painoa jälleen tasan 4,5 kg, joten ihan tasaisella viivalla mennään. Kuukauden päästä synttärit ja eiköhän me siihen lopeteta nämä kuukausipunnitukset ja otetaan mittaa sitten tarvittaessa.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Kissa kiipelissä


Mauno sai normaalin hepulikohtauksensa päivällä ja keskittyi tänään kylpyhuoneen tienooseen.


Oven päälle oli ihan pakko päästä ja pääseehän sinne hyppämällä eteisen kenkäkaapin päältä. Eteisessä vaan katto vähän muuta kotia matalammalla, joten siellä oven päällä on vähän ahdasta.


Mutta mitenkäs sieltä tullaan alas? Sepä ei olekaan niin helppoa kuin ylöspäin meno. Eestaas tepastelua ja tiedotusta. Naapurit varmaan kuulivat, että oven päällä ollaan. Mutta tullako alas päädystä vai sivusta?


Herra Tossavainen mietti myös vaihtoehtoa, että hännän kiepauttaisi valaisimen tangon ympäri ja heilauttaisi siitä voltin.


Samaa reittiä se sieltä loppujen lopuksi tuli alas kuin meni ylöskin.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Trendipelle


Jotta Mauno ei tuntisi itseään vähäosaiseksi ja syrjityksi, henkilökunta kävi tänään yhdessä Atte-kollin henkilökunnan kanssa ostamassa Maunolle ja Atelle omat Furminaattorit. Kun kerran Mäykysellä ja Mustalla ja Harmaallakin on.


Ensin Furminaattoria piti kovasti tutkiskella. Henkilökunta sai vedetty samassa yhteydessä muutaman vedon ja heti hurinamoottori käynnistyi. Karvaa lähti jo ensimmäisellä vetäisyllä tukko.


Korka Furminaattorissa ei ole keräilysysteemiä (ilmeinen puute!), päädyttiin siihen, että perustetaan sängylle furminointiasema, joka rakentuu aluspyyhkeestä, jonka voi tarpeen mukaan pestä tai tarrarullata. Tai imuroida.


Mauno on tyytyväinen, mutta hieman hankala furminoitava, sillä paikallaan ei voi olla vaan pitää huristellen kiertää ympäriinsä. Veto kerrallaan asia edistyy.


Ja lähtihän sitä karvaa jo ensikokeilulla aikamoinen määrä. Liian usein ei ehkä kannata furminoida, ettei iske kaljuus, mutta jospa tämä hieman sitä leijuvaa karvamäärää vähentäisi.


Toivossa on hyvä elää...