Duunia pukkaa

Maukan maanantaiaamu oli vähän karu: joutui duuniin. Huhhuh. Kopperoon, ratikkaan ja byrooseen, tosta vaan, varoittamatta.

Paitsi että siellä oli taas aika jänskäpänskää. Aamupäivä meni henkilökunnan huoneessa suljetun oven takana, tosin siellä kävi kaikenlaisia vieraita. Hirveesti oli tohinaa kun piti tutkia kaikki paikat ja sitten ne vieraatkin piti haistella! Eikä se mitään, mut sit ihan yhtäkkiä sen ikkunan taakse tuli kaks paistia! Ne piti heti hätistää (huomatkaa hännän liikerata!), mutta ne ruojat meni siihen ihan lähelle. Paha tilanne!


Puolenpäivän maissa iski sitten sen verran väsy, että henkilökunta ajatteli, että vetelen vaan torkkuja tuolissa. Se avas oven ja pisti siihen jonkun pahvin eteen. Hehe, luuli sen pidättelevän meikäläistä. Vähän siinä roikuskelin ja tsuip vaan, yli ja retkelle. Aika monta kertaa se haki mut sieltä vastapäisestä huoneesta ja vähän muualtakin.

Langan päässä olleet asiakkaat saattoi hiukan ihmetellä kun se yhtäkkiä sanoi, että saakelin karvasuikero...



Harjoiteltiin vähän sosiaalisuutta tänään, lähinnä ajatellen ensi viikon näytelmää. Ettei sitten talven jäljiltä tule ihan kylmiltään outoon paikkaan joutuminen. Kesällä on ulkoilun myötä enempi harjoitusta, mutta nyt on tullut käkittyä aikalailla sisällä keskenämme. No, Mauno oli taas oma lunki itsensä, joten ehkä me selvitään.

Kommentit

  1. Huh! Miten ihmeessä siellä töissä normaalisti pärjätäänkään ilman Maunoa? Pulut vaan hyppii ikkunalaudoilla ihan holtittomasti. Tietysti ehkä suuremman asiakaskadon välttämiseksi ihmisiä ei kannata toistuvasti kutsua saakelin karvasuikeroiksi, joten ehkä Maunon on toisaalta hyvä välillä pitää vahtia kotonakin.

    VastaaPoista
  2. Hihii, mainio Mauno. Tsuip vaan sanoi karvasuikero. :cD

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Ei sanoja.

Unisexiä vessatiloihin