Eppu The Body finaalissa

Eilen koitti sitten se aamu, kun - näillä näkymin - viimeistä kertaa lyötiin kamat kasaan, Eppu koppaan ja matka kohti näyttelyä, tällä kertaa Tamperetta ja PIROKia, kohti alkoi. Aamukuuden herätys ei ole kenekään ilo ja vielä tahmeamman siitä tekee Epun ainainen vastaanhankaisuus koppaan joutumisesta. Onneksi hangoittelu loppuu sillä sekunnilla kun koppa laskeutuu auton takapenkille, joten monesta minuutista ei ole kyse.

PIROKin näyttely oli perinteisesti "Pirkkahallissa", mikälie messu- ja urheilukeskus nykyään onkin nimeltään, ja se on onneksi avara ja tilava halli, jossa häkkipaikat olivat väljissä eurokehissä. Vaikka paikat olivatkin ennalta numeroidut, oli tietysti joku uuvatti käynyt omin päin varastamassa yhden häkin rivin päästä ja koko järjestys oli mennä sekaisin. Saimme kuitenkin omat paikkamme, Eppu keskellä, Kiija-isomummo toisella puolella ja Emir-veli Ukko-kavereineen toisella puolella. Siinä oli näyttelyn mau-jengi kasassa.

Heti alkuun paljastui, että Eppu oli merkitty tuomarin listassa poissaolevaksi. Tämän jälkeen henkilökunta sai hieman ravata sinne tänne ilmoittelemassa, että kyllä me ollaan paikalla. Kotona kasseja purettaessa paljastui syykin: eläinlääkärin assistentti oli antanut leimatun vahvistuskirjeen takaisin henkilökunnalle, vaikka se pitäisi toimittaa sihteeristöön. Eikä henkilökuntakaan virhettä havainnut, kun papereita oli isompi kasa ja lääkäripöydältä lähteissä tavaraa on yleensä reippaasti käsissä, on kissan tunkeminen koppaan, kamojen kasaus, ohjelmavihkosta, rekkaripapereita ja muita käsissä... no, mukana oltiin kuitenkin.

Päivän ensimmäinen varsinainen ohjelmanumero oli rotuesittelyt, joihin osallistuivat Kiija ja Emir. Kiija edusti hyväntuulisena kasvattaja-Päivin sylissä. Sillä on kyllä kotimaisen maupopulaation komeimmat mascarat!

Eppu otti tutun näyttelyasennon ja demonstroi miten stressaava häkkieläin käyttäytyy... Henkilökunta on hienosta pojastaan toooosi ylpeä.

Naapurissa Kiija-mummeli oli pääosin pitkästynyt. Ehkä myös masentunut moisen höppänän periyttämisestä...

Epun tuomarina oli hollantilainen Charles Spijker-Schukin, kokenut tuomari joka on aika usein näyttelyissä Suomessa tuomaroimassa. Hänen pöydälleen emme koskaan olleet kuitenkaan osuneet, joten ihan mielenkiinnolla menimme esittäytymään. Menestyspaineita ei ollut (niinkuin ei yleensäkään, rennolla otteella on menty), mutta nyt kun viimeinenkin titteli on saavutettu, ei sertejä tarvitse jännittää ja tulos on aina sama, KM eli kunniamaininta (HP englanniksi). Emi-veli oli tietysti leikkaamattomana ensin.

Eppu oli tietysti pöydällä rento kuten aina ennenkin, istuskeli ja katseli ympäristöään. Tuomari kehui kovasti Epun upeaa bodya, erityisesti koska se on kastraatti, joilla on taipumus helposti hieman lösähtää. Eppu sen sijaan on timmissä kunnossa ja kroppansa rakenteeltaankin todella hyvä. Samoin kiiltävä turkki sai kehuja, vaikka onkin lähes musta. Luonne tietysti oli ihan huippu. Kutsu takaisin Tuomarin Parhaat -valintoihin tuli.

Kun tuomari oli saanut kaikki päivän kissat arvosteltua, oli TP-valintojen vuoro. Ensin leikkaamattomat, joissa Emi kävi näytillä, mutta tie tyssäsi bengalin voittoon. Epun vuoro oli kastraateissa ja vastassa olivat devon rex ja abessinialainen. Henkilökunta meni rennoin ottein, kuunteli ilolla tuomarin kehut kaikista kissoista (Epun hieno vartalo, kiiltävä turkki, hyvä ilme, ja tietysti vielä erityisesti mieltä lämmittävä kehu siitä miten excellentisti se on esitetty) ja kun tuomari ilmoitti että aby on hänen päivän kolmosensa, rex kakkosensa ja Eppu päivän ykkönen, henkilökunta meinasi pyärtyä. Aivan puun takaa tuli Epun uran toinen nominointi ja paikka paneelissa eli loppukilpailussa! Latvian TP oli olosuhteiden armosta, siellä koko näyttelyssä oli vain neljä kastraattiurosta, mutta nyt kyseessä oli (kuulemma) vuoden suurin näyttely Suomessa. Huhhuh!

Kiija oli kakkonen omassa TP-valinnassaan (eri tuomari) ja aivan hilkulla sekin päätyä paneeliin, olisipa ollut hieno tuplapaneeli!

TP-voiton kunniaksi sai toisen ruusukkeen KM-ruusukkeen vierelle.

Päivän aikana juhlittiin pienellä tarjoilulla ja kuohuvalla myös Epun taannoista Supreme Premier -valmistumista. Tarjoilut tarjosi Iltavillin kissala ensimmäisen kasvattamansa Supremen kunniaksi.

Paneelissa eli Best in Show -kisassa ei omistajat saa esitellä tuomareille omaa kissaansa, joten kissat viedään ennen paneelin alkua häkkeihin odottamaan ja assistentit esittelevät ne sieltä sitten tuomareille. Eppu ei ollut kovin tyytyväinen desinfiointiaineelle haisevassa häkissä ja olikin selvästi vähän jännittynyt.

Kantajakseen Eppu sai Even, joka kantoi Eppua tosi hienosti, kiitos vaan! Paneelissa kaikki saman kategorian kissoja arvostelleet tuomarit päättävät jokaisen tuomarin parhaaksi valitsemista yhden kaikista parhaan eli BIS-voittajan. Eppu ei ääniä saanut, mutta pääasia olikin osallistuminen ja käyttäytyminen.

Myös paha birma Viivi, joka henkilökunnan kyydillä matkassa olimme, pääsi paneeliin ja sai jopa yhden äänen. Autossa oli siis hymy huulessa paluumatkalla hyvin menneen päivän johdosta.

Päivän seteli on varsin selvä. Klikkaamalla isommaksi

Tyyppi: Solid & muscular, exc(ellent) weight distribution for a neuter
Pää: Wedge shape with straight profile, good depth in chin
Silmät: Large, oval, exc gooseberry colour
Korvat: Wide at base, exc set
Turkki: Shiny coat, exc texture, looking almost more like a black cat from the distance
Häntä: Medium long
Kunto: Exc condition & temperament
Yleisvaikutelma: Sweet & easygoing guy
Arvostelutulos: PH

Näillä näkymin tosiaan tämä jäi viimeiseksi näytelmäksi Epun kanssa, mutta ehkä vielä joskus johonkin lähinäyttelyyn menemme verestämään muistoja ja pitämään yllä käsittelykokemusta. Paljon on koettu, opittu ja nähty ja pääosin on ollut oikein hauskaa. Ihmisiin ja kissoihin on tutustuttu, maailmaa on nähty ja euroja pistetty haisemaan. 31 näyttelyä takana. Terveisiä kaikille näyttelymaailmasta tutuille!