Tylsät jutut

Me ollaan tylsiä.

Joulukalenterin aikaan joku anonyymi lukija kommentoi, että blogista on tullut tylsä. Jutut on lyhyitä ja tylsiä ja kuvatkin on tylsiä ja aina samanlaisia. (En jaksa käydä tarkistamassa, mutta jotenkin näin se meni.) Kommentoin kommenttia jo silloin, enkä halua mitään draamaa tässä käyntiin pyöräyttää, mutta koska kalikka ns. kalahti niin harkinnan jälkeen ajattelin kirjoittaa asiasta.

Kalikka ei kalahtanut yllätyksestä vaan siitä syystä, että samaa on henkilökunta itsekin pohtinut. Että bloggauksen motivaattorit ovat jo pidemmän aikaa olleet hakusessa. Lopettamistakin on tullut mietittyä.

Me oikeasti eletään tosi tylsää elämää. Pojat ovat tukevasti keski-iässä, henkilökunta samoin eikä täällä oikeasti tapahdu juuri mitään raportoimisen arvoista.

Perinteiseen kissojen tapaan pojat nukkuvat valtaosan vuorokaudesta. Loppuosana syödään, käydään vessassa ja meillä myös kovasti sylitellään. Siitä on ihan tosi vaikea saada loputtomiin juttua ja kuvia aikaiseksi, varsinkin toisistaan erilaisia kuvia. Pojat ovat aika laiskoja leikkimään, kunnon painit nyt otetaan päivittäin ja Mauno myös tykkää juosta, mutta siinä se leikki melkein onkin. Henkilökunnan on vaikea leikittää poikia, koska kuvio on aina sama: Mauno alkaa leikkimään, Eppu ryntää paikalle sarvikuonon tavoin, Mauno siirtyy taka-alalle tarkkailemaan. Eppu leikkii ja kun leikki saavuttaa riehunta-asteen, Maunolle iskee poliisivaihde päälle, ja se käy Epun kimppuun – ja sitten painitaan (ihan ystävällisessä mielessä toki, ei mitään oikeaa aggressiota). Leikittäminen siis loppuu aina lyhyeen.

Kun ikää on pojilla kohta jo 8 ja 9 vuotta, elämä vaan on aika tasaista. Samoja ruokia on syöty vuosikaudet, aina se sama paketti tulee kuukausittain Zooplussasta. Ei olla kohta neljään vuoteen muutettukaan niin nukkupaikat ja vessat ja muut on samat.

Kuvien laatu on parantunut alkuajoista huimasti, kun henkilökunnan kiinnostus, taito ja kalusto ovat kohentuneet, mutta samaa rataa on noussut itsekritiikki (noh, oikeasti ehkä vielä enemmän). Mitä tahansa ei enää haluta julkaista. Ihan varmasti tietynlainen rentous on siinäkin puuhassa hävinnyt.

Vastavuoroisuuden kanssa on myös melko hiljaista. Henkilökunta on aika laiska seuraamaan blogeja (alan kuin alan) nykyään, vain niitä oikeasti ihmistuttujen blogeja tulee seurattua. Ja niinkuin moni muukin, vielä seuraamista huonompi jättämään kommentteja. Kommentteja tulee myös tähän blogiin aika hiljailleen. Siinä on tietysti paikka oravanpyörälle: hiljaista tällä puolella -> hiljaista sillä puolella -> motivaation lasku -> postaukset vähenevät ja niin edelleen.

Blogia on nyt kirjoitettu kohta yhdeksän vuotta, Maunon syntymästä asti. Eppukin on ollut mukana melkein 8 vuotta. Vaikea löytää aiheita, joita ei tänä aikana olisi jo montaan kertaan kaluttu. Uusia jäseniä ei ole porukkaan tullut, mutta onneksi ei vanhoja poistunutkaan. Aina välillä haaveissa on ollut sijoitustyttö porukkaan, mutta vielä ei ole ollut sen aika.

Mihin tästä sitten? Ei tietoa, ei päätöksiä. Ainakaan vielä ei ole mitään suuntaa selvillä, on vain ajatuksia.

Toivotetaan vaan aurinkoista kevättä kaikille vielä mukana oleville lukijoille! Ja hei, ei täällä pakko ole käydä, jos tuntuu huonolta!