Voihan pehmeät peet

Kuten varmaan kaikki kissablogimaailmassa seikkailevat tietävät, Naukulassa on taas maaoravia! Tällä kertaa kuusi kappaletta ja hieman enemmän värivariaatioitakin kuin viimeksi. Virallisesti he ovat Pinkkitassun P-pentulaisia, Pekka (ainoa punainen ja poika), Paula, Pirkko, Patricia, Psipsina ja Priscilla. Kävimme Triolan Tarun kanssa taas yhdessä visiteeraamassa pentulaisia kun he olivat karvaa vaille 3-viikkoisia. Tuolloin möngittiin vielä kiltisti omassa pesässä, mutta sittemmin peet kuuluvat lähteneen jo tutkailemaan maailmaa oma-aloitteisesti yli laitojen.

Pentueen äiti on tietysti Naukulan oma Noomi, joka viimeksi oli niiden maaoravien joukossa kaksi vuotta sitten. Noomi on oikein erinomainen mamma, vieraat saivat käpistellä pentusia rauhassa ja Noomi jopa lähti välillä matkoihinsa luottaen siihen ettei pennuille satu vieraiden käsissä mitään ikävää. Välillä sitten tarkkailtiin, että mitäs ne ipanat siellä touhuavat ja vikisevät.

Tässä on Pirkko, joka oli heti kärkeen saanut nimen Asenne-Pirkko, eikä se jäänyt epäselväksi miksi. Tässä tytössä on pippuria ja varmaan vähän ruutiakin.

Mamman maitobaari oli ahkerassa käytössä, vuorotellen ruokailtiin ja sitten vähän möngittiin ja sitten otettiin tirsoja. Ei kai sitä kissanpennun muuta tarvitsekaan tehdä? Tädit siinä sitten sössöttivät pentulaatikon vierellä.

Vähän tässä on jotain pientä painintynkää menossa tyttöjen kesken.

Pekka vetäisi oikein kunnon överit maitobaarista ja simahti massu pullollaan. Muilla oli siinä vaiheessa vielä tankkaus kesken.

Voi noita pieniä tassuja, jotka leipovat mamman kylkeä rytmikkäästi samalla kun imetään baarista ravintoa.

Tässä kaikki tankilla samaan aikaan. Pentukasa oli kuin vellova ameeba, jatkuvasti muotoaan muuttava, kun jokainen hakee koko ajan parempaa asemaa kasassa. Kun yksi on hetken pinon päällimmäisenä, seuraava jo tunkee yli tai ali. Ikiliikkuja on keksitty.

Naukulan Mammalla on siellä taas oikein vierasrumba menossa, eikä siinä kyllä varmaan helpotusta tule tämän vuoden puolella. Mekin aiomme mennä vielä uudelleenkin pentusia katsomaan. Eihän sieltä voi pysyä pois, jos vaan vieraskalenterista vapaa slotti löytyy.

Sulo ja Namu jäivät nyt hieman vähemmälle huomiolla, ainakin kuvauksellisesti, kun huomio keskittyi pentuhuoneeseen. Suloa kyllä kovasti ihasteltiin kahvipöydän ääressä ja Sulo esittelikin lihaksikasta kroppaansa ja upeita massutäpliään tädeille hyvin ylpeänä. Kunhan pentuset hieman vielä kasvavat taitaa Sulollekin koittaa kiireemmät ajat.