Ulkopelko

Henkilökunta teki Epun mielestä epäilyttävän teon ja tuli yksi päivä kotiin kummallisen vihreän nahkahärpäkkeen kanssa. Eikä pelkästään tuonut sitä kotiin, vaan pisti sen Epun päälle.

Valjaat! Se tarkoittanee ulkoilua? Ei hyvä juttu.


Eppu pakeni ikkunalle katsomaan ulos ja totesi, että tuonne en ainakaan mene.


Maunolla taas ei ollut mitään valjaita vastaan, päinvastoin, niillä oli kiva leikkiä ja erityisesti pureskella päitä. Sen lisäksi valjaissa ei ole mitään pahaa - ne tarkoittavat ulkoilua, joka on ihan superkivaa.


Henkilökunta ei aseta kovia toiveita Epun ulkoilulle, sillä se inhoaa kaikkea, mihin liittyy omasta kodista ulos meno. Kassissa tai ilman. Oven takana on pelottava maailma, mutta Eppu ei ymmärrä sitä, että kun se pääsee jännityskynnyksen yli, kaikki on ok ja kivaa. Niin aina reissussakin. Lähtö on kamalaa, mutta perillä onkin sitten oikeastaan ihan kivaa ja Eppu on ihan relana.

Vaikka ulkoilu ei Epulle maistuisikaan, on valjaat ihan hyvä olla olemassa sillekin omat. Henkilökunta arpoi kovasti mahtuisiko M-koko Epulle ja ystävällinen myyjä tiedusteli minkärotuisesta kissasta on kyse. Kun vastaus oli egyptinmau, totesi myyjä, että ahaa, se onkin sitten sellainen hoikka malli. No juuei, pitäisi kyllä olla, ja Mauno onkin, mutta Eppu on toista maata, eikä sitä kyllä voi hoikaksi moittia. Se on vanttera. Koko ikänsä ollut pentueen vankkarakenteisin, eikä se siitä ole siroksi ja elegantiksi mauksi muuttunut.

Mutta valjaat mahtuivat hienosti, jäi vielä tilaakin. Nyt sitten paisteisia päiviä ja kuivaa pihaa odottelemaan.