Tänään on ollut juhlapäivä, meidän oma Puippunen täytti 10 vuotta. Ja kylläpä Pöpinder onkin ollut varsinainen napakymppi meille.      Eppu tuli vähän kuin varkain, ei pitänyt tulla toista kissaa vaan Maunon jäädä ainokaiseksi, mutta sitten oli Peppuli tarjolla ja Mauno vähän turhan aktiivinen ja liikaa henkilökunnan aktivoitavaksi. Eppu tuli, voitti sydämet ja niistä tuli Maunon kanssa parhaat ystävät ja painikaverit. Kun sitten tuli Maunon aika lähteä, oli Epulla iso ikävä ja sitä ikävää lohduttamaan löytyi onneksi nopealla aikataululla Lyyra. Ja taas Eppu näytti suuren sydämensä (ihan lääkärin ultraäänellä toteaman sellaisen!) ja otti Lyyran vastaan rauhallisen ja diplomaattisen setämiehen elkein ja taas oli uusi kaveripari syntynyt.   Eppu on maailman pehmein, se rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisen ystävällinen ja kärsivällinen se on lapsille (vaikkei niistä ole hirveästi kokemusta saanutkaan, mutta jotenkin se tunnistaa pikkuihmiset) ja sitä saa ihan jokainen rapsuttaa ja kuopsutt...
 
Miten tuollaisen katseen edessä voi ajaa kissan pois huoneesta ilman, että sydän särkyy? ;D
VastaaPoistaEi olisi pystynyt poistamaan kissaa maalauksen tieltä, ei vaan olisi voinut!
VastaaPoistaTosi mummon piti lopettaa posliininmaalaus aikoinaan, kun sinisilmäkissa halusi AINA olla läsnä ihan nenän alla. NIin lähellä kuin suinkin voi. :D
VastaaPoistaEikä toi ilme! :D Vähän samanlainen kuin se "en se minä ollut" -ilme.
VastaaPoistaMauno <3
VastaaPoista