M•A•U•K•U•J•A

Henkilökunta sai viimein aikaiseksi napata kaupungilta uusimman Kissafani-lehden, sillä siinä on juttu egyptinmausta ja jutussa poseeraa myös Mauno, sekä lukuisa joukko Epun sukulaisia, mm. veli Nelson ja sisko Enna, sekä Azi-mummu ja Kiija-isomummu. 

Eilen henkilökunnan ohjelmassa oli ensin ulkoilua Maunon kanssa (vielä kun säät sallivat...) ja sen jälkeen jo kuukauden kaapissa odottaneen kankaan esilleotto ja ompeleminen. Ja sekös poikia innostutti. Kun henkilökunta levitti kankaan esille, olivat pojat välittömästi menossa mukana. Kankaasta syntyi lattiatyynylle uusi päällinen vanhan auringossa kulahtaneen laastarikankaan tilalle. Eppu otti välittömästi tyypit ja testasi miten uusi pakkaus sopii köllimiseen. Ja jos asento huolestuttaa, henkilökunta voi lohduttaa että parhaillaankin Eppu makaa siinä selällään tassut kattoa kohti. Ei paljon mitään uutta valtakunnassa.

Meillä on ollut vähän homman punainen lanka hukassa. Kunnes pari iltaa sitten Eppu alkoi peippailemaan henkilökunnan kameran kaapelilla ja sehän ei ole sallittua, hankaloittaisi kovasti tännekin kuvien laittamista. Henkilökunta muisti Epun pentuaikojen rakkaan lelun, Punaisen Langan, jolla se jaksoi leikkiä aina vaan ja mietti olisiko se tallessa. Löytyihän se poikien valtavasta lelukorista kun oikein penkoi ja siitäkös se riemu repesi. Alkoi ennennäkemätön (no melkein...) pukkihyppely ja riehunta, niin kova meno ettei Mauno-poliisikaan uskaltanut menoon puuttua, katseli vaan ihmeissään. Taika oli tallella. Valitettavasti kohtaus tuli niin yllättäen ja myöhään, että videolle ei saatu tallennettua, mutta ehkä joskus. Seuraavan yön aikana lanka oli saanut lisää kyytiä ja katkennut, mutta paikkasimme sen solmulla. Langan tenho on hieman laantunut, joten ehkä muutaman päivän päästä piilotamme sen edelleen ja kaivamme jälleen esiin. Toivottavasti henkilökunta muistaisi hieman ai...

Niin on ankea ja kova elämä pojilla, että tyynyksikään ei saa kuin vaivaisen pannulapun. Sitä halataankin sitten sitä tiukemmin, aarretta.

Viileämpien ilmojen tultua Eppu on siirtynyt nukkumaan nojatuolilla olevaan tyynyyn lattian ja lattiatyynyn sijasta. Kahta en vaihda, toinen on nukkuma-asento ja toinen...

Henkilökunnalla oli ihanaa isoa paperiin käärittyä asiaa ja pojat saivat paperin leikkeihinsä. Aah mitä upeaa rapinaa ja rahinaa ja miten sinne pääsi melkein piiloon. Ja samana päivänä tuli vielä laatikollinen sapuskaakin. Laatikko!

Mauno oli hetken hukassa henkilökunnalta, missään ei näkynyt ja hiljaista oli. Sitten löytyi herra umpiunessa työhuoneen sohvalta, tyyny- ja vilttipinon kyljestä ja ovelta katsottuna sopivasti takaa.

Henkilökunta teetti Maunon kuvasta jo aikoja sitten canvas-taulun (samalla kuin Maunon isän kotiin hyppykuvasta). Taulu odotteli ripustusta, että henkilökunta saisi aikaiseksi nikkaroida sängynpäädyn. No, pääty valmistui taannoin – kun herra ensin hätisteltiin pois maalaushommista – ja taulu pääsi seinälle hyviä unia toivottamaan. Ja se kippo päädyn päällä ei ole poikien ruokakippo vaan pikkutavaroiden säilytykseen tarkoitettu. Ihme kyllä henkilökunnan odotukset eivät ole täyttyneet ja päädyn yläpuolella ei juuri kiipeillä, sieltä ei ronkita nukkuvan henkilökunnan päätä eikä hypellä päälle. Myöskään päädyn sivuilla olevissa hyllylokeroissa ei ole kiipeilty kuin rakennusvaiheessa. Hmmm.

... eikä ketään kotona.

Eppu kaahasi ja köntysteli niin että henkilökunnan juomalasillinen colaa lensi ilmaan ja suurin osa juomasta päätyi sohvalle. Sohvanpeite joutui samantien pesukoneeseen ja sieltä kuivaustelineelle. Mauno sai siitä itselleen hetkeksi majan. Jotenkin henkilökunnasta tuntuu, että tämä ei ollut vain sattumaa vaan ihan suunniteltu juttu.

Pääosin olohuoneen kaapin päällä oleva pesä on Maunon. Tasaisesti sinne on myös Epun päästävä, ja silloin Maunolle tulee hätä. Mikään muu paikka ei meinaa kelvata, jos Eppu on pesässä. Vaikka muuten muutkin paikat kelpaavat... Yksi vaihtoehto on kömpiä henkilökunnan syliin. Ja sehän useimmiten sopii. Toinen vaihtoehto on mennä häätämään Eppu pois. Seuraa pientä mätkintää ja narinaa ja usein Mauno itse joutuu kevyempänä poistumaan, mutta Eppu häiriintyy ja poistuu lopulta itse. Toisaalta yhtälailla Eppu saa välillä päähänsä, että nyt Mauno on häädettävä pesästään ja seuraa ihan sama näytelmä. Mätkintää, narinaa ja usein Mauno joutuu poistumaan. 1,2 kg:n massaetu on Epun puolella vaikka henkinen johtajuus onkin Maunolla edelleen.

Henkilökunta bongasi pojat nätisti peräkkäin päikkäreiltä sängyltä ja oli pakko ottaa kuva pienen lässytyksen kera. No, sitten tuli yö ja asetuttiin nukkumaan, pojat myös. Henkilökunnalle jäi ehkä 20 sentin siivu sänkyä ja peitosta ei sitäkään. Henkilökunta väänsi ja käänsi ja yritti saada nyittyä peittoa edes toiset 10 senttiä itselleen ja Mauno katseli paheksuvasti. Lopulta Maunolta meni hermo henkilökunnan möyhyämiseen ja Mauno siirtyi olohuoneen sohvalle nukkumaan. Eppu ei antanut henkilökunnan häiritä. Henkilökunta vähempikarvaisena arvostaisi peiton lämpöä, mutta ei, herkkähipiäisten karvaeläinten pitää saada peitto persuuksiensa alle. Yhtälössä on jotain vikaa.

Kaapin päältä saa hyvät lähdöt sängyllä makoilevan Epun kimppuun ja painimatsi on valmis.

Henkilökunta sai laattanäytteitä, pojat kassin. Kassi on melkein yhtä hyvä kuin laatikko.