M•A•U•K•U•J•A

Välillä oli jo sellainen olo, että pojat ovat jättäneet painimisen melkein kokonaan, mutta tänään onkin sitten otettu takaisin painivajetta ja painittu ihan melkein koko päivä. Mitä nyt päikkäreitä välillä vetäisty... Ja sitten vähän mökötettiin pylly vasten pyllyä eikä puhuttu toisilleen... No ei sitä unissaan viitti paljon puhua. Paitsi Eppu joskus. Tai lähinnä se maiskuttaa ja pihisee ja puhisee ja kuorsaa. Ja välillä huokaisee piiiitkään.

Henkilökunta on lähtenyt samaan kuin muutkin ja instagrammaillut. Tekotaiteellista hömpötystä, mutta ah niin kätevää, kun muuten teknisesti kakkelit kännykuvat voi suodattaa "fiiliskuviksi".

Jos mää tungen tähän iiiihan lähelle, vähän vielä lähemmäksi, poski poskea vasten...

Nokkaunet on on sellaiset kun nukutaan nenät vastakkain peiton alla kun ulkona sataa ja henkilökunta lukee kirjaa.

Maunolla tuli taas kuuma Epun kanssa samassa huopakorissa. Pitkälle ei kuitenkaan jaksanut. Uusi koppa on otettu hyvin vastaan ja kyllä siellä päivittäin toinen taikka toinen käy ainakin yhdet unet nukkumassa. Vanha linttaanmaattu Woodnotes saa siis vähin äänin väistyä kohti roskista...

Illan viimeiseksi henkilökunta useimmiten köllähtää vielä kirjan kanssa hetkeksi ja silloin löytyy yleensä seuraa. Mauno tulee nätisti kainaloon ja ottaa ehkä torkutkin, mutta Epulla on ikävä tapa kiipeillä päällä ja se kyllä lievästi hankaloittaa lukemista. Tässä suoritetaan viimeisiä sivuja 600 sivusta Steve Jobsin elämää.

... HÖPINKÄISEEN! Jee, parvekkeen ovi auki yötä päivää, taas on niitten aika! Mutta niitä pitkäkinttuisia ei ole kyllä näkynyt yhtään vielä. Nams mums.

Siinä ihanassa tunnelipaketissa oli henkilökunnalle ihmeellistä verkkokangasta ja sitä olikin sitten aika reippaasti! Huhhuh, siitä vasta riemu repesi. Erityisesti Eppu oli aivan riemuissaan verkosta. Mauno yritti pysyä coolina ja torkahteli puolivarjossa verkon alla, kun Eppu säntäili innoissaan alla ja päällä ja rullassa. Tai siis siinä entisessä rullassa, joka kangas oli ja joka levisi pitkin olohuonetta... Ja tietysti Eppu myös halusi avustaa henkilökuntaa käsitöissä...

Jihaa, pahvipostia tuli taas, henkilökunta sai käsityötarvikkeita ja pakkaus oli tietysti poikien mieleen. Ensin sitä tutkailtiin. Joo-o, tunnelimainen on. Aika mielenkiintoinen. Ja tsup, ensimmäinen sisään. Nii-i, just näin olin siellä sisällä. Mahduin! Tässä onkin sitten hyvä pötkötellä. Ihana alusta. Myöhemmin tuli sitten Maunon vuoro ja tietysti heti kun Mauno oli paketissa sisällä, Epun piti tulla runnomaan siihen päälle ja siitä tuli sitten huutoa ja painia... huoh. Epun laki: Mauno ei saa mennä minkään sisään tai alle.

Hänen Kuninkaallisen Eleganttiutensa nilkantaivutus.

Illalla kun henkilökunta meni peiton alle, sinne sujahti myös karvasuikero. Kuului pehmeä tasainen hurina. Peittoa kun nosti hieman ja sujautti kameran peiton alle, oli tällainen näky. Mauno ei tosin jaksa olla peiton alla kauaa koska a) sille tulee nopeasti kuuma ja b) jos Eppu huomaa, että Mauno on peiton alla, sen on pakko tulla härkkimään, kiipeilemään päälle, puremaan peiton läpi ja täppäilemään, jolloin sota on valmis ja Mauno joutuu poistumaan. Että tasapuolista kiusausta - jos ei Mauno anna Epun riehuleikkiä yksin (kaksin kyllä, nytkin täällä juostaan sata lasissa hännät soikeina peräkkäin huoneesta toiseen...) niin eipä anna Eppukaan Maunon olla koskaan missään peiton alla rauhassa.

Tsippadii, tässä vaan tsillailen, bisnes äs juusual... TSÄP! Kamerasta kii! Loppu se zuumailu.

Toissa-aamuna kun henkilökunta heräsi, tuntuivat jalat kovin raskaalta. Silmien avaaminen vahvisti epäilyksen. Olihan siellä painoa peiton päällä. Illalla kun oli aika mennä nukkumaan, oli tilanne sängyssä melkein sama (paitsi petivaatteet oli otettu pesuun ja odottivat kuivattuina paikalleenlaittoa). Kaverin kinttu otsalla tuo turvallisuutta.

Etsi kuvasta pulu.