M•A•U•K•U•J•A

Epusta on jostain syystä kiva pyöriä ja piehtaroida eteisen lattialla ja makoilla takajalat ovea vasten. On se niin fiksu.

Henkilökunta kävi pitkästä aikaa pyörähtämässä näytelmissä, ihan vain vieraana ilman Eppua. Espoossa näyteltiin SUROKin näytelmää ja siellä piti tuttuja käydä moikkaamassa. Paikalla oli kaksi maukulaista, molemmat mustasavuja. Tässä on Fasu, se pieni suloinen käärylä jonka keväällä Riikasta kävin noutamassa. Nyt siitä on jo kasvanut näin iso ja reipas poika. Fasulla on myös varsin mainio kuviointi, niinkuin savumaulla oikeasti pitääkin olla. Jos olette tottuneet Eppuun savumauna, niin Eppuhan ei ole hyvän värinen, vaan aivan liian tumma, suorastaan musta, kun oikeasti niiden täplien kuuluu näkyä. Fasun vieressä oli Ausare-kissalan Ranskantuoti Gerizah, varsin valloittava ja erittäin puhelias nuori neito. Nuori pariskunta harjoitteli lähikontaktia, sillä heidän on tarkoitus tapailla syksyllä treffien merkeissä. Muitakin tuttuja paikalla oli, erityisesti tuttavapiirin näyttelytähti Viivi, joka asustaa Maunon isoisän ja Epun isoisoisän Manun kaverina ja käy voittam...

Huolestunut kysyy: Miksi meidän ruokakaappi on niin tyhjä että sinne mahtuu hyllylle makaamaan?

Henkilökunta se vaan huitelee muiden kissojen luona, mitenkähän ne omat oikein voivatkaan? Taas on hoideltu Flippiä ja Hysseä. Flippiä huomattavasti enemmän kuin Hysseä, tosin... Flippi on niiiin täynnä rakkautta kuin pieni kissa vaan voi olla, kun sinne menee. Heti ovelle tullaan vastaan ja hypähdetään olkapäälle leipomaan ja puskemaan. Ja siitä leipomisesta ja puskemisesta ei meinaa millään tulla loppua. Ihan uskomaton rakkauspakkaus. Ja Hysse, Hysse jurottaa pyykkikorissa tai sängyn alla. Se ei vieraille keimaile.

Viikonloppuna pennunkatselureissulla tuli yövyttyä Iltavillilässä ja samalla moikattua Epun sukulaisia. Siskolikka Enna oli niin nättinä ja sillä on veljensä tavoin ihan mahtava luonne. Ennan isoäiti Azi asuu samassa taloudessa myös. Lisäksi tietysti on isomummu Kiija. Tyttöjen seuralaisena asuu myös Kiijan poika Onni, joka on siis Epun isosetä tai jotain muuta sen tapaista... Onni on iso leppoisa kastraattipoika ja ihan hirveästi isänsä Manun (Maunon isoisä ja Epun isoisoisä) näköinen. Kuvassa Onni ei suinkaa irvistä vaan on juuri haistanut jotain herkullista... kissoillahan on tuo hauska ns. flehmen-ilmiö, eli "imaisevat" hajua ja näyttävän hetken kyllä niin fiksuilta kuin vain voi... Onni on äitin poika... Lisäksi mukana porukassa on myös seniorina siperiankissa Allu. Valitettavasti kameran eteen ei osunut taloudessa myös asuva vallan herttainen Tyyne Koiranen, joka on kaikkien kissojen, mutta erityisesti Onnin, kaveri.

Henkilökunta teki vaarallisen tempun ja kävi katsomassa Iltavillin kissalan uusia i-penskoja, eli Epun veljenlapsia. Penskat ovat nyt 8-viikkoisia, kaikki mustasavuja (kuten molemmat vanhempansa) ja aivan kamalia. Kolme poikaa ja yksi tyttö, ihan hirveitä riiviöitä. Ei sellaisia kestä kukaan. Ilmankos heistä vielä pari on ilman kotia. Lisää kuvia Iltavillin blogissa.

Kissankieli on fyysinen kieli, vaikka välillä siihen liittyy myös vokaalisuutta... mutta eleillä on iso osuus, välillä pojat pitkäänkin vääntävät ja painivat ihan ilman ääntelyä, hirveä puhina ja ähinä vaan käy. Ja sitten kun tulee marmatusta, tietää että jollain alkaa hermo kiristyä (yleensä Maunolla). Alustavaa neuvottelua... Häntä sanoo huisk huisk... Voitte suudella kättäni, arvon herra... Veljellinen halaus.

Tänään heräiltiin 11 maissa. Tai siis henkilökunta. Eppu tuli kainaloon möyrimään eikä olisi jaksanut nousta sittenkään vaan jäi lämpimään petiin köllimään kun henkilökunta nousi. Maunoa ei näkynyt missään. Ei kai, kun Mauno nukkui edelleen omassa kopassaan.   Mauno on ottanut kuljetuskopan omaksi paikakseen ja nukkuu siellä suurinpiirtein joka yö. Omassa rauhassa, omassa majassa.

Maunon tupsut rehottavat taas, aina välillä ne feidaavat ilmeisesti painin tuiskeesta tai muusta johtuen, mutta nyt on ihan komiat tupsukat herralla korvienpäissä. Saisivat kasvaa vielä isommaksikin. Epulla ei moisia hipsukoita olekaan, eikä kaikilla muillakaan maukulaisilla. Standardin mukaan ovat sallitut, osalla on, osalla ei.

Tuuletus pelaa myös koppaolosuhteissa.

Se on kyllä ihmisestä merkillinen juttu, miten kissan on istuttava juuri sen lehden tai paperin tai minkä tahansa muun asian päällä, vaikka muutakin lääniä olisi olemassa. Tähän kun joskus saisi vastauksen, että miksi.

Surinaa, hirveä juoksu ja kohellus, RYSKIS ja kahdella karvasuikerolla oli hännät epäkunnossa.

Henkilökunnalla oli tällä erää viimeinen hoitokeikka Flipin ja Hyssen luokse, oma henkilökunta on parhaillaan matkalla kotiin. Flipillä oli mielipide hoidosta... Ei vaan, Flippi oli äärimmäisen rakastava, pyöri sylissä onnessaan, puski ja kehräsi, leipoi ja pussasi, kiipesi olkapäälle ja Rakasti. Hysse sen sijaan hädin tuskin näyttäytyi sen verran että sai todettua sen olevan kunnossa. Koskea ei missään tapauksessa saanut. Pelkkää jurotusta.

Henkilökunta onnistui hankkimaan nipun palasia tuota Maunonkin käsittelyn kestävää ihmekangasta, joten nyt myös muilla on mahdollisuus saada oma Tömpsötin! Pistetään siis myyntiin näitä henkilökunnan tekeleitä. Kangas kestävää mokan tuntuista verhoilukangasta, värejä vaikka mitä. Koska jokainen tilkku on erivärinen, ei pysty lupaamaan tiettyä värisävyä, mutta voi toivoa tyyliin punasävyinen, sinisävyinen, ruskea jne. Kankaat verhoilukangasta, joten useimmat värit eivät ole kovin räväköitä. Isossa tömpsöttimessä eri värit eri puolella. Häntiä vaihdellen yksi tai kaksi, villaa. Sisällä vanua ja MINTTUA, nuuh ja tömps (toiveesta saa myös ilman minttua). Tämä kestää niin raatelun kuin takajalkatömpsötyksenkin. Ison hinta 7 euroa + posti (jos et halua noutaa) 3 euroa (maksikirje, 2 lk). Pienempi (koko puolet isosta) 4 euroa plus posti. Tilaus sähköpostiin sitruunapuu ät sitruunapuu piste net. Kuvissa poikien omat tömpsöttimet, myyntikappaleet turvallisessa kassissa pois tömpsötykse...

Henkilökunta kävi moikkaamassa Maunon serkkua Flippiä ja heittämässä vähän ruokaa kippoon oman henkilökuntansa poissaollessa. Flippi on Maunoa vuoden nuorempi ja sukulainen isän puolelta, Maunon isä ja Flipin äiti ovat sisaruksia. Pojat ovat suurinpiirtein saman kokoisia, mutta Flippi on Maunoa tummempi ja naamassa henkilökunta näkee todella paljon poikien yhteisen isoisän Manun lempeän huolestunutta katsetta. Herra on todellinen rakkauspakkaus, ensin vähän arasteltiin ja kuikittiin ovenraosta huolestuneena, mutta noin kymmenessä minuutissa oltiinkin sitten jo sylissä pyörimässä ja puskemassa.  Flipillä on myös kaveri, venäjänsininen Hysse, joka ei suostunut vapaaehtoisesti näyttäytymään, vaan bongattiin pyykkikorista. Pintapuolinen tsekkaus että herra oli ok ja sai jäädä sinne jurottamaan kun me Flipin kanssa leikimme ja rakastimme. Poikien oma blogi löytyy tuolta oikean reunan blogilinkeistä.

Eilen kun henkilökunta oli menossa nukkumaan, makuuhuoneen vaatekaapista kuului hurinaa. Mauno oli saanut kammettua oven auki, ahtanut itsensä villapaitojen väliin ja etutassu leipoi fleecepäällysteistä kuumavesipulloa. Jollain oli ilmeisen ihana olo.