M•A•U•K•U•J•A

Täällä pimeydessä ei ole paljon valokuvauksellisia asioita tapahtunut, mutta koitettiin me ottaa toinen sessio joulukuvia, tosin vieläkin heikommalla menestyksellä kuin edellinen. Tällä kertaa koitettiin lampaantaljan sijaan vihreää karvaa, joka lainattiin Linnan katolta. No, session jälkeen se jäi studion (eli kotoisammin makkarin) nojatuoliin, jossa se omittiin välittömästi nukkumispaikaksi. Niinpä henkilökunta ei ole raskinnut korjata sitä pois ja pojat nauttivat sammalpesästä vuorotellen ja yhdessäkin.

Tänään henkilökunta päätti tarttua härkää sarvista ja poikia tassusta ja kokeilla joulukuvausta näin hyvissä ajoin. On sitten vielä aikaa ottaa uusia harjoituksia. Ja aika kyllä tulee tarpeen. Makuuhuoneeseen viriteltiin kotistudio lakanasta, sängystä, lattiatyynystä, taljasta, jouluvaloista ja kirkasvalolampusta ja sitten malleja aloitettiin houkuttelemaan töihin. Heti kärkeen esiintyi diivailua ja tottelemattomuutta ja homma meni enemmän riehunnan puolelle kuin poseeraukseen. Lakanaviritelmät innostivat painimaan enemmän kuin köllöttelemään söpöinä. Tässä kuvassa on myös Eppu.  Kuvaaja ottaa sen minkä saa. Joulusta ei tietoakaan. En tuu. En halua. En poseeraa. En oo nätisti. Sitten kun riehut oli riehuttu ja poikia nosteltu taljalle x kertaa, alkoikin tulla uni. Vähän siihen taljallekin. Ne kuvat missä ollaan nätisti paikoillaan, ollaan silmät puolitangossa v-mäisen näköisinä viirusilminä. Että hyvää joulua vaan kaikille. Ei vielä julkaista niitä, katsotaan ...

Ollaan vähän myöhässä raportoinnissa, mutta kyllä täälläkin testattiin sitä viime vai toissaviikolla netissä kiertänyttä "kissa menee mihin tahansa ympyrään" -juttua. Ei mene. (kännyräpsytodisteet) Ensin siis testissä scart-johto. Pojat varmaankin totesivat, että muinaista teknologiaa, ei kiinnosta kiviäkään enää. Seuraavaksi testissä kylpytakin vyö, muistatte varmaan, se kauhea froteekäärmes. Mauno totesi, että minä sinulle ympyrän piirrän... Ei siis toimi tässä taloudessa. Olennaisena erona tuntuu olevan pohja. Laatikot, pesät, lehdet ja kaikki muu mikä lattialla on, vallataan, mutta tuollaista avoympyrää eivät pojat tunnu hahmottavan vaan viis veisaavat. Päätämme tieteellisen osuuden tähän ja toivotamme kaikille isä-kolleille hyvää isänpäivää! Mauno Simballe, Eppu Indylle ja molemmat yhteiselle Manu-papalle!

Epun kasvattajan Iltavilli-kissalan puolesta levitän sanaa: Etsimme kotia yhdelle tai kahdelle ruskeatäplikkäälle ("pronssi") maupojalle. Puolitoistavuotiaat veljekset ovat hyvää pataa keskenään. Leikkisiä ja seurallisia kavereita, jotka tykkäävät silityksistä. Veljekset muuttaisivat mielellään samaan kotiin, mutta voivat luonnollisesti lähteä myös eri koteihin. Kyseiset veljekset ovat ainutlaatuista linjaa, koska niiden isoisoisä on tuotu Egyptistä, eikä tätä linjaa ole muualla. Näin ollen haluaisimme hyödyntää tämän erikoislaatuisen tilaisuuden, koska kasvatuksemme tärkeimpiä periaatteita on ollut alusta asti monimuotoisuuden vaaliminen ja uusien sukulinjojen etsiminen. Tarkoituksena olisi, että ainakin toinen niistä saisi olla leikkaamatta jonkin aikaa, jotta voisimme käyttää sitä Sokeri-neidin sulhaseksi ihan tässä loppuvuoden aikana. Mahdollisesta muusta jatkosta voidaan sopia erikseen. Pojat ovat rekisteröityjä CFA:aan ja näyttelytitteleiltään Champion...

Henkilökunta ajatteli hyödyntää sateisen ja harmaan sunnuntain kodin siivoukseen. Lakanat pyykkin ja – no, siitähän se sitten lähti lipsumaan. Lakanoiden vaihto aiheuttaa aina pientä riehuntaa, vaikka tällä kertaa Eppu ei jaksanut nousta päikkäreiltä sohvalta, lieneekö edes ollut tietoinen siitä mitä on tapahtumassa makuuhuoneen puolella. Mauno oli sopivasti premisseillä. Lakanat koneeseen ja jälkiriehussa leikitystä kylpytakin vyöllä, joka on Maunon mielestä hurja froteekäärmes, aina valmiina hyökkäykseen. Riehuttaminen oli sitten kivempaa kuin siivoaminen, joten henkilökunta nappasi kameran toiseen käteen, sääti vähän valaistusta ja sitten leikittiin kamera kädessä. Pitää varmaan Eppu herätellä sitten kun on sen aika, että pannaan puhtaat lakanat petiin, että saa edes puolikkaan osansa herkkuhetkestä.

Harmauden keskeltä pisti pieni auringonläikähdys ja siihen Eppu korvansa asemoi. Juuri muuta siihen ei sitten mahtunutkaan.