Suhina-Lempi ja Löllö-Lassi keikalla

Taas tuli se aika vuodesta kun poikien pitää käydä autoajelulla hakemassa piikit persuuksiin. Tähän ei tietysti suhtauduttu sen paremmin kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna.

Kopat otettiin jo edellisen päivän aikana esille, jolloin Eppu pakeni sängyn alle, ja jonkun ajan toivuttuaan unohti asian, ainakin näennäisesti. Kun limusiinikuski laittoi viestin, että tulossa ollaan, henkilökunta nappasi Maunon ensin koppaansa ja haki sitten Epun, joka aina tämänkaltaisissa tilanteissa harjoittaa passiivista vastarintaa, eli heittäytyy täysin löllöksi koko seitsemällä kilollaan.

Häkin lukon sulkeuduttua alkoi karjunta.

Miten täältä pääsee ulos?!?

Epulla on näillä reissuilla aina valitettava kohtalo joutua pienempään koppaan, vaikka on poikasista huomattavasti suurempi. Se johtuu siitä, että Mauno joudutaan rokottamaan kopassaan, ja pienen kopan kanssa se ei onnistu. Koska poikien yhteisreissut (yhden kissan reissuilla luonnollisesti kuskattava lähtee aina isommassa kopassa) rajoittuvat nykyään melkolailla lääkärikeikkoihin, ei pienemmän kopan taktiikka oikein toimi, joten henkilökunta harkitsee toisenkin isomman kopan hankintaa ja pienestä luopumista. On nimittäin melko hankalaa sulloa tuohon pieneen koppaan äksänä sojottavaa täysin velttoa seitsemää kiloa.

Ahdistus kopassa on kovaa ja kuolaaminen alkaa heti, vaikka koppa ei vielä edes liiku. Henkilökunta ei viitsi antaa noin pienille reissuille pahoinvointilääkettä Epulle, joten kuolaa sitten vaan pyyhitään mukaan pakatulla pyyhkeellä.

Mauno tuomitsee tällaiset reissut ankarasti.

Keikka sinänsä meni vanhan kaavan mukaan. Maunohan muuttuu välittömästi henkilökunnan sylissä onnesta kuolaavasta rakkauspakkauksesta suhisevaksi sirkkeliksi, kun astutaan lääkäriaseman ovesta sisään. Mauno siis ensimmäisenä pöydälle, vetsku toteaa että suhinat on yhtä ponnekkaat kuin vuosi sitten, kopan katon kiinnikkeet auki, kattoa raotetaan peräpäästä, henkilökunta tunkee pyyhkeen Maunon pään päälle ja vetsku piikin persuuksiin ja katto kiinni. Vastaanottoaika noin 15 sekuntia ja kassalle kiitos (henkilökunnan mielestä tästä pitäisi saada joku pika-asiakkuusalennus...).

Sitten vaihto ja Eppu huoneeseen. Eppu heittäytyy löllöksi pieneen koppaansa ja joudutaan kaapimaan lusikalla ulos sieltä. Pientä arastelua, mutta Eppuhan on äärettömän kiltti, joten joka paikasta saa kopeloita. Punnitus kertoo, että paino on 10 gramman tarkkuudella sama kuin vuosi sitten eli vallan erinomainen, iso mutta lihaksikas kissa. Kuuntelut ja kopeloinnit ok. Piikki persuuksiin. Sitten näytetään vielä massun karvatilannetta, joka on kohtalainen, ei ihan kalju ja pigmenttiläikkäkin on hyvin vaalennut. Massun hoitoon saadaan reseptillä korvatippoja. Osasikohan se vetsku ihan asiansa? (Kyllä varmaan, niissä on kortisonia ja antibiootteja.)

Kassan kautta kotiin ja seuraamaan loppuillan kestävää kotiväkivaltaa. Mauno oli ihan kierroksilla ja suhisi ja murisi Epulle koko illan. Molemmat kyllä söivät ja nukkuivat, Eppu ei juurikaan välittänyt kirpun suhinoista, kunhan väisteli hullua riehujaa. Yö toi rauhan ja suhinat ovat unohtuneet, Maunon vanne on löystynyt taas.