M•A•U•K•U•J•A

Meillä ommeltiin tänään. Pojat kyllä pitävät huolta siitä, ettei henkilökunnan tarvitse yksin ommella. Tai jos ompelu jo itsessään on sellaista mitä saakin tehdä yksinkin, kankaan leikkaus kyllä tuo uteliaat paikalle, onhan se melkein lakanoiden vaihtoon verrattavaa touhua, jos kangas on vähänkään isompi. Yleensä innokkaampana on paikalla Vaatturi Kuukunainen, mutta tällä kertaa hänellä oli kiireitä (päiväunet), joten Tarkastaja Turakainen oli yksin laadunvalvontatehtävissä. Välillä häntä meinasi huiskahtaa suoraan saksien väliin, mutta onneksi henkilökunta on tottunut avustajiin ja tietää pysyä valppaana erityisesti leikatessaan. Työn alla oli tällä kertaa kissankorvaisia kauratyynyjä niskanlämmikkeeksi. Näin montaa ei kotitarpeiksi tarvita, vaan tästä lähtee ystäville ja kun lisää valmistuu, myyntiinkin.

Kissoilla on omat makoilu- ja nukkumapaikkansa. Suurin osa niistä on vakioita, kuten olohuoneen erkkerissä ikkunapenkillä oleva huopakoppa. Suosio on aika tasaista. Sitten on aaltoliikettä. Pari viikkoa sitten Eppu otti käyttöön ainakin puoleksi vuodeksi unohtuneen paikan sohvan selkänojatyynyn päältä. Kukaan ei ollut muistanut sitä vähään aikaan, kunnes yhtäkkiä Eppu keksi ottaa sen taas käyttöön. Sen jälkeen siitä on taisteltu. Nyt tilanne on jo hieman rauhoittunut, mutta alkuun siinä oli jatkuva miehitys. Kun toinen liikahti, toinen nappasi paikan heti. Muutamaan otteeseen siinä oltiin päällekkäin, luonnollisesti Eppu alla ja Mauno päällä, toisinpäin ei onnistu, Mauno ei siedä Eppua päällän. Nyt Eppu on siirtynyt nauttimaan kopasta ikkunalla enemmän ja kulmapaikka on enenevissä määrin Maunon valloittama. Siinä on hyvä olla lähellä sohvalla elämäänsä elävää henkilökuntaa.