M•A•U•K•U•J•A

Taas näin perinteisesti heinäkuun lopulla oli Surokin näyttely Kaapelitehtaalla ja hikihän siellä tuli, vaikkei aurinko paistanut. Lämpöä piisasi, ilmaa ei niinkään, mutta onhan se näyttelypaikkana sikäli erinomainen, että sinne pääsee näppärästi julkisilla ja tarjolla on luonnonvaloa tuomarointiin. Maukulaisia oli paikalla peräti seitsemän ja tuomarina oli Bobby Funk. Nimi antoi odottaa mustaa amerikkalaista miestä, jolla on iso afrokampaus, psykedeelisväriset ja -kuvioiset vaatteet sekä tv-ruudun kokoiset aurinkolasit (jotka kieltämättä voisivat olla hieman hankalat kissojen turkin ja silmien väriä arvioitaessa...), mutta paikan päällä olikin saksalainen nainen. Aina eivät odotukset ja todellisuus kohtaa. Ensimmäisenä pöydälle pääsi päivän ainoa pronssivärinen mau Teye, Kissat kertovat -blogista tuttu. Teye ei varsinaisesti näyttelypöydällä viihdy, joten emäntänsä olikin luvannut, että tämä on viimeinen kerta. Serti tuli onneksi. Seuraavana vuorossa oli CatNmaus-kissalassa ...

Henkilökunnan kotiutuessa töistä eteisessä on useimmiten vastassa kaksi nälkäistä karvasuikeroa. Äkkiä ruokaa kippoihin, vatsat täyteen ja sitten jo nukuttaakin taas. Yhtenä päivänä tällä viikolla kuvio oli taas sama ja henkilökunta aikansa sohvalla istuttuaan ihmetteli mihin Mauno meni nukkumaan. Eppu näkyi työhuoneen pöydällä olevassa pesässä. Piti kurkata makkariin, koska se on aina vaihtoehto, jos Mauno ei ole näkyvillä. Siellähän Mauno. Oli ilmeisesti ollut viileäkin, kun oli pitänyt kaivautua peiton alle oikein.

Meillä on ollut vähän hässäkkää joten edellisestä postauksesta on taas ehtinyt vieriä aikaa. Ihan ensin kiitellään viime viikonlopun bloggaritapaamisen järjestämisestä Tassulinnaa sekä tapaamista sponssanneita Helsingin Kissakahvilaa, Royal Caninia ja Primacatia. Kuvia tapaamisesta ei ole, koska henkilökunta ei jaksanut raahata kameraa kun oli samalla reissulla muutakin menoa. Loppuviikkoa on värittänyt Epun lääkärikäynti, jonka johdosta täällä on taas ollut lievä sotatila päällä Maunon känkkyröidessä pahalta haisevaa kaveria. Epun syöminen on taas ollut aikamoista nirsoilua ja kun siitä nirsoilusta sitten seuraa syömättömyyttä ja siitä puolestaan oksentelua, päätti henkilökunta viedä Epun tarkastukselle, jospa vaikka selviäisi onko vika vatsassa vai päässä. No, vatsasta ei sitä vikaa ainakaan löytynyt. Verikokeet ok, vatsan röntgen ok ja ultra samoin. Tosin ihan hirveän nätisti Eppu ei jaksanut olla röntgenissä ja ultrassa paikoillaan, joten maailman tarkimmat ne kuvat eivät o...

Henkilökunta kävi taas pienellä hoitokeikalla, kun Flippi-serkun ja kaverinsa Hyssen oma henkilökunta oli reissussa. Sama vanha kaksijakoinen vastaanotto oli kuin aina ennenkin, Flippi meinasi ratketa onnesta ja rakkaudesta ja Hysse luumuili vaatekaapissa pyykkikorissa. Järjestys on aina sama. Ensin halitaan, heti eteisessä. Sitten ruoka- ja vesikipot, sitten halitaan taas. Pitkään. Köllitään yhdessä. Sitten leikitään. Viimeiseksi vielä vessa-asiat kondikseen ja heippa. Hysse käy yleensä makkarin ovella paheksumassa menoa jossain kohtaa, yleensä ruokakippojen täydennyksen jälkeen. Jos tähdet ja kuu ja muut ovat oikein, Hysse saattaa jäädä johonkin näkyville makailemaan, niinkuin nyt makkarin ikkunalaudalle. Massua saa rapsuttaa, erittäin miellään, kiitos. Koska Flipin mielestä lähempänä on enemmän, aika moni kuva näytti tältä. Hyssen katse on aina vähintään pettynyt, ellei suorastaan paheksuva. Mutta noihin silmiin voisi silti pulahtaa uimaan... Kauhean vaike...